Mitä se on
runojen maailma
ehkä turhuutta
ja tunteita
koettua elämää ,
vanhus oon
yksin jäin
luojan kartanoon
kaikki muuttaneet
rakkani pois lähti
paljon olisi sanottavaa
paljon kysyttävää
sairaus yllätti
leikattiin
kelle kerron
ikävä on
keltä kysyn , mitä teen
muistan
luoja mulla
kerron ja kyselen
vastuksen sieltä saan ,
jatkaa täytyy elämää
luojaan turvaten
kunnes kuulee kutsun tuon,
kaikki valmista on
työ tehty elämälle
ja
lähdön aika tullut on
luojan kartanoon !
kirj- mummi* 2025 v
runojen maailma
ehkä turhuutta
ja tunteita
koettua elämää ,
vanhus oon
yksin jäin
luojan kartanoon
kaikki muuttaneet
rakkani pois lähti
paljon olisi sanottavaa
paljon kysyttävää
sairaus yllätti
leikattiin
kelle kerron
ikävä on
keltä kysyn , mitä teen
muistan
luoja mulla
kerron ja kyselen
vastuksen sieltä saan ,
jatkaa täytyy elämää
luojaan turvaten
kunnes kuulee kutsun tuon,
kaikki valmista on
työ tehty elämälle
ja
lähdön aika tullut on
luojan kartanoon !
kirj- mummi* 2025 v
Vastaukset 19
Vanhimmat
ropotti taas lähetti alotuksen 2 kertaa
sori
vanhus ei näitä tekniikan hienouksia osaa,
joskus alotus lähtee jopa useammanki kerran, ,
Tuulee, myrskyää, laineet sinkoilevat laiturille.
Kukkaruukustani puuttuu pelargonia.
Etsin, en löytänyt, vesi on liian sameaa,
koivuoksia kaikkialla maassa.
Saunankuistilla tyhjä champanjapullo, kaatunut.
Sain sen lahjaksi, säilytin, odotin sinua,
kunnes nautin sen toisen miehen kanssa.
Helteet ovat hellittäneet ukkosmyrskyn jälkeen.
Myrsky luovuttaa tilan auringolle.
Tuuli taistelee vielä vastaan, ei enää kauan.
Lokit jo uskaltautuneet syvän sinisen järven ylle.
Ihana odottaa unta ja heräämistä uuteen aamuun.
Mandi
Tämä näyttää olleen siinä kopioketjussa.
Kesäaikaan sieluni runoja kerää,
syksyn pimeillä runoni riimeiksi herää.
Mandi
Kerrottu tosi tarina Mummista *
pienokaisena yli 2 - 3 v:na 1941 v.
tosi tapahtuma suomessa maalla sota-aikana !
------------------------------------
Tarina pienokaisesta !
Pieni ollessain
kaksi vuotta vain
vikkelä olin niin
kesä kaunis
linnut lauloi
ovi oli raollaan
siitä oiva oivallus
pihamaalle juosta nyt
kas kummaa
kuinka keksinkää
rappuja pitkin kiipeämään
ylös katolle
kohti korkeuksiin
maailmaa katsomaan, "huh "
sitä muista en
mutt kerrottiin
tepposeni huomattiin
kauhu valtas kaikki nyt
sydän syrjällään miettimään
kuinka onnistuu
pienen tytön pelstaa
syliin hellään puristaa ,
luojaa siitä kiittämään
ei hullummin käynytkää
vielä lasta neuvomaan
vaaroista maailman !
Kirj. mummi* 2007 v
Tikkaat kiinnostavat lapsia. Kiipeily on tosi vaarallista, juuri oli parvekkeella kiipeilevästä lapsesta lehdessä kertomus, tuli jopa palokunta paikalle.
Keittiöjakkaralle ensikiipeilyt.
Kiitos tarinasta..
SYKSY !
Jälleen syksy
päivät harmaat tummuu
tuuli riepottaa hiuksia
paleltaa
alston puu seisoo kuin häpeillen
puiston reunalla
pihlaja
tuuli vie lehdet
linnyt söi matjat
muutama marja oksistossa
värjöttää kylmyydessä
siinä seison
hymyilen
kaunis on syksy
tänään ei sada
autoon vaihdan renkaat
tuumailen
on jälleen syksy !
kirj: 2014 v turhake ,,,,
Ihastuin tapaasi kuvata alastonta pihlajaa
ja syksyä jossa ei asu ankeus, vaan kauneus!
Kiitos.
Syksyä, syksyä,,,,
8.10.2008
Puut lehtensä pudottaa,
maa niistä katteen saa.
Vihreä nurmi alle jää,
keltaiset lehdet peittää maan.
Linnut lähtee - etelään,
palatakseen taas - kevääseen.
Kiertokulku ajaton,
vuodenajat vaihtuu, hyvä on.
Lepoa luonnolle, lepoa meille,
Ihmisille elon teille.
Kunpa nauttia aina voisi,
kaiken kauniin näkevänsä soisi.
Lumiharson maan ylle heittää,
taivaankannen tähdet peittää.
pakkasherra tavoittaa,
monen pienen nenänpään.
Siispä iloita voi tästä,
rikkahasta elämästä.
Ylös, ulos rientäkää,
syksyn lehtiin hukkumaan.
Kiitos !
Syksy
Ruskan värit ympärillä:
vihreää, keltaista, ruskeita ruosteen sävyjä.
Juurekset korissa, marjat vakassa,
poskilla pihlajan puna.
On aika huokaista.
Sienet on säilötty, puolukat survottu,
perunat talveksi kuoppaan viety.
Ulkona tuulee, sade ikkunaan hakkaa.
On aika levätä.
Mandi
Syksyllä 2024
Sibeliuksen monumentin alla
tuuli riepotteli takkiani
ja tunki keltaisia lehtiä monumentin
kiiltävien pillien uumeniin.
Seisoin pillistön alla
katse kohti taivaan lakea
kuin kymmenet lasit silmilläni
häikäistyneenä näin pienen linnun
se lenteli silmieni editse
kuin sanansaattaja.
Kuivien lehtien kasa jaloissani kasvoi kasvamistaan
lintu liiteli pillistön alla
ja katosi kuivien lehtien sateeseen.
Vanhus asteli vierelleni
tarttui käteeni ja kysyi
tiedätkö tekijän, tunnetko työn
En minä ,taiteilijan työ tämä
hitsattu ja hiottu
mikä voisi olla parempi.
Olin mukana kun tätä tehtiin,
pyörin jaloissa kun hiottiin, tiellä tietenkin
kun halusin oppia hitsaustaiteesta kaiken.
Vanhus innostui puhui ja puhui.
Istuimme maassa keltaisten lehtien joukossa
ja vanhus puhui.
Lintu lenteli pillistön alla ja mietin
mitä näen ja kuulen.
Minun pitää oppia luottamaan totuuteen
olemassa olevaan ja näkyvään
siihen mitä puhutaan
ja siihen mistä mitään en tiennyt
Puhuiko vanhus totta.
Minulle se oli hänen totuutensa.
Nousimme.
Lintu lensi silmieni edestä....
ja korvissani tuuli soitti pillistöä.
Kiva tarina, ihan kuin itsekki olisin sitä katsomassa, kiitos.
olen nähny vain kuivissa.
Toisenlaista myrskyä sivulle.
Radiossa varoitettiin myrskyn saapumisesta
>Kerätkää irtokalusteet pois pihoilta,
tuuli on puuskittaista ja voimakasta lähituntien aikana.<
Mummo katsoi tummia pilviä taivaalla
- onhan noita aina ennenkin ollut
se on tämä nuori polvi uutisissa
höpäjävät suotta pelotellakseen -.
Ukkosmyrsky
kaatoi pihakuusen talon katolle
heitti pihakeinun uima altaan reunalle
ja tuolit marjapensaiden suojaverkoille.
Mummo huutaa ikkunassa
> Auttakkee minut ulos, kissä män jo.<
Mummo sano kuitenki Kissi män jo. ei kissä,
Ihana olisi
jos vielä osaisi tai jostain avaruudesta tulisi uusia kauniita tunteisiin koskettavaa sanottavaa , värssyjä,
mutt¨ ei tule
runo suoni on ainaki osittain kuivunu ,
johtuu kait vanhuudesta ,
aivot kutistuu
eivät ota enään vastaan singlaaneita avaruudesta ,
aikoinaan uutuuden innoittamana pulppusi riemuksata sanottvaa meneisyyden syövereita,
oma elämä lapsuudesta
aina jotain ihanaa sanottavaa,
tietenkään ne ei merkitse muille mitään,
mutt¨ tulipahan kerrottua osa omasta elämäni taipaleesta kirjallisena muistiin,
edelleen kitjoitaisin,
tai kirjoitanki
jos luoja vielä suo sanottavaa
kerrottavaa jälkeenjääville
" yhden ihmisen "
pieniä välähdyksiä koetusta elämästä maanpäällä !
----------------------------------
ELÄMÄ ON YLLÄTYS !
Usein olen sanonu hyvästi
ääneen en kuitenkaan
Usein olen lähteny
tässä olen kuitenki
vanhuus pelottaa
vanhuus on arvaamaton
yllättäin löydät itsesi
yksin kulkemassa
elontietä pitkää
laskuun auringon
Kirj: mummi * aikoinaan, nim.m. Katzrin . 2010 v.
Löytyyhän niitä sanoja,
Kyllä menee välillä aikoja, että ei vain
synny mitään kun kynä kädessä yrittää saada jotain ajatuksia.
Satanut koko illan
asfaltti on täynnä lammikoita
ajourisssa lainehtii
ja pisraat tanssivat lammikoiden pinnassa.
Pieni poika ajelee kolmipyöräisellä
äidin huuto kuluu kulman takkaa
ja auto lähestyy poikaa
hiljentää, pysähtyy
poika istuu pyöränsä päällä
auton ovi avautuu
" Et huuda minulle, ethän
kun minä osaan jo ajaa tätä pyörää."
auton kuljettaja istuu ratin takana
äiti huutaa nurkan takaa
" Joko se helvetti jäi auton alle! "
Aamu ihanin
14.8.2009
Ihanaan aamuun heräsin,
sitä ilomielin tervehdin,
Taivas purppuraa hohtaa,
kenet tapaan,,,,kenet kohtaan.
Kenties tutun tiellä nään,
kuulumiset kysellään.
Onko marjassa nyt käyty,
sieniäkin kotiin saatu.
Tätähän on elo tää,
väliin ilo, väliin murhe tavoittaa.
Ystävien kanssa jakaen,
elo helpommalta tuntuu jokaisen.
Syksyn ruskaa oottaen,
kuluu kesä lyhyinen.
Kunnes väriloisto saa,
mielen monen loistamaan.'
Kesästä nyt vielä saamme,
nauttia ja sen myös teemme.
Sitten pesään kotoiseen,
kuten karhu lokoiseen.
Mukava on meidän olla,
lämpimässä pötkötellä.
Ulkona voi kolkko olla,
mieli meillä muistelolla.
Kiitos, harmaa aamu, mutta hyvä mieli.