Tämä on nyt hieman tyhmä valituksen aihe, mutta pakkohan siitä on kirjoittaa. Eli mulla on kipeytyny kädet aivan järjettömästi. Ne on kipeet olkapäästä kyynärpäihin (ilmeisesti jokin tulehdus päällä). Vauvani on 3,5 kk ja painaa 7,5 kg ja tuntuu että on oikea sylissä viihtyjä (huuto on raastavaa, jos ei jaksa joka minuutti pitää sylissä vaan laskee sänkyyn/lattialle/sitteriin). Äidin voimat vaan alkaa olla kerta kaikkiaan loppu. Oliskos tällaisesta kokemuksia? Miten olette asian ratkaisseet? Oletteko kertoneet neuvolassa tai lääkärille? Jos olette, kävikö teille niin kuin meille että äitiä vain syyllistettiin että kyllähän oma vauva pitää jaksaa kantaa ja että kyllä kaikki äidit kokevat samoin - asiaa ei sen kummemmin noteerattu vaikka käsien liikeratakin on jo pienentynyt kovan kivun vuoksi.
Kokemuksia
kaivataan
5259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis ei voi olla totta:0 meillä ainakin neuvolassa sanottii että ei se huuto haittaa että lattialle vaan niin pieni kiukku voi saada jopa lasta yrittämään liikenteeseen.... ei tietenkään lattialla huutamassa useita tunteja mutta esim 15min hetkeks syliin ja takas lattialle annat vielä vaikka jotain leluja pari viikkoo siinä menee ja sitten vauva jo viihtyy lattiallakin jo jonkunaikaa... meillä poika on nyt vuoden ja vieläkin on sylissä enemmän kun ensimmäinen poikani mutta lattialla viihtyy myös vaikka kyllä se sielä huus aluks... kyllä tänne maailmaa huutoa mahtuu ei tartte kaikkeen heti reagoida ellei tietenkin lapsella ole jokin hätä. se on tietenkin asia erikseen tai jos lapsi pelkää ja hakee turvaa niin sekin on asia erikseen ja voithan tehdä niin että menet lattialle lähelle makaamaan niin on sitä läheisyyttä siinä kumminkin itse tein alussa myös paljon niin ja pikkuhiljaa siitä se lähtee... mutta älä missään nimessä roikota sylissä kokoaikaa:0 et kertonut että tekeekö lapsesi sitä mitä poikani myös teki pelkkä sylissä pitäminen ei auta vaan piti kävellä ja hytkyttää... meillä neuvolassa ainakin sanottii että niin ei tarvitse tehä voi hyvin istuu ja pitää sylissä tai makaa ja olla lähellä tottunu lapsi kyllä huus kun syötävä mutta olithan siinä lähellä kumminki nopeestihan ne tottuu.. kyllä se on raastavaa kuunnella mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se kannattaa!!!!!!!!! voimia sinne
Pitäis seistä/kävellä ja hyssyttää ja vaihdella asentoa jne. Välillä ei lapsen isin syli kelpaa ollenkaan että illatkin menee kantaessa - äiti on paras meitin pojan mielestä.
Meillä lopetettiin "iltakävelyt" ja "iltahyssyttelyt" kun kyllästyttiin siihen ainaiseen nukutukseen - siihen, joka vie hermot vanhemmilta. Laitettiin lopulta vauva (1,5kk) nukkumaan illalla ihan ihmisten aikoihin (klo 21) ilman syliin nukuttamista. Luettiin iltasatu ja hyvää yötä! Protestoi kyllä aika voimakaasti; toista tuntia itkua ja porua. Käytiin välillä vähän rauhoittelemassa, mutta ei otettu enää sängystä ylös. Nukahti lopulta. Parin päivän rääkin (äidillä etenkin teki pahaa) jälkeen vauva oppi nukahtamaan itse ja nukkuu nykyisin 10 tuntiset yöunet. Elämänlaatu parani kaikilta osin, eikä vauvakaan enää pelkää nukahtamista.
et vauva tottuu tosin nopeesti sylissä olemiseen. Meilläkin on melkoinen sylivauva mut nyt hän on oppinut kellimään kellialustalla lattialla ja seurailemaan leluja, jotka roikkuu kaaressa kellialustan päällä (itse tehty, leluja voi vaihdella eikä pikkunen kyllästy!). Pieniä tovia hän siinä jaksaa oleilla (äiti pääsee välillä vessaankin!) ja Bona-miestäkin tuijotellaan meillä ahkerasti! Toki vauvaa sylissäkin pidän (kun musiikkia kuunnellaan ja kakkaa väännetään...) ja rintarepussa, johon hän usein nukahtaa mutta yritän siirtää heti sänkyyn, että vapautuisin muihin hommiin. Aluksi meidänkin vauva kitisi lattialla itsekseen (kitisee välillä vieläkin mutta käyn aina näyttäytymässä) mutta olin vierellä ja juttelin ja näyttelin leluja. Nyt voin jo puuhailla omiani, kun vauva kellii itsekseen vaikka aika usein tulee kyllä vauvaa sivusta seurattua josko sieltä hymyjä tulisi :)
omiin kipuihisi. Jos imetät vielä, kerro se siellä ja ota troppia, mikä auttaa sinua itseäsi. Vauva on tärkeä, mutta tärkeä olet sinäkin. Kipeytyneitä lihaksia ei saa hieroa vaan lepo auttaa. Jos on jokin tulehdus, käy lääkärissä. Terve äiti on parempi kuin kipeä äiti. Hyvää kesää!