KAKSI TAPAA.

On kaksi pääasiallista tapaa ns. puolustaa heikompia, tosin edellyttää puolustajalta muutakin kykyä kuin hermoheikkona hakeutua kolmanneksi osapuoleksi ryhtyen tappelun voittajaksi.
Toinen tapa edellyttää itsehillintää ja kykyä pelkällä olemuksellaan ja käytöksellään päästä päämääräänsä.
Tervepäinen kaksimetrinen huippu-urheilijan näköinen kamppailulajin harrastaja ei ryntää tilanteeseen harjoittamaan väkivaltaa, vaan asettuu rahoittamaan tilanteen.
Mikäli tappelupukari yrittää lyödä, niin silloinkin karaten harrastaja kykenee ohjaamaan ainakin ensimmäisen iskun sivuun ja on mahdollisuus antaa vastustajalle vielä toinen tilaisuus harkita tahtooko jatkaa ja jos jatkaa, niin ei ole tarve lyödä leukaa sijoiltaan ja hampaita katuun, sekä päätteeksi tyrmätä tai aiheuttaa verilammikkoa.
Hermoheikko sen sijaan ryntää tilanteeseen jo ohimon verisuonet pullistuneena ja ryhtyy mielipuuhaansa, hankkimaan arvostusta osakseen kokien niin.