Olen se tumma varjo ikkunassa,
joka elämää katsoo lasin takaa.
Olen suruhuntuinen enkeli,
joka siipensä on kadottanut.
Olen se hiljainen tuskanhuuto,
joka myrskytuuleen katoaa.
Olen rakkauden hylkäämä lapsi,
jonka elämä allensa polki.
Olen se mustapukuinen piru,
joka enkeliksi tahtoi.
Olen yksinäinen kyynel,
johon kaikki suru ja tuska on mahdutettu.
joka elämää katsoo lasin takaa.
Olen suruhuntuinen enkeli,
joka siipensä on kadottanut.
Olen se hiljainen tuskanhuuto,
joka myrskytuuleen katoaa.
Olen rakkauden hylkäämä lapsi,
jonka elämä allensa polki.
Olen se mustapukuinen piru,
joka enkeliksi tahtoi.
Olen yksinäinen kyynel,
johon kaikki suru ja tuska on mahdutettu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tässä paljon tunnetta, surua...ehkä hitunen toivettakin vielä. Mutta hieno!!
Eilen oli suru silmässä ja kirjotuksetkin pitkälti sen mukaisia...mutta tänään on taas parempi päivä :)
se on varma!
Heh...en mää niin hirveen paha piru kuitenkaan ;)
kauneinta tekstiäsi, eikä parasta. Tuli ihan kylmät väreet, sorry.
Kiitos palutteestasi! Mää pidän vähän synkeämmistäkin runoista ja niitäkin aina välillä kirjoittelen!
En tahdo kirjoittaa kokoajan vaan kauniista rakkaudesta...olen kokenut myös sen rakkauden nurjankin puolen vaikka enhän mää suinkaan aina omista tunteistani kirjoita...
Koitan muutenkin tehdä monenlaisia runoja että ne eivät toistaisi kokoajan itseään...