Ovatko ne "tunteita vapauttavia", vai "raskaita" . Uskaltaako ottaa riskin
lukea niitä, jos on itsellä samantapaista kipeää tunnehistoriaa kuin hänen kirjoissaan,
esimerkiksi "36 uurnassa". Koskettaako se "liian syvältä" ?
Oletko lukenut sen ? Miten arvioisit kirjaa itse ? Tai muita hänen kirjojaan ?
Mitä suosittelisit niistä ja millä perusteella ?
Saa mielellään kuvailla ihan vapaasti omin sanoin ja tuntemuksin.
Lukija on oman lukukokemuksensa kautta yhtä arvokas kirjan arvioija kuin ammattikriitikko, joka kirjoittaa näin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009846017.html
lukea niitä, jos on itsellä samantapaista kipeää tunnehistoriaa kuin hänen kirjoissaan,
esimerkiksi "36 uurnassa". Koskettaako se "liian syvältä" ?
Oletko lukenut sen ? Miten arvioisit kirjaa itse ? Tai muita hänen kirjojaan ?
Mitä suosittelisit niistä ja millä perusteella ?
Saa mielellään kuvailla ihan vapaasti omin sanoin ja tuntemuksin.
Lukija on oman lukukokemuksensa kautta yhtä arvokas kirjan arvioija kuin ammattikriitikko, joka kirjoittaa näin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009846017.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
"36 uurnaa" tuli luettua.
Kyllä tykkäsin ja luotaa syvältä, mutta ei herkuttele kauheuksilla. Tunteet ja järki, yksilö ja yhteiskunta, nykyisyys ja menneisyys harmoonisesti yhteen nidottuina.
Suosittelen.
En ole lukenut muita Kähkösen kirjoja, pitääkin vilkaista onko e-kirjana saatavilla tai paikallisessa kirjastossa.
Olen lukenut useimmat Kähkösen kirjat, pitänyt niistä ja odotinkin jo Finlandia- palkintoa hänelle. Kuopio- sarja kertoo hänen sukunsa vaiheista , alkaen kansalaisodan jälkimainingeista . Kähkönen ei julista eikä syyllistä, antaa kertoja äänen puhua.
Kähkönen kuvaa kotikaupunkiaan tuntee sen asukkaineen ja historioineen. Sota-aikaa hän tarkastelee paljon naisten ja lasten kautta, arjesta selviämistä , etenkin vahvojen viisaiden mummojen ansiosta.
36 uurnaa jättää hyvästit kuolleelle äidille. Se on tavallaan myös anteeksianto. Äidin etäisyys ja kovuus selittyy auto- onnetomuudessa saadun aivovamman seurauksena. . Kirjassa päähenkilö tavallaan seurustelee kuolleiden sukulaistensa kanssa, katselee heitä ymmärtäen ja lempeästikin. Itse vähän ihmettelin mukana ollutta Tuonen tyttiä , mutta kyllä hänkin joukkoa täydentämään sopi.
Mielestäni kirja ei ollut raakaa tai rankkaa luettavaa, raskaita asioita toki käsiteltiin. Kirjan luvusta on jo aikaa, mutta ihan hyvä ” jälkimaku” jäi.
Aivovamma ei varsinaisesti tee kovaksi ja etäiseksi. Aivovamma voi estää ihmistä
tuntemasta niinkuin ennen ja osoittamasta tunteitaan. Aivovamma latistaa tunteita.
Aivovamman saanut ei voi sille mitään. Hän on se sama ihminen, mutta hänen
käyttäytymisensä muuttuu hänen tahtomattaan. Se ei ole valinta. Se on seuraus.
Aivovamman saanutta pitää osata tulkita. Ei hän halua olla etäinen tai kova.
Pakkomielle kirjat monya aloitusta.. haha Kovasti joku yrittää markkoida omia kirjojaan täällä.
Kirjat on hyvä aihe. Eivät aloitukset saman henkilön ole ja vaikka olisivatkin
so what ? Sana on vapaa.
Kiitos kommenteista koskien Kähkösen kirjoja. Otanpa "työn alle"
yhden.
Liikaa kiroista täällä. Ei kiinosta woke jutut.