Ovatko ne "tunteita vapauttavia", vai "raskaita" . Uskaltaako ottaa riskin
lukea niitä, jos on itsellä samantapaista kipeää tunnehistoriaa kuin hänen kirjoissaan,
esimerkiksi "36 uurnassa". Koskettaako se "liian syvältä" ?
Oletko lukenut sen ? Miten arvioisit kirjaa itse ? Tai muita hänen kirjojaan ?
Mitä suosittelisit niistä ja millä perusteella ?
Saa mielellään kuvailla ihan vapaasti omin sanoin ja tuntemuksin.
Lukija on oman lukukokemuksensa kautta yhtä arvokas kirjan arvioija kuin ammattikriitikko, joka kirjoittaa näin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009846017.html
Oletko lukenut arvostetun kirjailijan Sirpa Kähkösen kirjoja ?
Anonyymi-ap
7
160
Vastaukset
"36 uurnaa" tuli luettua.
Kyllä tykkäsin ja luotaa syvältä, mutta ei herkuttele kauheuksilla. Tunteet ja järki, yksilö ja yhteiskunta, nykyisyys ja menneisyys harmoonisesti yhteen nidottuina.
Suosittelen.
En ole lukenut muita Kähkösen kirjoja, pitääkin vilkaista onko e-kirjana saatavilla tai paikallisessa kirjastossa.Olen lukenut useimmat Kähkösen kirjat, pitänyt niistä ja odotinkin jo Finlandia- palkintoa hänelle. Kuopio- sarja kertoo hänen sukunsa vaiheista , alkaen kansalaisodan jälkimainingeista . Kähkönen ei julista eikä syyllistä, antaa kertoja äänen puhua.
Kähkönen kuvaa kotikaupunkiaan tuntee sen asukkaineen ja historioineen. Sota-aikaa hän tarkastelee paljon naisten ja lasten kautta, arjesta selviämistä , etenkin vahvojen viisaiden mummojen ansiosta.
36 uurnaa jättää hyvästit kuolleelle äidille. Se on tavallaan myös anteeksianto. Äidin etäisyys ja kovuus selittyy auto- onnetomuudessa saadun aivovamman seurauksena. . Kirjassa päähenkilö tavallaan seurustelee kuolleiden sukulaistensa kanssa, katselee heitä ymmärtäen ja lempeästikin. Itse vähän ihmettelin mukana ollutta Tuonen tyttiä , mutta kyllä hänkin joukkoa täydentämään sopi.
Mielestäni kirja ei ollut raakaa tai rankkaa luettavaa, raskaita asioita toki käsiteltiin. Kirjan luvusta on jo aikaa, mutta ihan hyvä ” jälkimaku” jäi.- Anonyymi
Aivovamma ei varsinaisesti tee kovaksi ja etäiseksi. Aivovamma voi estää ihmistä
tuntemasta niinkuin ennen ja osoittamasta tunteitaan. Aivovamma latistaa tunteita.
Aivovamman saanut ei voi sille mitään. Hän on se sama ihminen, mutta hänen
käyttäytymisensä muuttuu hänen tahtomattaan. Se ei ole valinta. Se on seuraus.
Aivovamman saanutta pitää osata tulkita. Ei hän halua olla etäinen tai kova.
- Anonyymi
Pakkomielle kirjat monya aloitusta.. haha Kovasti joku yrittää markkoida omia kirjojaan täällä.
- Anonyymi
Kirjat on hyvä aihe. Eivät aloitukset saman henkilön ole ja vaikka olisivatkin
so what ? Sana on vapaa.
- Anonyymi
Kiitos kommenteista koskien Kähkösen kirjoja. Otanpa "työn alle"
yhden. - Anonyymi
Liikaa kiroista täällä. Ei kiinosta woke jutut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kylläpä on nautinnollista taas tämä palstan vassari valitus!
Lähes jokainen avaus on vassareiden kitinää ja valitusta. Eikö se tarkoitakin, että silloin asiat menee maassamme parem302582- 111252
Helvetistä ei ole paluuta
Kun ihminen laskeutuu kuolleiden maailmaan, kauhujen valtakuntaan ja tuonelan ovet sulkeutuu kiinni, se on karu tunne ku329986- 44861
- 44828
Järjetön Topi-ilta
Lisää tappiota konkurssipesälle. Miten voi olla mahdollidta , että annetaan järjestää tämä. Sorsakoski pyörii haudassaan20819Miksi nainen nukut huonosti
Onko sulla jotakin huolia, vai jotakin miestäkö mietit? Vai tunnemaailmassako velloo? Ajatteletko koskaan minua? Paljo61744- 44720
- 44716
- 46636