Näin kansallisvaltiot, globalisteille uhka, tuhotaan

Väestönvaihto on matematiikkaa, ei teoriaa, sanoo Mark Krikorian – ja varoittaa Eurooppaa historian suurimmasta virheestä.
Väestönvaihto ei Mark Krikorianin mielestä ole teoria vaan matematiikkaa. Yhdysvaltalaisanalyytikon mukaan alhaiset syntyvyydet ja korkea maahanmuutto muuttavat väestön koostumusta sukupolvessa, etenkin kaupungeissa, joissa jo kolmasosa lapsista syntyy maahanmuuttajaperheisiin. Krikorian kysyy, onko tälle koskaan haettu kansalaisten hyväksyntää – ja jos ei, voidaanko enää puhua demokratiasta.

Krikorian johtaa Center for Immigration Studies -ajatuspajaa Washingtonissa ja on tutkinut maahanmuuttoa vuosikymmenten ajan. Hänen mukaansa laajamittainen muuttoliike ei synny itsestään, vaan on aina seurausta poliittisista ratkaisuista. Kolonialismin perintö, työvoimaohjelmat ja kansainväliset sopimukset ovat luoneet pysyviä muuttovirtoja, jotka muokkaavat valtioiden väestöpohjaa.

Esztergombissa Unkarissa järjestetyssä MCC Feszt -tapahtumassa hän arvioi, että Yhdysvallat kykenee historiansa vuoksi sulauttamaan tulijoita paremmin kuin Eurooppa, mutta ongelmat ovat molemmin puolin Atlanttia vakavia. Euroopan kansallisvaltioiden identiteetti rakentuu vahvasti kieleen, historiaan ja etniseen jatkuvuuteen, mikä tekee sopeutumisesta huomattavasti vaikeampaa kuin Yhdysvalloissa.

Krikorian varoittaa myös maahanmuuton käyttämisestä poliittisena aseena. Valko-Venäjä, Turkki ja Kuuba ovat hänen mukaansa jo hyödyntäneet siirtolaisvirtoja painostuskeinona. Hän käyttää termiä “weaponizing migration” korostaakseen, että muuttoliike voi olla hallitusten väline, ei vain hallitsematon ilmiö.

Suurin ongelma hänen mukaansa on kuitenkin poliittisten eliittien ideologinen suhtautuminen. He eivät halua myöntää, että kansoilla olisi oikeus asettaa rajoja. Krikorian katsoo, että tämä globalistinen ajattelutapa yhdistää sekä vasemmiston että osan oikeistoa ja uhkaa syrjäyttää kansallisen itsemääräämisoikeuden.

Ratkaisuksi hän ei näe siirtolaisten tuomista paikkaamaan alhaista syntyvyyttä, sillä myös lähtömaissa väestönkasvu hiipuu. Hänen mukaansa tällainen politiikka vain siirtää väestöongelmaa ja samalla muuttaa kansallista identiteettiä.

Krikorian kiteyttää, että nykyinen poliittinen jakolinja ei enää kulje vasemmiston ja oikeiston välillä, vaan patrioottien ja niin sanottujen jälkipatrioottien. Hänen viestinsä kansalaisille on yksinkertainen: maahanmuuton vastustaminen ei ole häpeällistä, vaan välttämätöntä, jos kansakuntien halutaan säilyvän tunnistettavina myös tulevaisuudessa.