Kaleva-lehti etsii vl-isää haastateltavaksi artikkeliin

oulun firmalla oli kaks tyyppiä ovat varmaan jonottamassa käyvät siellä katsomassa ja sit ku ovat valmiita tulevat kertomaan tarinoita

Anonyymi kirjoitti:

oulun firmalla oli kaks tyyppiä ovat varmaan jonottamassa käyvät siellä katsomassa ja sit ku ovat valmiita tulevat kertomaan tarinoita

leikkivät marttyyriä

Artikkelin aihe ei ole hengellisyys tai uskovaisuus vaan isyys.

Lestadiolaisuudesta irtautuessaan henkilö ei välttämättä luovu uskostaan. Hän on luopunut ainoastaan lestadiolaisuudestaan.

Uskovaisuus tai uskossa oleminen ei todellakaan ole synonyymi vanhoillislestadiolaisuudelle sen enempää kuin totuudessa oleminen on synonyymi jehovantodistajuudelle.

Lestadiolaisena sinä olet oppinut niputtamaan liikkeessä olemisen uskoon. Se on sinun totuutesi, mutta ei vastaa todellisuutta.

Jos yhteisöstä lähtenyt isä ei ole sinun mielestäsi enää uskossa, kai hän kaiketi on edelleen isä? Siitähän tässä artikkelissa on kyse. Vai menettääkö hän mielestäsi uskonsa ohella myös isyytensä tai jotain muita ominaisuuksiaan?
Lehtihaastatteluun etsitään miestä, joka on tai on ollut vanhoillislestadiolainen sinä aikana kun hänestä on tullut / hän on ollut isä.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa asiaa sinulle selittää.

Kun äitini heitettiin ulos vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla television vuoksi, hän ei missään vaiheessa menettänyt uskoaan tai hengellisyyttään / luopunut elävästä uskosta.

Kukaan ulkopuolinen ihminen (et edes sinä) ei ole pätevä määrittelemään yhdenkään ihmisen jumalasuhdetta. Ainoastaan kyseinen ihminen itse ja Jumala taivaassa tietää kunkin sydämen tilan.

Lähimmäisen hengellisyyden arvottaminen sen mukaan, mihin yhteisöön hän kuuluu, ei ole raamatullista ja vielä vähemmän kristillistä. Mutta näitä "jumalallisen tiedon omaavia" näyttää vaikuttavan monissa eri lahkoissa. Lähimmäisenrakkauden puute suorastaan loistaa näistä viesteistä.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, sillä tuomitsemisestahan on silloin kyse, kun lähdetään määrittelemään sitä, kuka kelpaa Jumalalle ja kuka ei. Ja sitähän sinä yllä olevalla tekstilläsi teet.
Ehkä kannattaa nyt kaivaa niitä roskia pois omista silmistä ensin, niin näkee lähimmäisetkin paremmin.

A.Ruoho kirjoitti:

Artikkelin aihe ei ole hengellisyys tai uskovaisuus vaan isyys.

Lestadiolaisuudesta irtautuessaan henkilö ei välttämättä luovu uskostaan. Hän on luopunut ainoastaan lestadiolaisuudestaan.

Uskovaisuus tai uskossa oleminen ei todellakaan ole synonyymi vanhoillislestadiolaisuudelle sen enempää kuin totuudessa oleminen on synonyymi jehovantodistajuudelle.

Lestadiolaisena sinä olet oppinut niputtamaan liikkeessä olemisen uskoon. Se on sinun totuutesi, mutta ei vastaa todellisuutta.

Jos yhteisöstä lähtenyt isä ei ole sinun mielestäsi enää uskossa, kai hän kaiketi on edelleen isä? Siitähän tässä artikkelissa on kyse. Vai menettääkö hän mielestäsi uskonsa ohella myös isyytensä tai jotain muita ominaisuuksiaan?
Lehtihaastatteluun etsitään miestä, joka on tai on ollut vanhoillislestadiolainen sinä aikana kun hänestä on tullut / hän on ollut isä.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa asiaa sinulle selittää.

Kun äitini heitettiin ulos vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla television vuoksi, hän ei missään vaiheessa menettänyt uskoaan tai hengellisyyttään / luopunut elävästä uskosta.

Kukaan ulkopuolinen ihminen (et edes sinä) ei ole pätevä määrittelemään yhdenkään ihmisen jumalasuhdetta. Ainoastaan kyseinen ihminen itse ja Jumala taivaassa tietää kunkin sydämen tilan.

Lähimmäisen hengellisyyden arvottaminen sen mukaan, mihin yhteisöön hän kuuluu, ei ole raamatullista ja vielä vähemmän kristillistä. Mutta näitä "jumalallisen tiedon omaavia" näyttää vaikuttavan monissa eri lahkoissa. Lähimmäisenrakkauden puute suorastaan loistaa näistä viesteistä.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, sillä tuomitsemisestahan on silloin kyse, kun lähdetään määrittelemään sitä, kuka kelpaa Jumalalle ja kuka ei. Ja sitähän sinä yllä olevalla tekstilläsi teet.
Ehkä kannattaa nyt kaivaa niitä roskia pois omista silmistä ensin, niin näkee lähimmäisetkin paremmin.

Lue lisää

Amen

A.Ruoho kirjoitti:

Artikkelin aihe ei ole hengellisyys tai uskovaisuus vaan isyys.

Lestadiolaisuudesta irtautuessaan henkilö ei välttämättä luovu uskostaan. Hän on luopunut ainoastaan lestadiolaisuudestaan.

Uskovaisuus tai uskossa oleminen ei todellakaan ole synonyymi vanhoillislestadiolaisuudelle sen enempää kuin totuudessa oleminen on synonyymi jehovantodistajuudelle.

Lestadiolaisena sinä olet oppinut niputtamaan liikkeessä olemisen uskoon. Se on sinun totuutesi, mutta ei vastaa todellisuutta.

Jos yhteisöstä lähtenyt isä ei ole sinun mielestäsi enää uskossa, kai hän kaiketi on edelleen isä? Siitähän tässä artikkelissa on kyse. Vai menettääkö hän mielestäsi uskonsa ohella myös isyytensä tai jotain muita ominaisuuksiaan?
Lehtihaastatteluun etsitään miestä, joka on tai on ollut vanhoillislestadiolainen sinä aikana kun hänestä on tullut / hän on ollut isä.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa asiaa sinulle selittää.

Kun äitini heitettiin ulos vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla television vuoksi, hän ei missään vaiheessa menettänyt uskoaan tai hengellisyyttään / luopunut elävästä uskosta.

Kukaan ulkopuolinen ihminen (et edes sinä) ei ole pätevä määrittelemään yhdenkään ihmisen jumalasuhdetta. Ainoastaan kyseinen ihminen itse ja Jumala taivaassa tietää kunkin sydämen tilan.

Lähimmäisen hengellisyyden arvottaminen sen mukaan, mihin yhteisöön hän kuuluu, ei ole raamatullista ja vielä vähemmän kristillistä. Mutta näitä "jumalallisen tiedon omaavia" näyttää vaikuttavan monissa eri lahkoissa. Lähimmäisenrakkauden puute suorastaan loistaa näistä viesteistä.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, sillä tuomitsemisestahan on silloin kyse, kun lähdetään määrittelemään sitä, kuka kelpaa Jumalalle ja kuka ei. Ja sitähän sinä yllä olevalla tekstilläsi teet.
Ehkä kannattaa nyt kaivaa niitä roskia pois omista silmistä ensin, niin näkee lähimmäisetkin paremmin.

Lue lisää

Ei liikkeeseen kuuluminen automaattisesti tarkoita, että olet sydämestäsi uskovainen, eikös Raamatussakin puhuttu viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä. Kuitenkin jos on ennen kuulunut vl-liikkeeseen ja sitten siitä eronnut, on todennäköistä, että hänen mielipiteensä liikkeen oppia kohtaan on muuttunut ja hän on luopunut entisestä uskostaan, miksi hän muuten olisi eronnut? Hänen sydämessään on tapahtunut muutos, ja Pyhä Henki ei enää ole ohjaamassa häntä. Moni asia on muuttunut hänen mielessään, hän näkee esim. isyyden erilaiselta pohjalta kuin uskovainen, joka luottaa Jumalan johdatukseen lapsimäärässä, myös vaikeuksien keskellä.

Näitä kahta ryhmää ei voi mitenkään yhdistää. Tätä asiaa yritin selvittää kaikella ystävyydellä että ymmärtäisit mitä tarkoitan. Mutta nähtävästi sitä ei uskosta osaton voi tai ei halua ymmärtää.

A.Ruoho kirjoitti:

Artikkelin aihe ei ole hengellisyys tai uskovaisuus vaan isyys.

Lestadiolaisuudesta irtautuessaan henkilö ei välttämättä luovu uskostaan. Hän on luopunut ainoastaan lestadiolaisuudestaan.

Uskovaisuus tai uskossa oleminen ei todellakaan ole synonyymi vanhoillislestadiolaisuudelle sen enempää kuin totuudessa oleminen on synonyymi jehovantodistajuudelle.

Lestadiolaisena sinä olet oppinut niputtamaan liikkeessä olemisen uskoon. Se on sinun totuutesi, mutta ei vastaa todellisuutta.

Jos yhteisöstä lähtenyt isä ei ole sinun mielestäsi enää uskossa, kai hän kaiketi on edelleen isä? Siitähän tässä artikkelissa on kyse. Vai menettääkö hän mielestäsi uskonsa ohella myös isyytensä tai jotain muita ominaisuuksiaan?
Lehtihaastatteluun etsitään miestä, joka on tai on ollut vanhoillislestadiolainen sinä aikana kun hänestä on tullut / hän on ollut isä.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa asiaa sinulle selittää.

Kun äitini heitettiin ulos vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla television vuoksi, hän ei missään vaiheessa menettänyt uskoaan tai hengellisyyttään / luopunut elävästä uskosta.

Kukaan ulkopuolinen ihminen (et edes sinä) ei ole pätevä määrittelemään yhdenkään ihmisen jumalasuhdetta. Ainoastaan kyseinen ihminen itse ja Jumala taivaassa tietää kunkin sydämen tilan.

Lähimmäisen hengellisyyden arvottaminen sen mukaan, mihin yhteisöön hän kuuluu, ei ole raamatullista ja vielä vähemmän kristillistä. Mutta näitä "jumalallisen tiedon omaavia" näyttää vaikuttavan monissa eri lahkoissa. Lähimmäisenrakkauden puute suorastaan loistaa näistä viesteistä.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, sillä tuomitsemisestahan on silloin kyse, kun lähdetään määrittelemään sitä, kuka kelpaa Jumalalle ja kuka ei. Ja sitähän sinä yllä olevalla tekstilläsi teet.
Ehkä kannattaa nyt kaivaa niitä roskia pois omista silmistä ensin, niin näkee lähimmäisetkin paremmin.

Lue lisää

Itse koen, että jos minun pitäisi tehdä valinta television ja seurakunnan välillä, ja valitsisin television, niin silloin se olisi epäjumala. Ei sillä, että televisiota olisi. Vapaassa maassa kuka tahansa voi pitää elävänä uskona just sellaista uskoa minkä oikeaksi kokee eivätkä myöskään allianssikristityt määrää, millaista uskoa on pidettävä oikeana. Nasaretilaisen lahkossa emme ole taipuneet allianssikristillisyyteen ankarasta painostuksesta huolimatta. Kostoksi siitä on monenlaista lokaa tullut vuosien aikana niskaan ja kyllähän niitä skandaaleja saa aina isosta porukasta aikaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei liikkeeseen kuuluminen automaattisesti tarkoita, että olet sydämestäsi uskovainen, eikös Raamatussakin puhuttu viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä. Kuitenkin jos on ennen kuulunut vl-liikkeeseen ja sitten siitä eronnut, on todennäköistä, että hänen mielipiteensä liikkeen oppia kohtaan on muuttunut ja hän on luopunut entisestä uskostaan, miksi hän muuten olisi eronnut? Hänen sydämessään on tapahtunut muutos, ja Pyhä Henki ei enää ole ohjaamassa häntä. Moni asia on muuttunut hänen mielessään, hän näkee esim. isyyden erilaiselta pohjalta kuin uskovainen, joka luottaa Jumalan johdatukseen lapsimäärässä, myös vaikeuksien keskellä.

Näitä kahta ryhmää ei voi mitenkään yhdistää. Tätä asiaa yritin selvittää kaikella ystävyydellä että ymmärtäisit mitä tarkoitan. Mutta nähtävästi sitä ei uskosta osaton voi tai ei halua ymmärtää.

Lue lisää

Itse olen pannut merkille, että osa vl-uskosta luopuneista "kirjoittaa uudelleen" menneisyytensä. Vl:ina ollessa he näkivät monet asiat hyvin myönteisesti ja etenkin hyvin pian uskosta luopumisen jälkeen samat asiat hyvin kielteisesti. Yleensä suhde asioihin neutralisoituu vuosien aikana ja kielteisyys laimenee, ja monia asioita aletaan taas nähdä myönteisesti. Mutta vl-uskosta erossa on avioeron piirteitä, joskus tapahtuu hyvinkin sovusta ja joskus tarvitaan sellainen irtiotto, että lapsuuden usko suorastaan demonisoidaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei liikkeeseen kuuluminen automaattisesti tarkoita, että olet sydämestäsi uskovainen, eikös Raamatussakin puhuttu viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä. Kuitenkin jos on ennen kuulunut vl-liikkeeseen ja sitten siitä eronnut, on todennäköistä, että hänen mielipiteensä liikkeen oppia kohtaan on muuttunut ja hän on luopunut entisestä uskostaan, miksi hän muuten olisi eronnut? Hänen sydämessään on tapahtunut muutos, ja Pyhä Henki ei enää ole ohjaamassa häntä. Moni asia on muuttunut hänen mielessään, hän näkee esim. isyyden erilaiselta pohjalta kuin uskovainen, joka luottaa Jumalan johdatukseen lapsimäärässä, myös vaikeuksien keskellä.

Näitä kahta ryhmää ei voi mitenkään yhdistää. Tätä asiaa yritin selvittää kaikella ystävyydellä että ymmärtäisit mitä tarkoitan. Mutta nähtävästi sitä ei uskosta osaton voi tai ei halua ymmärtää.

Lue lisää

"Ei liikkeeseen kuuluminen automaattisesti tarkoita, että olet sydämestäsi uskovainen - -"

Ei tietenkään, eikä liikkeeseen kuulumattomuus tarkoita sitä, ettei olisi sydämeltään uskovainen.

"- - eikös Raamatussakin puhuttu viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä."

Puhutaan. Mutta Raamatussa ei puhuta mitään siitä, että kyseiset neitsyet olisivat olleet vanhoillislestadiolaisia tai kukaan muukaan Raamatun aikaan elänyt henkilö.

"Kuitenkin jos on ennen kuulunut vl-liikkeeseen ja sitten siitä eronnut, on todennäköistä, että hänen mielipiteensä liikkeen oppia kohtaan on muuttunut ja hän on luopunut entisestä uskostaan, miksi hän muuten olisi eronnut? "

Niin, hän on luopunut vanhoillislestadiolaisen yhteisön opeista. Ei välttämättä uskostaan.

"Hänen sydämessään on tapahtunut muutos, ja Pyhä Henki ei enää ole ohjaamassa häntä."

Hänen ajattelutavassaan liikkeen opetuksista on tapahtunut muutos. Kenenkään sydämen tilaa sinä et voi tietää tai nähdä, koska et ole vähimmässä määrinkään jumala. Et myöskään voi tietää ohjaako Pyhä Henki liikkeestä irtautuneita vai ei.

Pyhä Henki kun on Jumalan voima, eikä hän ole alisteinen vanhoillislestadiolaisuudelle tai mitätön pilipalipersoona, jonka tekoja joku vanhoillislestadiolainen voisi tietää.

"Moni asia on muuttunut hänen mielessään, hän näkee esim. isyyden erilaiselta pohjalta kuin uskovainen, joka luottaa Jumalan johdatukseen lapsimäärässä, myös vaikeuksien keskellä."

Pitääkö edellä olevassa lauseessa ymmärtää isyys synonyymiksi ehkäisemättömyydelle? Kunnon isäksi kelpaa vain sellainen mies, joka uhraa vaikka vaimonsa fyysisen terveyden, mielenterveyden tai hengen ehkäisemättömyyden alttarille? ???

Sinä et ilmeisesti hyväksy hedelmällisyyshoitojakaan?

"Näitä kahta ryhmää ei voi mitenkään yhdistää. Tätä asiaa yritin selvittää kaikella ystävyydellä että ymmärtäisit mitä tarkoitan. Mutta nähtävästi sitä ei uskosta osaton voi tai ei halua ymmärtää."

Kokemukset mieheksi kasvamisesta, isyydestä yhdistävät kaikki isät, olivatpa he vanhoillislestadiolaisia, mormoneja, hinduja, islamilaisia tai ateisti-isiä.

Uskosta osaton en ole. Lestadiolaisesta lahkosta osaton kyllä. Enkä voisi ikinä kuvitellakaan liittyväni sellaiseen ryhmään, joka kuvittelee omaavansa jumalallista kykyä nähdä lähimmäistensä hengellisen tilan ja arpoo edesmenneitä helvettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Itse koen, että jos minun pitäisi tehdä valinta television ja seurakunnan välillä, ja valitsisin television, niin silloin se olisi epäjumala. Ei sillä, että televisiota olisi. Vapaassa maassa kuka tahansa voi pitää elävänä uskona just sellaista uskoa minkä oikeaksi kokee eivätkä myöskään allianssikristityt määrää, millaista uskoa on pidettävä oikeana. Nasaretilaisen lahkossa emme ole taipuneet allianssikristillisyyteen ankarasta painostuksesta huolimatta. Kostoksi siitä on monenlaista lokaa tullut vuosien aikana niskaan ja kyllähän niitä skandaaleja saa aina isosta porukasta aikaiseksi.

Lue lisää

Äitini olisi pitänyt hylätä myös jehovantodistajuuteen liittynyt siskoni. Äitini valitsi siskoni. Oliko siskonikin hänelle epäjumala?

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin kuvittelisi.

Anonyymi kirjoitti:

Äitini olisi pitänyt hylätä myös jehovantodistajuuteen liittynyt siskoni. Äitini valitsi siskoni. Oliko siskonikin hänelle epäjumala?

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia kuin kuvittelisi.

Lue lisää

Monet sisaruksistani ovat kieltäneet vl-uskon, ei puhettakaan, että vanhempani tai vl-uskoa tunnustavat sisarukset olisimme heitä mitenkään hylänneet, vaikka heidän nykyisiä vakaumuksiaan en oikeana pidäkään. Minä kunnioitan heidän vakaumuksiaan ja he minun. Asioista voidaan keskustella, mutta kumpikaan osapuoli ei yritä määräillä, että keiden pitää kokea olevan elävässä uskossa. He tietävät tämän uskon opetuksen elävästä seurakunnasta ja jos olen väärässä, kannan aikoinaan itse seuraukset, ja sama homma toisinpäin. Uskomiseen nämä uskonasiat jäävät, en tunne ketään, joka olisi palannut kertomaan, kuka on oikeassa ja Jeesuksenkin osalta ollaan niiden todistajien sanan varassa, jotka kertoivat nähneensä hänet ylösnousemuksen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Monet sisaruksistani ovat kieltäneet vl-uskon, ei puhettakaan, että vanhempani tai vl-uskoa tunnustavat sisarukset olisimme heitä mitenkään hylänneet, vaikka heidän nykyisiä vakaumuksiaan en oikeana pidäkään. Minä kunnioitan heidän vakaumuksiaan ja he minun. Asioista voidaan keskustella, mutta kumpikaan osapuoli ei yritä määräillä, että keiden pitää kokea olevan elävässä uskossa. He tietävät tämän uskon opetuksen elävästä seurakunnasta ja jos olen väärässä, kannan aikoinaan itse seuraukset, ja sama homma toisinpäin. Uskomiseen nämä uskonasiat jäävät, en tunne ketään, joka olisi palannut kertomaan, kuka on oikeassa ja Jeesuksenkin osalta ollaan niiden todistajien sanan varassa, jotka kertoivat nähneensä hänet ylösnousemuksen jälkeen.

Lue lisää

"Monet sisaruksistani ovat kieltäneet vl-uskon, ei puhettakaan, että vanhempani tai vl-uskoa tunnustavat sisarukset olisimme heitä mitenkään hylänneet, vaikka heidän nykyisiä vakaumuksiaan en oikeana pidäkään. "

Oletan, että perheidemme tilannetta ei voi verrata keskenään. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että vl-yhteisöstä lähteneitä ei karteta eikä hylätä.

Minun sisareni ei ollut vl. Hän oli tavallinen ev.lut. joka erosi kirkosta 1970-luvulla, jolloin kirkosta eroaminen oli erittäin harvinaista. Hän liittyi yhteisöön, jota tuolloin (ja vielä nykyäänkin) paheksutaan suuresti ja jonka jäsenet velvoitettiin kiertämään kymmeniä tunteja kuukaudessa ovityössä käännyttämässä muita pois uskostaan.

Puoli vuosisataa sitten kirkosta eroaminen oli todella iso juttu, vaikka asuimme eteläisessä Suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

"Monet sisaruksistani ovat kieltäneet vl-uskon, ei puhettakaan, että vanhempani tai vl-uskoa tunnustavat sisarukset olisimme heitä mitenkään hylänneet, vaikka heidän nykyisiä vakaumuksiaan en oikeana pidäkään. "

Oletan, että perheidemme tilannetta ei voi verrata keskenään. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että vl-yhteisöstä lähteneitä ei karteta eikä hylätä.

Minun sisareni ei ollut vl. Hän oli tavallinen ev.lut. joka erosi kirkosta 1970-luvulla, jolloin kirkosta eroaminen oli erittäin harvinaista. Hän liittyi yhteisöön, jota tuolloin (ja vielä nykyäänkin) paheksutaan suuresti ja jonka jäsenet velvoitettiin kiertämään kymmeniä tunteja kuukaudessa ovityössä käännyttämässä muita pois uskostaan.

Puoli vuosisataa sitten kirkosta eroaminen oli todella iso juttu, vaikka asuimme eteläisessä Suomessa.

Lue lisää

Perheiden välillä on toki eroja enkä tämän viestiketjun perusteella voi kuin arvailla, mitä tarkoitat sillä, että äitisi olisi pitänyt hylätä Jehovan todistajaksi kääntynyt siskosi. Omien kokemusteni perusteella sellainen on vierasta vl-opetukselle ja -käytännöille. En osaa myöskään sanoa, elääkö äitisi vai ei, jos hän on jo kuollut, rukoillaan Jumalan olevan hänellekin armollinen. Ei tässä kenenkään kadotuksesta onnelliseksi tulla, uskon vain kaidan tien taivaaseen kulkevan Kristuksen seurakunnan yhteydessä, joka on maailmanlaajuisesti ajatellen pieni pyhä joukko ja yhteisö, koostuen vain pyhistä ihmisistä. Sillä on päänä Jeesus Kristus, Pyhä Henki on sen kutsunut koolle. Sillä on yksi usko, mieli ja ymmärrys, se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita siinä ei ole eikä hajaannusta. Tällaisessa seurakunnassa koen eläväni ja vaeltavani, sinne on ovet avoinna kaikille, sinullekin. Maan päällä on erityinen seurakunta, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn. Siksi sen, jonka täytyy löytää Kristus, on ensin löydettävä hänen seurakuntansa, Kristuksen kirkko, joka ei ole puuta eikä kiveä, vaan joukko Kristukseen uskovia ihmisiä. Seurakunnan ulkopuolella ei ole autuutta; jolla ei ole seurakunta äitinä maan päällä, hänellä ei ole Jumalaa Isänä taivaassa, sillä Kristus ei ole kammiossa eikä erämaassa.

A.Ruoho kirjoitti:

Artikkelin aihe ei ole hengellisyys tai uskovaisuus vaan isyys.

Lestadiolaisuudesta irtautuessaan henkilö ei välttämättä luovu uskostaan. Hän on luopunut ainoastaan lestadiolaisuudestaan.

Uskovaisuus tai uskossa oleminen ei todellakaan ole synonyymi vanhoillislestadiolaisuudelle sen enempää kuin totuudessa oleminen on synonyymi jehovantodistajuudelle.

Lestadiolaisena sinä olet oppinut niputtamaan liikkeessä olemisen uskoon. Se on sinun totuutesi, mutta ei vastaa todellisuutta.

Jos yhteisöstä lähtenyt isä ei ole sinun mielestäsi enää uskossa, kai hän kaiketi on edelleen isä? Siitähän tässä artikkelissa on kyse. Vai menettääkö hän mielestäsi uskonsa ohella myös isyytensä tai jotain muita ominaisuuksiaan?
Lehtihaastatteluun etsitään miestä, joka on tai on ollut vanhoillislestadiolainen sinä aikana kun hänestä on tullut / hän on ollut isä.

Tämän yksinkertaisemmin en osaa asiaa sinulle selittää.

Kun äitini heitettiin ulos vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla television vuoksi, hän ei missään vaiheessa menettänyt uskoaan tai hengellisyyttään / luopunut elävästä uskosta.

Kukaan ulkopuolinen ihminen (et edes sinä) ei ole pätevä määrittelemään yhdenkään ihmisen jumalasuhdetta. Ainoastaan kyseinen ihminen itse ja Jumala taivaassa tietää kunkin sydämen tilan.

Lähimmäisen hengellisyyden arvottaminen sen mukaan, mihin yhteisöön hän kuuluu, ei ole raamatullista ja vielä vähemmän kristillistä. Mutta näitä "jumalallisen tiedon omaavia" näyttää vaikuttavan monissa eri lahkoissa. Lähimmäisenrakkauden puute suorastaan loistaa näistä viesteistä.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomita, sillä tuomitsemisestahan on silloin kyse, kun lähdetään määrittelemään sitä, kuka kelpaa Jumalalle ja kuka ei. Ja sitähän sinä yllä olevalla tekstilläsi teet.
Ehkä kannattaa nyt kaivaa niitä roskia pois omista silmistä ensin, niin näkee lähimmäisetkin paremmin.

Lue lisää

Jumalasuhde ei ole relevantti, eikä Jumala ole puhut pakanaloille sanaakaan, johon LV:t kuuluvat.
Jumala puhuu vain kansalleen Israelille, ja ilman Jeesukseen ukomista luvatuksi Messiaaksi, ja ottamalla upotuskasteen Häneen, ei ole Raamatun mukaan mahdollista.

Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Vai onko teillä joku muille outo jumala, jota palvotte, eikä Hän vaadi kastetta?

Anonyymi kirjoitti:

Ei liikkeeseen kuuluminen automaattisesti tarkoita, että olet sydämestäsi uskovainen, eikös Raamatussakin puhuttu viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä. Kuitenkin jos on ennen kuulunut vl-liikkeeseen ja sitten siitä eronnut, on todennäköistä, että hänen mielipiteensä liikkeen oppia kohtaan on muuttunut ja hän on luopunut entisestä uskostaan, miksi hän muuten olisi eronnut? Hänen sydämessään on tapahtunut muutos, ja Pyhä Henki ei enää ole ohjaamassa häntä. Moni asia on muuttunut hänen mielessään, hän näkee esim. isyyden erilaiselta pohjalta kuin uskovainen, joka luottaa Jumalan johdatukseen lapsimäärässä, myös vaikeuksien keskellä.

Näitä kahta ryhmää ei voi mitenkään yhdistää. Tätä asiaa yritin selvittää kaikella ystävyydellä että ymmärtäisit mitä tarkoitan. Mutta nähtävästi sitä ei uskosta osaton voi tai ei halua ymmärtää.

Lue lisää

Avaatko mihin uskon pitää kohdistua, kuka on se objekti, Raamatun lauseet oli hyvä laittaa mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse koen, että jos minun pitäisi tehdä valinta television ja seurakunnan välillä, ja valitsisin television, niin silloin se olisi epäjumala. Ei sillä, että televisiota olisi. Vapaassa maassa kuka tahansa voi pitää elävänä uskona just sellaista uskoa minkä oikeaksi kokee eivätkä myöskään allianssikristityt määrää, millaista uskoa on pidettävä oikeana. Nasaretilaisen lahkossa emme ole taipuneet allianssikristillisyyteen ankarasta painostuksesta huolimatta. Kostoksi siitä on monenlaista lokaa tullut vuosien aikana niskaan ja kyllähän niitä skandaaleja saa aina isosta porukasta aikaiseksi.

Lue lisää

Olen liikuttavan oikeassa, ei Uskoa Jeesukseen mikään laite vähennä, Hän saookin;

Luuk. 4:18-- Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen

että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.

Raamatussa myös: Taivasten valtakunta.