Perhetalouden vääryys on epäselkeys

nuori pari ei saa suoria vastauksia kuin omilta vanhemmiltaan, joita ei kuitenkin 2000 luvulla kohtapuolin enää löydy kun ovat vähenemään päin

myös lasten hoito siirtymässä täysin laitoksiin tai sijaisille
sijainen ei kuitenkin kannata, koska ei oikein ole mistään kotoisin laitosyhteiskunnassa, jossa kokonaisuuksia hoidetaan joukkovoimin, mikä käytännössä tarkoittaa lastenkodin laitosta, jossa osataan hoitaa suuri määrä lapsia samassa paikassa ergonomisesti kaikin puolin

sijaishuolto on siten väärää käytäntö yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna

on vaarassa kadota synnytys, jos perheiden suku, perhe hajotetaan tehokkaasti

päädytään perustavanlaatuiseen tilanteeseen ihmisevoluutiossa

jos eivät omat vanhempansa, jotka kertovat nuorille, mikä on totta yhteiskunnassa
niin tehtävä annetaan viranomaisille itselleen
jotka kertovat nuorille mikä on oikein yhteiskunnassa

siihen sivistys pyrkii kaikin nahoin, jossa samassa kokonaisuudessa on puolestaan ja vastaan käytäntöjä, jossa puolet ovat autonomisia laitoksia, jotka puoltavat lasten henkilökohtaista etua ilman valtiollista yleistä painoa

viranomainen tänään jättää tiedottamatta täysin, mitä lapsen on tehtävä
esimerkki siitä, mitä jää sanomatta virkamiehiltä lapsille, nuorille:

- jos et menee kouluun tai pääsee tenteistä, etkä saa päättötodistusta, silloin et pääsee naimisiin, koska tyhmille lisääntyminen on kielletty

- jos lapsen synnyttyä vanhempi ei menee töihin, silloin lapsi huostaanotetaan kokonaan pois

tänään kukaan kerro nuorille, että kotihoito on kiellettyä sinänsä
mikä piru meni kehittämään isyystukia, mutta yllätykseksi se on vain muodollinen käytäntö kun ISÄ TÖIDENSÄ LOMASSA ENSIMMÄISTÄ KERTAA NÄKEE LAPSENSA JA VAIN HETKEN. Todettakoon, että omia lapsia ei miehen pidäkään nähdä usein. Se on todettu parhaaksi äiti ja lapsi suhteelle.
Jatkossa ei myös äidin ole todettu olevan terveeksi lapselle, mutta lapsen on jäätävä yksin vieraaseen ympäristöön oppimaan itsenäistä elämää vauvasta asti.

Kyllä on lastentarhan hoidossa parannettavaa, mutta näillä puitteilla toistaiseksi mennään.

Lapsettomille vanhemmille voi syntyä uusi yhteiskunnallinen pitkäaikainen ongelma, nimittäin kodittomuus. Tehottomia vanhempia voidaan patistaa siihen kuntoon, että he tuntevat itseään turvallisemmiksi kodittomina. Ilmiö on kasvamassa koko planeetalla ja tutkimuksia aiheesta käydään kilpaa tiedemiehissä. Mitä ex vanhemmille olisi tehtävä, jos he kieltäytyvät työn teosta? Ensimmäinen instanssi on mielenterveyspalvelu, jonka voimin olisi voitava saada vanhemmat ruotuun.
Huonompi asia jos köyhät kodittomat kerääntyvät ryhmiin, kyliin vastustamaan turhan takia valtiota.
Myös globaalia kulttuuria ei ilmiöstä kannata väsätä.

Eläkeläishoito voi muistuttaa lastenhoitoa.

Tulevaisuuden isoimmista seikoista on keinotekoinen lisääntyminen, jonka avulla on tarkoitus ylittää moni biologisen lisääntymisen vaikeasti kontrolloitavista normeista.
Mutta se ongelma jätetään tulevaan, jossa nainen luopuu ihmisyyden nimissä synnytyksistä kokonaan.
Kysytään kuinka ihmiset voivat ilman lapsia, perheitä, synnytyksiä.
Ainakin valmiita vieraisiin planeettoihin asuttaviksi.
Voihan säilyttää pieni poikkeusryhmä vahanaikaisia perheen muotoja suljetuissa olosuhteissa.

Femoantropologiassa tutkitaan naisten tietoisuutta siitä kuinka paljon he rakkaudellaan edistävät ihmiskunnan tuhoutumisen. Nainen hoitaa lapsia rakkaudessa, mutta hoidossa on usein niin sanottuja vääriä hoitoja, jotka toisinpäin vähentävät perinteistä vanhanaikaista perheen muotoa ja lisäävät nykyaikaista on oikeata ihmisten kasvamisen hoitoa. Nainen toimillaan, hyväksyttävyydellä edistää tätä isoa muutosta. Kysytäänkin kuinka paljon nainen tiedostaa toiminnastaan syntyvää muutosta kun itse lempeästi, lapsia itseensä uskottaen, jatkaa toimintaansa rahasta tai äidin vanhankaltaisesta ja vanhenevasta lasten hoidon vietistä.




Siten perheille pitäisi tiedottaa heti alussa heidän oikeutensa, velvollisuutensa ja punnita sen jälkeen perheen jäsenten päätöstä. Nykytieteessä kuitenkin yksilöllinen päätös on aina epäiltävissä, muutettavissa tieteellisesti yhteiskunnalle oikeaksi päin. Joten voi sanoa, että yksilöllisellä mielipiteellä on osuutensa, mutta se voi olla hyvin olemattakin jatkossa. Toisin sanoen, mielipiteitä voidaan kuulla, mutta se ei kuitenkin ole hyvinvointivaltion päämäärä tulevaisuudessa.