Minä jätin puolisoni.
Ei ole uutta suhdetta kummalakaan. Ei vielä kuukausien eronkaan jäkeen kumpikaan ole uusia ottanut. Paitaa ja sukkia on vaihdettu tosiaankin useammin.
Kärsin syyllisyydestä. Puoliso kietoi minut syyllistämällä omaan vääristyneeseen maailmaasa.
Hän on depressiivinen ja uhkailee itsemurhalla, edelleen. Uhkaili koko suhteen ajan. Lisäksi hän odotti, että minä elän vain hänelle ja kaikki (ihan kaikki) järjestetään hänen horjuvan persoonansan tueksi. Jopa muutimme hänen mielikseen kauas entisistä ympyröistä, hänen unelmiensa ymräsistöön (ja siinä samalla minut eristettiin kaikesta entisestä). Kun minä masennuin, hän vähätteli ja "piristy tai minäkin tulen surulliseksi" -tyyliin kannusti eteenpäin. Kun hän oli masentunut, se taas oli maailmanhistorian suurinta tuskaa.. jne. Hänen lapsuutensa ja vanhempansa olivat laiminlyönteineen läsnä meidän perhe-elämässä. Hän syyllisti minua edellisen sukupolven tekosista. Kävelin koko ajan lasinohuella pinnalla.
Lapset kaiken puristuksessa.
Erota voi monestakin syystä. Ei se aina ole holtiton seksuaalivietti, jonka mukaan sännätään. Kai monet heittäytyvät seksiin, kun eivät osaa analysoida omaa tilaansa ja suhteensa tilaa. Se olisi kyllä ollut minulle vaikeaakin, koska ensinnäkin olen aika ruma ja toisaalta kumppani ei halunnut hoitaa lapsia paria tuntia kauempaa/viikko. Ei mitään mahdollisuuksia pettämiseen. Toisaalta. ei ollut halujakaan sen sopan keskellä. Ei muita haluja kuin paeta.
Ja senhän tein. Ex on vielä hengissä, mutta ei välitä pitää yhteyttä meihin. Joskus soittelemme. Huoli hänestä ei jostain syystä lakkaa koskaan, vaikka aikuisen pitäisi hoitaa itsensä. Ei hän taida aikuinen kyllä ollakaan.
Ei ole uutta suhdetta kummalakaan. Ei vielä kuukausien eronkaan jäkeen kumpikaan ole uusia ottanut. Paitaa ja sukkia on vaihdettu tosiaankin useammin.
Kärsin syyllisyydestä. Puoliso kietoi minut syyllistämällä omaan vääristyneeseen maailmaasa.
Hän on depressiivinen ja uhkailee itsemurhalla, edelleen. Uhkaili koko suhteen ajan. Lisäksi hän odotti, että minä elän vain hänelle ja kaikki (ihan kaikki) järjestetään hänen horjuvan persoonansan tueksi. Jopa muutimme hänen mielikseen kauas entisistä ympyröistä, hänen unelmiensa ymräsistöön (ja siinä samalla minut eristettiin kaikesta entisestä). Kun minä masennuin, hän vähätteli ja "piristy tai minäkin tulen surulliseksi" -tyyliin kannusti eteenpäin. Kun hän oli masentunut, se taas oli maailmanhistorian suurinta tuskaa.. jne. Hänen lapsuutensa ja vanhempansa olivat laiminlyönteineen läsnä meidän perhe-elämässä. Hän syyllisti minua edellisen sukupolven tekosista. Kävelin koko ajan lasinohuella pinnalla.
Lapset kaiken puristuksessa.
Erota voi monestakin syystä. Ei se aina ole holtiton seksuaalivietti, jonka mukaan sännätään. Kai monet heittäytyvät seksiin, kun eivät osaa analysoida omaa tilaansa ja suhteensa tilaa. Se olisi kyllä ollut minulle vaikeaakin, koska ensinnäkin olen aika ruma ja toisaalta kumppani ei halunnut hoitaa lapsia paria tuntia kauempaa/viikko. Ei mitään mahdollisuuksia pettämiseen. Toisaalta. ei ollut halujakaan sen sopan keskellä. Ei muita haluja kuin paeta.
Ja senhän tein. Ex on vielä hengissä, mutta ei välitä pitää yhteyttä meihin. Joskus soittelemme. Huoli hänestä ei jostain syystä lakkaa koskaan, vaikka aikuisen pitäisi hoitaa itsensä. Ei hän taida aikuinen kyllä ollakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa vaikka mieheni oli alkoholisti paljon yhtäläisyyksiä löytyi elämästäsi.
Tein eropäätöksen lasten vuoksi en halunnut pilata heidän elämäänsä. Ero oli ihan kamala siinä oli tappouhkauksia itsemurhauhkauksia vetosi lapsiin että äiti ajaa isin pois yms. Kuitenkin erosta alkoi uusi elämä minulle ja lapsillie nautin jokaisesta rauhalliseta päivästä ja yöstä. Elämämme tasapainottui tärkeintä että lapset ovat saaneet viettää normaalia arkielämää missä alkoholi ei näyttele suurinta roolia.
Toki olin huolissani entisen miehen pärjäämisestä juominen jatkui samaan malliin hän soitteli ja vahti menemisiäni vuoden ajan. sitten pikkuhiljaa rauhoittui. muutto 200 km päähän tekei lopun tästä yhteydenpidosta. Lasten tapaamiset ei onnistunee kun harvoin kun juuri selvää päivää ei ollut. En kadu eroani vaikka lpsilla ei ole isää mutta on kuitenkin tasapainoinen elämä.
Sairaan ihmisen kanssa yhteiselämästä ei koskaan tule tasapainoista suhdetta. Kyllä sinulla on oikeus ajatella lapsia ja itseäsi ja sitä mitä sinä elämältä haluat. Onnea uudelle alulle elämässäsi ja siunausta.
Niin makaa kuin petaa.Pääasia että minä ja lapset päästiin siitä eroon ja saadaan elää rauhassa ja pelkäämättä.
Exä joko ryhdistäytyy tai ei,itsestään on kiinni.