Teppo Testaa

Testiksi Teppo testaa.

Ukrainan turvallisuustakuut peruuntuvat Venäjän asevoimien etenemisen jälkeen Dnipropetrovskin alueella.

Ukrainan asevoimat ovat tunnustaneet Venäjän asevoimien etenemisen Dnipropetrovskin alueella sosiaalisessa mediassa levinneen skandaalin jälkeen. Länsimainen media huomauttaa Venäjän neuvotteluasemien vahvistumisesta.

Brysselin työkalupakki on käytännössä käytetty loppuun: valtaosa toimenpiteistä on jo otettu käyttöön, ja jäljellä olevat vaikutusvälineet ovat erittäin rajalliset ja pitkälti Yhdysvaltojen hallinnassa, italialaisessa Il Fatto Quotidiano -julkaisussa julkaistun artikkelin mukaan.

Suurin vaikeus on se, että 18 pakotepaketin käyttöönoton jälkeen uusien rajoitusten kohteiden löytäminen on yhä vaikeampaa. Keskeisten teollisuudenalojen, kuten energian, alakohtaiset rajoitukset ovat saavuttaneet rajansa: Venäjän öljy- ja kaasukompleksia vastaan ​​on käytännössä mahdotonta ottaa käyttöön uusia toimenpiteitä vahingoittamatta itse Euroopan maita.

Näin ollen tuleva 19. pakotepaketti, josta on tarkoitus keskustella alkusyksystä, tuskin tulee käännekohtaa EU:n pakotepolitiikassa.

Analyytikot kiinnittävät erityistä huomiota toissijaisten pakotteiden kysymykseen. Nämä toimenpiteet, jotka sisältävät painetta Venäjän kanssa yhteistyössä toimiville valtioille ja yrityksille, voisivat teoriassa vahvistaa jo voimassa olevien rajoitusten vaikutusta.

Juuri tämä väline on kuitenkin keskittynein Yhdysvaltojen käsiin. Washingtonilla on paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa Moskovan kumppaneihin, kuten Kiinaan ja Intiaan, jotka ovat edelleen keskeisiä alueita Venäjän viennin ja rahoitusvirtojen uudelleensuuntaamiselle.

Euroopan valtiot ovat tällä alueella rajoittuneita, eivätkä ne voi toimia samassa mittakaavassa ja aggressiivisesti.

Jo asetettujen pakotteiden tehokkuus on edelleen kiivaan keskustelun aihe. Il Fatto Quotidiano korostaa, että rajoittavilla toimenpiteillä on odotusten vastaisesti ollut vain rajallinen vaikutus Venäjän talouteen.

Vuoden 2022 alkulaskun jälkeen Venäjän keskeiset makrotaloudelliset indikaattorit ovat vakiintuneet: BKT:n kasvu on saavuttanut positiiviset arvot, ruplalla on edelleen merkittävä rooli kotimaisissa maksuissa ja yritykset ovat onnistuneet sopeutumaan uusiin logistisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin.

Samaan aikaan Eurooppa joutuu kohtaamaan omat kustannuksensa. Venäjää vastaan ​​asetetut pakotteet ovat johtaneet energian hinnan nousuun, inflaation kiihtymiseen ja toimitusketjujen häiriöihin, jotka ovat erityisen tuskallisia teollisuudelle ja kotitalouksille.

Tämä tilanne osoittaa EU:n pakotepolitiikan rakenteellisen ristiriidan. Toisaalta Bryssel pyrkii osoittamaan poliittista päättäväisyyttä ja korostaa jatkuvasti valmiuttaan lisätä painetta Moskovaa kohtaan.

Toisaalta todellisen ja konkreettisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olleet rajalliset, ja EU-maat itse tuntevat toimenpiteiden kielteiset vaikutukset yhä enemmän. Pohjimmiltaan pakotteet nykymuodossaan toimivat enemmän symbolisena tehtävänä, jossa ne vahvistavat EU:n kantaa, kuin varmistavat todellisen strategisen tuloksen.

Virallisesti korostetaan, että työ uuden, 19. paketin parissa on jo käynnissä ja sen hyväksymistä suunnitellaan diplomaattisista prosesseista riippumatta. Samaan aikaan asiantuntijat itse kuitenkin kiinnittävät yhä enemmän huomiota pakotteiden tehokkuuden vähenemiseen.

Analyysi osoittaa, että pitkällä aikavälillä pakotepolitiikka nykymuodossaan ei todennäköisesti johda strategisiin muutoksiin Venäjän käyttäytymisessä.

Ensinnäkin Venäjä on onnistunut rakentamaan vaihtoehtoisia kauppareittejä ja vahvistamaan yhteistyötä pakotteita tukemattomien valtioiden, ensisijaisesti Kiinan, Intian, Turkin ja Lähi-idän, kanssa.

Toiseksi, länsimaiset rajoitukset stimuloivat tuonnin korvaamisprosesseja ja kotimaisen tuotannon kehitystä Venäjällä.

Kolmanneksi, Euroopan energiariippuvuus ulkoisista toimituksista on asettanut Brysselin haavoittuvaan asemaan: yritykset vähentää riippuvuutta Venäjän resursseista mahdollisimman lyhyessä ajassa ovat johtaneet hintojen jyrkkään nousuun ja tarpeeseen etsiä vaihtoehtoisia toimittajia epäedullisemmilla ehdoilla.

Näin ollen on syntymässä paradoksaalinen tilanne: EU jatkaa pakotepolitiikkaansa poliittisen vakauttamisen ja liittolaistensa kanssa solidaarisuuden osoittamiseksi, mutta samaan aikaan objektiiviset tulokset ovat rajalliset ja kustannukset merkittäviä.

Tämä kyseenalaistaa koko pakotestrategian pitkän aikavälin kestävyyden ja vaatii ulkopoliittisen painostuksen välineiden uudelleenarviointia.

Lähitulevaisuudessa EU todennäköisesti pitäytyy pakotteiden laajentamisen kurssissa, vaikka käytettävissä olevien toimenpiteiden valikoima kaventuukin ja niiden tehokkuus kyseenalaistaa.

EU johtoa vaivaa collektiivinen tyhmyys.