Kirja on Maaria Ylikankaan: "Kritiikistä." (esseitä)
"Jos ei ole negatiivisten arvostelujen mahdollisuutta, positiivisetkin arvostelut menettävät merkityksensä."
-Maaria Ylikangas korostaa kriitikoiden oikeutta kirjoittaa negatiivisia arvosteluja kirjassaan Kritiikistä, kirjoittaa hänen kirjansa arvostelija Tommi Melender.
-Ylikankaan mukaan suomalainen arvostelukulttuuri on liian positiivista ja tasapaksua.
-Hänen mielestään kriitikon tehtävä on löytää teoksista merkityksellisiä piirteitä, jotka herättävät lukijoissa tunteita.
-Kriitikoiden tulisi pyrkiä ymmärtämään ja analysoimaan teoksia syvällisesti, ei vain arvottamaan niitä, arvostelija kirjoittaa.
https://www.hs.fi/taide/art-2000011057264.html
Luetko sinä kirjojen arvosteluja ? Luen mielenkiinnolla arvosteluja, koska
ne avaavat minulle kirjoista enemmän näkökulmia ja tasoja, joita en itse
välttämättä hoksaisikaan.
"Jos ei ole negatiivisten arvostelujen mahdollisuutta, positiivisetkin arvostelut menettävät merkityksensä."
-Maaria Ylikangas korostaa kriitikoiden oikeutta kirjoittaa negatiivisia arvosteluja kirjassaan Kritiikistä, kirjoittaa hänen kirjansa arvostelija Tommi Melender.
-Ylikankaan mukaan suomalainen arvostelukulttuuri on liian positiivista ja tasapaksua.
-Hänen mielestään kriitikon tehtävä on löytää teoksista merkityksellisiä piirteitä, jotka herättävät lukijoissa tunteita.
-Kriitikoiden tulisi pyrkiä ymmärtämään ja analysoimaan teoksia syvällisesti, ei vain arvottamaan niitä, arvostelija kirjoittaa.
https://www.hs.fi/taide/art-2000011057264.html
Luetko sinä kirjojen arvosteluja ? Luen mielenkiinnolla arvosteluja, koska
ne avaavat minulle kirjoista enemmän näkökulmia ja tasoja, joita en itse
välttämättä hoksaisikaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
En lue arvosteluja, ne on tehty kustantajan pussiin, siis myyviksi. Luen mielelläni pienkustantamoiden kirjoja, eivät ole niin kaupallisia.
Kaikki kaupallista on. Harvoin kustantaja kirjoja lahjaksi jakaa. Sehän olisi älytöntä.
Kirjojen täytyy pitää kustannusyhtiö pystyssä.
Huomaa, ettet lue kritiikkejä etkä tiedä niistä mitään.
Kirjallisuuskriitikot ei arvostele minkään kustantajan pussiin.
Ei todellaakaan. Bestsellereissä kirjan takakannen tekstin on tarkoitus lisätä
myyntiä, mutta on ihan asiallisia takakansienkin tekstejä.
"Jos ei ole negatiivisten arvostelujen mahdollisuutta, positiivisetkin arvostelut menettävät merkityksensä."
Noinhan se on. Odotan rehellistä kriittisyyttä arvostelijalta. Se juuri osoittaa
ammattitaitoa. Olisi paha pettymys ko. ammattikuntaa kohtaan, jos joku
kirja olisi kehuttu ja luettuani sen toteaisin sen kehnoksi.
Eri maku voi olla lukijalla ja kriitikolla kirjallisuuden suhteen,
mutta kritiikissä ei ole kyse mausta.
Kirjallisuuskriitikko Maaria Ylikankaan mielestä "vaikeinta ei ole kirjoittaa positiivisia tai negatiivisia arvosteluja, vaan onnistua kaivamaan suureen massaan kuuluvista luomuksista piirteitä, jotka voisivat herättää lukijoissa tai kokijoissa merkityksellistä värinää."
Luen lähes kaikki eteeni tulevat arvostelet, niin kirjojen, elokuvien, konserttien,
oopperoiden jne. vaikka en edes niissä käy. Itse asiassa en tiedä miksi ne
minua kiinnostavat. Ehkä haluan vain olla perillä mikä on kulttuurissa
laadukasta hetkessä, jossa elän.
-Kriitikoiden tulisi pyrkiä ymmärtämään ja analysoimaan teoksia syvällisesti, ei vain arvottamaan niitä, arvostelija kirjoittaa.
Sitä minäkin odotan kriitikolta, että hän kertoo miksi sisältö on hyvää
tai heikkoa, ettei vain kehu tai tyrmää kirjaa.
Lukijan oma elämys ja reaktio ratkaisee, Lukukokemus on yksilöllinen. En lue koskaan kritiikkejä. Tykkään tai en tykkää, sillä sipuli!
Ei kriitikon ole tarkoitus "ratkaista mitään".
Luen aina arvostelun jos sellainen on, saan enemmän irti kirjasta.
Lukijoillakin kehittyy arvostelukyky. Mitä enemmän lukee sen enemmän
vaatii kirjalta. Kaikki ne kirjat, joita nuorempana luki eivät enää kiinnostaisi.
Lukijakin on kriitikko tavallaan, mutta ammattikriitikoilla on korkeakoulutus
yleensä, jota ei aina ole tavallisella lukijalla.
Hyvän kirjallisuuden tunnistaminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi
"korkeakoulutusta".
Paljon lukevalle monesti jo muutama ensimmäinen sivu antaa kuvan kirjan
tasosta tai sen kiinnostavuudesta.
Luetko jokaisen kirjan loppuun, vaikka se ei olisikaan kiinnostavuudeltaan
ja tasoltaan sitä mitä odotitte ?
Nuorempana yritin lukea loppuun toivoen, että lopussa olisi "palkinto",
mutta enää en lue jos ei "sytytä" 50 ensimmäisen sivun aikana.
Joskus riittää vähempikin.
Joskus kirjassa on sen verran "lupausta", että voin lukea satakin sivua,
mutta enempää en armoa anna.
Ei tällä iällä kannata haaskata aikaa, kun parempaa lukemista on yllin kyllin,
niin paljon, että vain pienen murto-osan ehtii lukea.
Arvosteluja näkee vähän, kun ei osaa etsiä. Hesari tulee kotiin,
mutta siinä arvostellaan harvoin kirjoja.
Lukeminen on tosin vähentynyt tai paremminkin hidastunut.
Kirjailijat saattavat loukkaantua kovasti saamistaan negatiivisista
arvosteluista.
Kuten kirjallisuuskriitikko Maaria Ylikangas toteaa "kriitikoiden tulisi pyrkiä ymmärtämään
ja analysoimaan teoksia syvällisesti, ei vain arvottamaan niitä" onko joku kirja hyvä tai
huono.
Arvostelu vaikuttaa jonkun verran kirjan myyntiin, mutta moni kirja saattaa kuitenkin
olla hyvinkin pidetty ja suosittu lukijoiden keskuudessa kehnoista arvosteluistaan
huolimatta.
Samoin moni kriitikon korkealle arvostama kirja ei sytytä kuitenkaan kaikkia lukijoita.
Itse olen saattanut pettyä esimerkiksi Finlandia-voittajien kehuttuun kirjaan.
Hups ! Tulipa kummallinen rivijako. Kirjoitettuani ei näyttänyt samanlaiselta.
Jukka Kajavan kulttuuriarvosteluja jäin kaipaamaan.
Hän oli terävä ja suora, mutta myös analyyttinen.
Hän menehtyi yllättäen aika nuorena.
Ylikankaan esseet kirjallisuuskritiikistä ovat monipuolisia ja avaavat
lukijalle monta uutta asiaa.
Eräs esseistä käsittelee kirjan teilaamista, murskaamista ja ylistämistä.
Esimerkkinä on edesmenneen Miki Liukkosen romaani "Elämä: Esipuhe
Joku tai jotkut alkoivat pitää Liukkosta nerona ja muut kriitikot seurasivat
perässä "mestariteos"-ylistyksineen, jotka olivat ehkä heikosti perusteltuja.
"Neroudesta" tuli vallitseva mielipide, vaikka toisen laidan mielestä
mielestä kirja oli ennemminkin "epäkypsää länkytystä",
mutta teosta ei teilattu, sitä ylistettiin.
Noin se voi joskus mennä. Kun jotain kirjaa ylistetään kaikki ylistävät sitä laumana
ja kun kirjoittajaa pidetään nerona ei kehtaa sanoa, etten minä oikein ymmärtänyt
koko kirjaa enkä pitänyt siitä enkä lukenut edes loppuun.
Jos sen sanoisi leimautuisi tolloksi, joka ei ymmärrä nerouden päälle.
Kuka yleensä tällaisia kirjoja lukee?
Ihmiset, jotka lukevat kaikkea mahdollista ja mahdotonta(kin) sivistääkseen itseään. Tietääkseen ja tajutakseen, tunteakseen asioita ja aiheita.
Kirjan esseet koluavat laajalti kiinnostavia aiheita.
Kaikesta kiinnostuneet ihmiset.
Jos haluaa lukea mielenkiintoisia arvosteluja viime vuosien kirjoista
niitä löytyy filosofian professori (emeritus) Timo Airaksisen
kirjasta "Lukea kirjoittaa ymmärtää" alkaen sivulta 119.
Arvostelut ovat aika "riemastuttavia".
Kas vain, että tämä ketju hyppäsi esiin, kun satun juuri lukemaan
Suomen arvostelijain liiton vuosikirjaa "Kriittisen ajattelun aika".
Kriittinen ajattelu on kyky punnita ja arvioida tietoa,
kyseenalaistaa totuuksia ja muodostaa perusteltuja näkemyksiä.
Kirjassa kirjoittavat kirjallisuuskriitikot.
Ihan kiinnostava kirja-
Minäkin ostin tämän Marinin uutuuskirjan, jota myos minun suosikki eseseisisiisstinikin minulle suositteli.
T. Tyynetäti Lentiirasta.
Aloittajan suosikkiesseisti ei suositellut hänelle mitään kirjaa.
Hän vain luki arvostelun.
Terveisiä korven henkiseen pimyteen !
Luen niin paljon, etten voi kaikkia kirjoja ostaa, eikä siinä olisi järkeäkään.
Vain harva kirja on niin hyvä, että se "kannattaa" omistaa eikä ole tilaa säilyttää
kirjoja pölyttymässä hyllyssä.
Tilaan kirjani kirjastosta. Jonotan mm. Marinin kirjaa ja sain juuri luetuksi
kirjan Orposta ja oikeistovallan paluusta.
Se kertoo asioita myös kulissien takaa.
Riikka Purra vaati alusta asti eläkkeitten leikkaamista.
Kun Nato-jäsenmaksut tulevat maksuun, lienee eläkkeitten leikkaus vuorossa ?
Luin toimittaja Teemu Luukan kirjan "Orpo ja oikeistovallan paluu".
Melko hyvä kirja oikeistolaisista rahanahneista sosiopaatti-poliitikoista.
Olen lukenut saman kirjan. Siinä kerrottiin muun muassa, että Purra alkoi heti
alusta ajaa eläkkeitten leikkauksia.
Se käärme on niittenkin kimpussa, jonka ansiosta hän saa elää itsenäisessä
Suomessa ja tuhota sitä. Halpamaista.
Luen juuri ranskalaisen kirjailijan Norek'n kirjaa Simo Häyhästä, talvisodassa.