Mitenköhän kaipolassa??

Sössöttävästä Kankkusen auton pesijästä en tiedä, mutta paperivaraston trukkia ajava Pandora-fani meni Jyväskylään Alvalle remonttimieheksi.

Pöminän koppi sijaitsee tällä hetkellä Uruguayssa lukoista ei ole tietoa, mutta hyvin näyttää sielläkin toimivan. Itse Trumppi on kehunut etelä Amerikan työmoraalia tähän kaipolaan verrattuna.

Ei Kaipolaa lopeteta kun täällä on se hyvä Kaipolan henki... ja pitsatiimi...

Vieläkö se Tasku-Matti Järvinen sieltä Kaipolan Pajalta on menossa mukana?

Rami R. kun lähti Kaipolan Pajalta Punaiselle Planeetalle, niin perikunnalle jäi 25 000 € velat maksettavaksi. Miekkainpetäjällä vei isänsä haudalle 2 metriä korkean puuristin, joka oli tehty betonivalusta puretuista repaleisista muottilaudoista.

Uuteen nousuun,maailmalta varma tieto !

Kyllä elämä on näyttänyt monelle nykyisin alle kuusikyppiselle karun puolensa. Liitonpäivät syöty jo aikoja sitten. Voi vain muistella nuoruuden aikoja jolloin elettiin yli varojen. Kovin on hiljaisia poikia nykyään noi Kaipolan ex paperimiehet. Tekee hyvää luonteelle nähdä elämää monelta kantilta.

Oli se ihanaa aikaa Kaipolan Pajalla, kun oli olemassa Rikaati ja saunaillassa Puukilan pallit valahti Pakarniemen saunassa lauteiden väliin. Puukila oli nalkissa kuumassa saunassa, ennen kuin Olkkolan Tiksa ja muut tuli lauteille vapauttamaan Puukilan pinteestä. Naurua muuten riitti siitä asiasta.

Kaipolan Paja voitti aina tehtaan puulaakijalkapallomestaruuden. Mikkolan Olu pelasi Pajan joukkueessa ja Jämsänkosken Ilveksessä puolustajana juuri silloin, kun Ilves oli lähellä päästä karsintoihin Suomensarjasta Mestaruussarjaan.
Jos Ilves sai rankkarin, niin Mikkolan Olu veti rankkarin voimalla sisään, vaikka maalivahti olisi saanut kätensä väliin. Olun potkussa oli RUUTIA...

Puukila meni ihan pilalle, kun se meni lyhennyttämään sen leukansa. Se Daltonin veljesten leuka oli ainoa oikea Puukilan naamaan. Koko miehen persoonallisuus muuttui, kun leukaa lyhennettiin 5 cm.

vaari muistelee menneitä, mitäs huumoripitoisia juttuja itestäs keksit XD

Porttivahti Paukku-Pete oli iltavuorossa kierroksella sen taskupistoolinsa kanssa. Tullessaan sähkökorjaamolle siellä oli semmoinen mies tisurissa, joka yllytti Peteä, että "ei siinä sun pistoolissa mitään paukkuja ole ja jos onkin, et uskalla ampua".
Paukku-Pete veti pistoolin esiin ja ampui luodin semmoiseen vihreäksi maalattuun 4x4 parruun, joita käytettiin aluspuina isojen sähkömoottorin korjauksissa.

Kaipolassa oli 50-60-luvuilla semmoinen tehtaanjohtaja, jolla oli neliskulmainen naama.
Kerran iltavuorossa tuli Tiirinniemestä kassi kourassa voima-asemalle ja heitti elävät kissanpoikaset polttouuniin.
Työmiehet katseli kauhuissaan touhua, mutta kukaan ei uskaltanut lopputilin pelossa puhua mitään. Kyllä siitä asiasta puhuttiin laajasti työntekijöiden keskuudessa ympäri tehdasta vielä 70-luvullakin.
Siinä oli hyvä esimerkki, kuinka pienellä järkivähällä voi päästä tehtaanjohtajaksi paperitehtaalle.
Tänä päivänä se olisi tehtaanjohtajalle lähtö siltä tehtaalta, kun tieto tuommoisesta tempusta olisi levinnyt iltapäivälehtien lööppeihin.

Kaipolan Pajalta meni isot ovet Pk4 märkään päähän. Siitä isoilta ovilta hissille päin käännyttäessä oli WC vasemmalla puolen. $eppä$en Ja$ka kävi kerran hakemassa maalari-Manulta maalia ja maalasi puolet sen WC:n seinistä. Maalasi omia kirjoituksiaan peittoon. Eikös se veltto vesihanojen vaihtaja ollut Jämsän Kuninkaan appiukko?
Jos taas mentiin ovista suoraan Pk6:lle (ja Pöminään päin), niin vasemmalle puolelle jäi yläkertaan nousevat rappuset. Aku kun nousi rappusille ja heilutti kättään, että paperikoneet SEIS, niin silloin paperikoneet kanssa pysähtyi.
Akua ei ostettu jollain yhtiön vanhalla Öky-Mersulla, että paperikoneita ei pysäytettäisi. Aku oli oikea työväenliikkeen mies ja Pieku sieltä rakennuspuolelta oli Akun salkunkantajana aina vaalien alla, kun Aku kiersi tehdasta.
Puhuivat tehtaalla semmoistakin juttua, että Pieku oli ollut kerran puussa oksia sahaamassa ja sahannut poikki sen oksan, jonka päällä istui.

Sinun vuorosi loistaa... ei se ole entinen pääluotto eikä mikään, joka ei kulje kylällä mustat nahkahousut jalassa vielä 8-kymppisenä... Hoh, hoo...

Porttivahti oli keräyspaperivarastossa etsimässä pornolehtiä siinä valtavassa kattoon asti nousevassa keräyspaperikasassa. Hukkasi kännykkänsä sinne, eikä löytänyt sitä millään. Haki toisen kännykän ja soitti hukkuneen kännykän numeroon. Sillä konstilla lopulta löysi hukkuneen luurinsa.

Pöminän hepparat luulivat liikoja itsestään ja vaikutusvallastaan... Kuinkas sitten loppupelissä kävikään... Joka hevoselle löytyy ohjastaja!

Nyt minullekin vasta selvisi, mikä on se "Kaipolan henki" ja minkä takia koko pulju lopetettiin.

Luhmuja joka ukko!

Yksi entinen rottakoneen käyttäjä . Joka teki oman uransa rakennuksilla ihmetteki, kun katseli jotain sanomalehti kuvaa.

Hän oli laittanut lankun pätkän työtason kaiteiden väliin istunut siinä.
Työnjohto oli tullut yllättäen ja kysynyt.
-mikä tämä lankun pätkän tarkoitus on?
-siinä on hyvä istua, kun oottaa paperin tuloo,
-se on poistettava. Ei tänne istumaan ole tultu.

Kuvissa ukot istuu ilmastoidussa pehmeellä tuolilla kopissa jalat pöydällä.
Ja kehuu kun saa hirvikeiton vuoron aikana tehtyä

Ja hän sai laiskan maineen kun istu kovalla kierolla lankulla.

Se oli se "hyvä Kaipolan henki" sitä, että paperivaraston trukkikuskit ehti Jämsän torille mustamakkarajonoon aina hyville sijoille jonon kärkipäähän.
Kaipola oli PARATIISI. Hyvät palkat ja vähän hommia.

kirjota kirja näistä ennen ku miekkainpetäjään joudut :D

Teuvo Kaipolan Orituntieltä pääsi Pk1 vakituiseen työsuhteeseen kohtalaisen nuorena. Jäi kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeelle aika nopeasti, että työnantaja joutui kerralla maksamaan kaikki Teuvon työeläkemaksut 65 ikävuoteen saakka.
Työhönottaja huutaa räyhäsi tästä asiasta Teuvolle, kun oli itse ottanut Teuvon töihin.
Muutama vuosikymmen myöhemmin ajoin jo uuden Seppolan sillan yli kohti keskustaa, niin siinä "Arvion risteyksen liikenneympyrässä" kimpoili ja sekoili joku ukko sininen puku päällä. Kun ukko käänsi naamansa näkyviin, niin sehän oli entinen Kaipolan tehtaan työhönottaja, joka oli ottanut Teuvon töihin ja haukkunut sitten, kun Teuvo pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ukko oli jo päästään sen verran tärähtänyt, että sai olla tarkkana mihin suuntaan se siitä ympyrän keskisaarekkeesta kimpoilee... vaikka suoraan auton eteen.
Ensin oli haukkunut paperimiehen, kun tämä pääsi eläkkeelle, mutta nyt oli itse päästään jo sen verran sekaisi, että ei ukkoa olisi pitänyt päästää yksin hortoilemaan enää liikenteen sekaan. Elämä on...

Tapahtui Markka-aikaan. Helsinkiläinen ilotyttö soitti keräyspaperivarastolle, että onko siellä keräyspaperin seassa näkynyt Nokian kännykkälaatikkoa, missä oli sisällä 60 000 mk. Ei kukaan tunnustanut semmoista löytäneensä.
Homma oli mennyt Helsingin päässä niin, että ilotytön asunnossa oli kirjahyllyssä tyhjä Nokian kännykkälaatikko, mihin hän aina laittoi rahat asiakkaalta ne saatuaan. Setelien päällä oli hämäyksenä nippu kaupan vanhoja kassakuitteja.
Hyväpalkkainen nainen kun oli, niin hänellä oli tietysti oma siivooja, joka kävi säännöllisesti siivoamassa asunnon. Siivooja teki hommansa hyvin ja kiinnitti huomionsa myös kirjahyllyssä lojuvaan turhan näköiseen kännykkälaatikkoon. Kurkisti laatikkoon, missä näkyi olevan vain elintarvikekaupan vanhoja kassakuitteja. Ei muuta kuin kännykkälaatikko paperinkeräyslaatikkoon vaan vanhojen sanomalehtien mukana. Sinne meni 60 000 mk.
Ilotyttö lupasi Kaipolaan löytäjälle vielä 10% löytöpalkkiota, mutta ei löytynyt ketään löytöpalkkion lunastajaa. Elämä on...

Syksyllä 1971 Peppone Kaipolan Pajalta (Irwinin agentti) kirjoitti maalilla turvakenkiensä kärkiin, että POING, POING. Irwin oli juuri voittanut Syksyn sävelen kappaleella Poing, Poing.

Nollavesi-insinööri oli kyllä yksi täysin turha ukko Kaipolassa. Käveli leuhkan näköisenä pää takakenossa ympäri tehdasta ja viisasteli joka asiasta.
Otti sitten lopputilin ja perusti Orituntielle kukkakaupan omakotitalonsa alakertaan. Sillä oli myynnissä semmoinen härpäke, mikä näytti ihan hehkuvalta takan hiillokselta. Katseltiin sitä, niin nollavesi-inssi sanoi, että "rahallahan sen siitä soa". 700 mk on hinta.
Tuolla oli pääkaupunkiseudun Hong-Kong myymälöissä myynnissä samaa härpäkettä hintaan 99 mk.

Mitäs Rouhe ja Välilän Holokki nykyään puuhaa? Se yksi holokin työkaveri kiillotteli kaiket päivät sitä Nash:n jäähdyttäjän korkkia. Pomot katseli vaan kauempaa, että siinä on sitten ahkera vies, kun koko ajan tekee hommia.

"Junan tuomana" pyrin minäkin tehtaalle töihin armeijan jälkeen ja pääsin. Suorastaan kehoitettiin jättämään "olemassa oleva" työpaikkani paremman palkan ja -etujen vuoksi.
Minulla kun ei ollut ainuttakaan sukulaista tehtaalla töissä, niin eräs paikallinen tokaisi että: "Kas, kun ne otti?"
Hopeisen kuusen verran olin tehtaalla ja palasin vanhaan työpaikkaani, enkä ole katunut pätkääkään!

Junamies laski keräyspaperivannut väärin ja kasa oli komea tiirinemen päässä. Toinen huuppo tiputti vaunnun kaatoluiskaan väärin, eihän niitä lukkoja aina tarvita...

Olkkolassa oli siistausjätteen kaatopaikka, minne siistaamon kuidutusrummusta läpi tullut moska ajettiin. Siinä törkykasassa oli kyllä kaikkea mahdollista, mitä kuvitella saattaa.
Kaatopaikan hoitaja oli taas tapansa mukaan puskemassa kipattuja törkykasoja tasaiseksi kaatopaikan "penkkaan". Kiinnitti kuitenkin ihan viime hetkellä huomionsa semmoiseen ihan lihamöykyltä näyttävään möhkäleeseen. Kävi tarkemmin katsomassa möykkyä ja sehän oli ihmisen kädetön ja jalaton keskiruumis.
Siinähän tuli sitten semmoinen 2 viikon poliisitutkinta, että miten ruumis oli kuidutusrumpuun päätynyt? Yhtä ainutta ehjää luuta ei siitä lihamöykystäkään enää löytynyt. Poliisit teki monenlaisia kokeita ja pakkasivat esim. muovikasseja täyteen sanomalehtiä ja vetivät pussien kahvat tiukasti umpisolmuun. Yhtä ainutta pussia ei tullut ehjänä rummusta läpi. Aina oli pussit hajalla ja sanomalehdet liuenneet kuiduksi rummussa. Rummun toisesta päästä tuli ulos ainoastaan repaleiset muovipussit.
Hommahan oli todellisuudessa mennyt seuraavasti. Tämä rummusta löytynyt puliukko oli mennyt Helsingissä siinä eduskuntatalon seutuvilla yöksi nukkumaan keräyspaperilaatikkoon. Ukko oli ilmeisesti kuollut jo sinne laatikkoon keräyspaperien sekaan ja jätepaperin keräysauto oli tullut heti sen jälkeen sopivasti ja kipannut jätepaperit ja ukon isoon säiliöönsä.
Pasilassa jätepaperin keräysautot kippasivat lastinsa suoraan isoihin junanvaunuihin, jotka vietiin rautatietä pitkin Kaipolaan. Kaipolassa junanvaunuissa oli kippi sivulle ja vaunu kippasi lastinsa suureen kaukaloon, mistä paperivaraston kauhakuormaajat ottivat todella isot kauhansa täyteen jätepaperia ja ajoivat sen joko suoraan hihnakuljettimelle, joka vie paperit suoraan pyörivään kuidutusrumpuun tai sitten kippasivat kauhansa tyhjäksi siihen valtavaan jätepaperikasaan, joka nousi lähes varaston kattoon asti.
Mies joutui joka tapauksessa menemään kuidutusrummusta läpi ja oli siellä 2 tuntia myllytettävänä keräyspaperien ja kemikaalien seassa. Selvää jälkeä rumpu teki ukosta, kun ei jäänyt kuin keskiruumis yhdeksi kimpaleeksi.
Poliisit tutki Olkkolan kaatopaikkaa semmoisen 2 viikkoa, että löytyykö sieltä mitään, mistä vainajan voisi tunnistaa. 1 sormi löytyi, mistä sai otettua sormenjäljen.
Nyt kävi poliisilla tuuria, sillä ukko oli tullut jostain muualta Suomesta palloilemaan Helsinkiin muutama viikko aikaisemmin ja poliisi oli kiinnittänyt huomionsa uuteen kulkijaan ja ottivat tältä sormenjäljen. Näin saatiin ukko tunnistettua aivan uudesta sormenjäljestä.
Lähellä.... suorastaan hiuskarvan varassa oli, että tämä ukko ei kadonnut ikiajoiksi tuntemattomaan paikkaan meidän keskuudestamme.
Kiitokset Mikolle tarkkaavaisuudesta Olkkolan siistausjätteen kaatopaikalla.

Aito Kaipolan Pajan mies nauraa nykyisin suurella eläkkeellä niille luusereille, jotka lähti Pajalta mukamas "parempiin" hommiin. Yksikin alkoi myymään Polttimonkujalla uutta Mitsubishia yhden toisen autotrokarin kanssa kimpassa.
Konkurssihan siitä tuli, kun taitamattomat lähtee autoliikettä perustamaan. Autojobbarilta meni perintömetsät myyntiin ja Pajalta lähteneeltä meni kerrostaloasunto myyntiin... kun ei osaa... niin ei osaa...
Tämä "ketään pelkäämätön" Pajan mies tuli vielä takaisin Kaipolaan hommiin toisen firman haalarit päällä. Ei olisi kannattanut lähteä Kaipolan Pajalta pois. Nyt saisi parempaa eläkettä, jos olisi Pajalla pysynyt. Elämä opettaa...

Taisi olla Juhol@n mulkku silloin Pajalla korjaamopäällikkönä, kun suunnittelivat, että herrat alkaa pitää vartiota PT2 ruokalan ovella klo 09:00 asti. Siinä kun oli jo vakiintunut käytäntö, että Pajan Miehistä alkoi muodostua jonoa oven taakse jo klo 08:40 alkaen, kun ovet avataan klo 09:00
Sähköpuolella oli se yksi pomo, jota sanottiin käpyhaukaksi tai sojonokaksi tiukkana, että "hän ei ainakaan sinne kyttäämään lähde". Niin se sitten lopahti se herrojen vartiovuoro, kun ei kaikki pikkuherrat lähteneet mukaan siihen kyttäysrinkiin.
R.I.P. käpyhaukka.

Nyt ei ole Kaipolan tehtaalla enää mitään muuta suurta, kuin se Helasteen komposti. Kultaisella 80-luvulla Jämsällä meni vielä hyvin, kun PT2 ruokalassa Pajan Miesten pyöreässä pöydässä aina maanantaisin iltapäivän kahviTUNNILLA päätettiin Jämsän asiat.
Peke lausui mielipiteensä Jämsän asioista ja Puukila nyökkäsi asioille hyväksyntänsä. Arvo Kruisailija vei asiat illalla kaupunginvaltuustoon ja nuiji asiat läpi.
Nyt on Arvo ja Puukila jo kirkkomaassa maatumassa ja Jämsän asiat menee päin per$että. Ei Peke yksinään saa Jämsässä kaikkia asioita järjestymään, vaikka sillä tomera ja riski eukko onkin.
Pitää laittaa nyt kaikki toivo tuohon uuteen Jämsän kaupunginjohtajaan, että Kaipola nousee taas ylös kuin Felix kissa tuhkasta.
Ei muuta kuin muutama hehtaari täyteen aurinkopaneeleita ja niistä lataus Kaipolan tehtaalle nyt jo rakenteilla oleviin sähkövarastoihin. Kun sähköpuoli on kunnossa, niin aletaan valmistamaan Kaipolan tehtaalla VETYÄ. Siinä on Jämsän tulevaisuus jos ehditään ensimmäisten joukossa siihen bisnekseen mukaan.
Yksi hehtaari aurinkopaneeleita tuottaa saman verran sähköä, mitä 100 hehtaaria metsää pystyy tuottamaan sähköä bioenergian voimalla.

Paatelaineee... Raatikaineee....

Tulihan siellä valitettavast kuolemiakin. Yksi jäi nosturin taakanalle. Yksi hyppäs pulpperiin . Popella yksi murskas itsensä.

Kenelle sattu se tapahtuma kuin pyöräkone paloi tehtaanpoettien ulkopuolella.

Kesällä 1971 kun hiomon hiomakoneita alettiin automatisoimaan niin, että puita ei tarvitse enää kuljetushihnalta käsin latoa hiomakoneeseen, vaan hihna aukeaa ja puut saa ajettua hihnalta hiomakoneen pesään ilman käsin tehtävää ladontaa.
Pajan isot sivuovet, mitkä aukesi Pk4 märkään päähän olivat auki ja siinä oli valtava rulla mustaa kumista kuljetinhihnaa, joka oli noin 2 metriä leveää ja 2 cm paksua mustaa kumia.
Siinä oli työryhmä, jonka tehtävänä oli leikata kumista aina sopivan mittainen pätkä, mikä kulloinkin hiomolla tarvittiin. Ruusilan Tiksa oli tyvellä siinä hihnan katkaisuporukassa. Rullasta oli purettu muutama metri hihnaa lattialle ja Tiksa oli polvillaan hihnan päällä ja veti OMALLA linkkuveitsellään hihnaa poikki mitatusta kohdasta, Tiksa veti linkkarillaan aina semmoisen 10-15 cm hihnaa poikki ja sitten äkkiä hioi taas hiomakivellä linkkarinsa terää teräväksi. Hihnan päässä oli 2-3 miestä vetämässä leikattua hihnan pätkää niin, että Tiksalle aukeni katkaisukohta hyvin linkkarilla leikattavaksi. Tiksa oli onnensa kukkuloilla, kuinka hän teki tässä nyt tärkeintä työtä omalla linkkarillaan ja talon puukolla hommasta olisi tullut tuskin mitään.
Työporukan ympärillä oli puolenkymmentä Pajan Miestä soittamassa suutaan ja nauramassa Tiksalle, että "eihän Tiksa tee tuossa yhtään mitään... pojathan sitä hihnaa vetää poikki ja Tiksa makaa vaan polvillaan siinä hihnan päällä".
Tämä puhe oli mannaa Tiksan korville ja kahta innokkaammin Tiksa hioi linkkariaan teräväksi ja veteli 15 cm kerrallaan hihnaa poikki.
Niin saatiin valtava kumihihna leikattua poikki ja Tiksa tunsi olevansa porukan Kingi ja myhäili tyytyväisenä. Näytteli vielä omaa linkkariaan, että kuinka hyvä se oli tähän hommaan.
Tämä oli sitä normaalia toimintaa Tiksan ympärillä aina, kun Tiksa jotain teki. Se oli semmoista hyväntahtoista piruilua puolin ja toisin, mistä jäi aina kaikille hyvä mieli... myös Tiksalle.

Kiiltokuva-Kauranen oli telasorvaamossa hommissa. Mies oli nuorena komea kuin filmitähti. Siitä hän tuon korkonimensä saikin. R.I.P.

Kaikkihan Auliksen tiesi. Tehtaan huonopalkkaisin mies, koska ei suostunut kuulumaan ammattiliittoon ja työnantaja käytti sitä asiaa härskisti hyväkseen palkkaa maksettaessa. Tehtaan lähettitytöt oli kerran leikanneet saksilla sen tavallisen kirjekuoren auki, missä Auliksen tilinauha oli. Laittoivat tilinauhan toiseen samanlaiseen ihan tavalliseen kirjekuoreen sisälle ja kirjoittivat kirjoituskoneella Auliksen nimen kuoren päälle. Siitä se tieto Auliksen huonosta palkasta levisi.
Aulis ajoi semmoisella ikivanhalla kuplavolkkarilla ja piti sitä aina siinä PT1 seinustalla lähellä porttivahdin koppia.
Kerran Pk2 kohdalla katolla olleesta huuvan huippuimurista irtosi iso propelli sähkömoottorista ja lensi sen imurin ympärillä olleen alumiinitötterön seinästä läpi ja putosi suoraan Auliksen kuplavolkkarin katolle. Yhtiö tietysti maksoi Auliksen auton katon korjauksen.
Vaan eipä olisi yhtiö voinut huonompaa korjauspaikka löytää, kun veivät sen katon korjattavaksi siihen naapuriin Turkin huoltoasemalle.
Kaikkialla muualla olisi etsitty autopurkamosta suora ehjä katto ja vaihdettu se Auliksen autoon. Turkilla sen sijaan alkoivat oikaisemaan sitä ruttuun mennyttä kattoa. Eihän siitä nyt Turkin remonttimiehen ammattitaidolla nyt millään suoraa kattoa saatu, vaan se muhkurainen katto peilasi joka suunnasta.
Yrittivät sitten häivyttää sitä katon peilaamista ruiskuttamalla siihen kattoon semmoisen röpelöisen mattamusta pinnan. Vaan peilasi se katto vielä sittenkin, mutta ei ihan niin pahan näköisesti.
Aulis suostui tyhmyyksissään ottamaan sen autonsa tuommoisena vastaan... kukaan muu ei olisi kyllä ottanut. Aulis ajoi vielä jonkin aikaa sillä kuplavolkkarilla, mutta muutaman vuoden päästä osti sitten auton, joka oli oikea väriläiskä Jämsän kylällä.
Joku oli voittanut EIRI-kuvan palkintoautona olleen uuden pienen Suzuki maasturin, joka oli teipattu täyteen kaikkia mahdollisia Eirin tarroja ja merkkejä. Palkinnon voittanut ei halunnut pitää ollenkaan tuommoista pelleautoa, vaan myi sen semmoisenaan edullisesti Aulikselle.
Aulis ajoikin sillä autolla sitten parikymmentä vuotta jopa niin kauan, että ne Eirin tarratkin alkoivat jo auton kyljissä haalistua. R.I.P.

Nohoo-Mäkinen oli rakennuspuolella hommissa. Kyseli usein, että "onkos pojissa nulikkaviiruksia?" Toinen mielisanonta oli, että "mitähän ne herrat tuumoa?"
Mäkinen oli ollut sodassa ja astunut miinaan. Jalka oli polvesta alaspäin tekojalka.
Sanoi kerran olleensa sodassa vartiossa semmoisessa paikassa, missä oli koko tavi pinottu kaatuneita jäätyneitä ruumiita korkeaan pinoon. Se pino oli kuin rankakasa.
Keväällä kun ilmat alkoivat lämpiämään, se ruumiskasa alkoi sulamaan ja vartiossa ollessa näytti siltä, niin kuin se kasa alkaisi elämään ja liikkumaan. R.I.P.

Ei taida Pöminässä olla enään muuta kuin tuulen humina!

Kyllähän Pöminässä (Pk6) oli Kaipolan remonttimiesten KERMA. Köpölässä (Pk4) Tatulassa (ranta) ja Studio 7 (Pk7) oli ukot pelkkiä hepparoita Pöminän Miehiin verrattuna.

Siinä vuoden 1995 paikkeilla yritti Kaipolassa nostaa päätään semmoinen työnantajan Viides Kolonna, jota sanottiin Pitsatiimiksi.
Siinä oli kourallinen PT1 paperimiehiä, jotka yritti saada itselleen ylimääräisiä etuisuuksia (olihan juuri saatu uusi Pk7 PT1:lle) muihin tehtaan työntekijöihin verrattuna ryhtymällä tehtaan herrojen per$eennuolijoiksi.
Kävivät pitkällä 6 pullon vapaalla Jämsän Rossossa pitämässä niitä typeriä kokouksiaan, missä sanoivat pohtivansa noita "Yhtiön asioita".
Koillis-Häme lehtikin hehkutti oikein sivuillaan isoa juttua, kuinka Kaipolaan oli saatu nyt uusi pääluottamusmies, joka kuuluu reserviläisiin, hoilaa sotalauluja Vinosyöttö-kuorossa ja rivien välistä saattoi aistia, että "haistattaa pitkät pa$kat koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle".
Vaan mönkään meni Kaipolan Pitsatiimin toimintakin, kun Rosso loppui ja sitten myöhemmin koko Kaipolan tehdas.
Jämsänkosken tehtaalla on ryhdikkäämpää porukkaa ja siellä ei ole ollut tuommoisia Pitsatiimejä. Jämsänkosken tehdas pyörii vieläkin, mutta se "hyvähenkinen" Kaipola ei enää pyöri.
Jämsänkoskella on ollut jo 1960-luvulta lähtien koko ajan hieman paremmat palkat, mitä Kaipolassa oli. Johtui siitä, että Kaipolan paperimiehissä oli niin paljon noita Jämsän osa-aikaisia maajusseja, että antoivat selvästi helpommalla periksi palkkaneuvotteluissa. Siitä se on tullut se sanonta, että "hyvä Kaipolan henki", kun Kaipolan maajussit ei halunneet lakkoilla palkkansa edestä, kun taas Jämsänkoskella pistettiin tarvittaessa per$eet penkkiin, että saatiin palkat mieleisiksi.

Pk7 pituus leikkurin hoitajakin esiintyi insinöörinä vapaa ajallaan.

Puntti-Ami oli Pajalla hitsaajana. Elokuussa 1972 Ami lähti Muncheniin kesäolympialaisiin painonnostajaksi 90 kg sarjaan. Se oli sentään jotain, että Kaipolan Pajalta mennään olympialaisiin.
Kellokortit oli siinä seinällä isojen ovien vieressä, mitkä aukesi Pajalta Pk4 märkään päähän.
Kun Ami tuli ensimmäistä kertaa töihin olympialaisten jälkeen ja leimasi aamulla kellokorttia, niin kellokorttikoneen vierestä kuului mahtava karjaisu, että Perrrrkele... siinä samassa kaikki Pajalla kuulivat, että Ami oli tullut töihin.
Hetkessä semmoinen 30 Pajan Miestä piiritti Amin ja kyseli kuulumisia ja miten terroristijärjestö Musta Syyskuu ammuskeli olympiakylässä.
Amilla kun oli semmoiset 30 cm paksut reidet, niin hänen piti kävellä jalat levällään, että yleensä pystyi kävelemään.
Kun kuulumiset oli kerrottu, niin Ami lähti kävelemään Pajan keskikäytävää pitkin hitsaamon suuntaan... jalat levällään... kädet levällään... aurinkoinen hymy naamalla... ja tukka taaksepäin kammattuna. Välillä kuului Pajan keskikäytävältä voimallisia karjahduksia, että Perrrrkele...

Onhan se kiva kuulla tuosta "Kaipolan hengestä", pellejä joka ukko, joten ei ihme, että koko pulju lopetettiin.

Nyt se Kaipolan kuuluisa '' henki''ei edes pihise...

Reissu-Arska oli Jämän Kuningas, mutta Teuvo on Kaipolan kuningas... vieläkin... se entinen Pk1 paperimies Orituntieltä.

1970-luvulla oli Kaipolassakin kaiken maailman pikkunilkeillä ja toimiston hoitajilla pakottava tarve päästä ajamaan autolla, missä luki VOLVO.
Kun ei sitten rahat oikein riittäneet uuden Volvon ostoon Jyväskylästä, niin nämä turhakkeet meni ostamaan Helsingistä käytettyjä Volvoja.
Tämä toimistonhoitaja (työhönottaja) meni myös takapuoli pitkällään ostamaan Helsingistä käytettyä Volvoa. Tuli sieltä reissusta takaisin Jämsään allaan käytetty valkoinen 300 sarjan Volvo. Rekkari oli AMA-600.
Eihän se 300 sarjan Volvo mikään oikea auto ollut. Hollannissa tehty kötöstys, jonka nokassa luki Volvo. Ei sillä Hollannin rimpulalla ollut mitään tekemistä oikean Ruotsin Göteborgissa valmistetun Volvon kanssa.
Tunsivatpahan pikkuherratkin olevansa nyt ihan oikeita herroja, kun heidänkin autonsa nokassa luki nyt Volvo.

Kaipolan Paja ei ollut mikään työpaikka, vaan se oli ELÄMÄNTAPA.

Sääliksi käy sinua. "Sateenkaari päättyi nakkikioskille" tässä tapauksessa Kaipolan pajalle.

Joko ootatte kuola valuen aidan takana, koska päästään taas "katiskan" sisään pistään Jämpsän asiat ruotuun?

Kaipolan Paja oli työpaikkana kyllä ehdottomasti parhaasta päästä. Jotkut sopeutumattomat vaikealuontoiset tollot lähti sieltä mukamas parempiin hommiin, mutta tekivät autokaupalla huonoa tulosta ja menivät konkurssiin. Nyt kituvat huonolla eläkkeellä Puukilantorpassa.
Itse Puukila rikastui Kaipolan Pajalla niin, että pers'taskussa ollut paksu ja painava lompakko painoi niin, että kävellessään Puukila näytti siltä, että kaatuu kohta selälleen.
Se tietysti vaikutti myös tuohon Puukilan takakenossa kulkemiseen, kun etupuolelta lyhennettiin leukaa 5 cm.
Kyllä 70-luvulla Puukilan alahuulen alla oli oikein kunnon spoileri, niin kuin nopeissa asvaltin pintaa nuolevissa rata-autoissa.

Koska kalliopöminä valmistuu!

Make Kaipola great again!!

no mites OKU poika Luukkainen, onko hyvä diitsei? Mikä puuki tä?