hei!
tiedän että on tyhmää sanoa, että ei enää jaksa elää ja joidenkin mielestä se on lapsellista, mutta ei kaikki jaksa elää ja se ei ole minusta lapsellista. yleensä vittuilijat sanovat omia tyhmiä mielipiteitään tälläisiin viesteihin, mutta nyt toivon, että osaisivat pitää suunsa kiinni.
minulla on ongelma elämässäni. minulle syntyi pikkuveli ja oli se ihan kiva aluksi, mutta sitten huomasin, ettei minua enää tahdottu ottaa yökylään, aina vaan veljeäni ja kukaan ei enää huomaa minua. tiedän, tälläistä se on kun on veljiä, mutta minulla ei ole koskaan ennen ollut ketään jakamassa huomiota kanssani. minulle suututaan vaikka kuinka pienistä asioista ja vanhempani sanovat että miksi minulla on aina suu väärinpäin, vaikka he sen itse tietävät että he suuni väärinpäin laittaa. yritin eilen itsemurhaa, mutta... (olen ennenkin yrittänyt varmaan kymmeniä kertoja). tiedän että on tyhmää valittaa, mutta siksihän nämä palstat on keksitty että täältä haetaan apua. toivon että täältä löytyy apua minulle. olisin niin kiitollinen jos joku saisi takaisin elämäni.
tiedän että on tyhmää sanoa, että ei enää jaksa elää ja joidenkin mielestä se on lapsellista, mutta ei kaikki jaksa elää ja se ei ole minusta lapsellista. yleensä vittuilijat sanovat omia tyhmiä mielipiteitään tälläisiin viesteihin, mutta nyt toivon, että osaisivat pitää suunsa kiinni.
minulla on ongelma elämässäni. minulle syntyi pikkuveli ja oli se ihan kiva aluksi, mutta sitten huomasin, ettei minua enää tahdottu ottaa yökylään, aina vaan veljeäni ja kukaan ei enää huomaa minua. tiedän, tälläistä se on kun on veljiä, mutta minulla ei ole koskaan ennen ollut ketään jakamassa huomiota kanssani. minulle suututaan vaikka kuinka pienistä asioista ja vanhempani sanovat että miksi minulla on aina suu väärinpäin, vaikka he sen itse tietävät että he suuni väärinpäin laittaa. yritin eilen itsemurhaa, mutta... (olen ennenkin yrittänyt varmaan kymmeniä kertoja). tiedän että on tyhmää valittaa, mutta siksihän nämä palstat on keksitty että täältä haetaan apua. toivon että täältä löytyy apua minulle. olisin niin kiitollinen jos joku saisi takaisin elämäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin voit unohtaa nuo itsemurha jutut koska sinusta ei edes ole tekemään sitä. Enkä usko että olet oikeasti koskaan edes yrittänyt. Ehkä ajattelut, mutta et yrittänyt.
Toisaalta sinun täytyy ymmärtää myös muita. Vanhemmillasi on nyt toinen pentu, jonka perään katsoa ja eikä heitä huvita katsoa jos toinen on suu mutrulla joka päivä.
Ja yleensä mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin sitä harvemmin he kulkevat yökylissä.
Ongelmasi on hyvin olematon. Taidat vain olla mustasukkainen veljellesi, koska hän saa enemmä (tai kaiken) huomion. Fakta kuitenkin on että hän tarvitsee enemmän huomiota.
Ja hän kaipaa myös isosiskon huomiota. Sinun kannattaa touhuta hänen kanssaan, sillä todennäköisesti hänellä on hauskaa ja myös sinulla on.
Ja hymyile. Jos hymyilet niin yleensä kaikki ovat sitä myöden ystävällisempiä. Vaikka pitäisit toisessa kädessä puukkoa tai jotakin jolla tappaa itsesi niin hymyile. Varmasti saat huomata ettet halua tappaa itseäsi. =)
Tämä voisi olla vielä sopivampi:)
http://www.tukiasema.net/keskustelu/
Tietenkin täällä on hyvä myös valittaa.
Näillä palstoilla ei haeta apua.Mene kallonkutistajalle!!!
Arvaa mikä kynnys on mennä psykiatrille? Mun mielestä tämä on sopiva paikka. Älä lue jos et halua lukea. Mitä tänne sitten pitäisi kirjoittaa, itsetuntopalstalle? Ehkä täältä ei saa paljoa apua, mutta se on jo paljon kun kertoo ongelmistaan ja huomaa että jotkut lukee ne ja kommentoi jotain myönteistä!
Moikkis. Vaikuttaa tosiaan siltä, että et koe elämän paljon just nyt hymyilevän sulle.. Silloin on vaikea löytää itsestäänkään mitään positiivista energiaa.
Tää saattaa ehkä kuulostaa hassultakin, mut kokeile joku päivä kääntää vaikka väkisin ne suupielet ylöspäin. Näyttää sun vanhemmille, että ei ne nyt ihan aina alaspäin oo.. Ehkä ne samalla oppii taas antamaan sulle takaisin sen arvostuksen, minkä ansaitset!
Älä enää puhu itsemurhasta, please.. Elämä voittaa. Se voittaa siks, että sä oot tärkee ja ainutlaatunen just omana itsenäs! Koita löytää elämään pieniä iloja. Jokaiselle päivälle pari kappaletta sun ikiomaa nautintoa, mitä ne sitten ikinä onkaan..! Toisin sanoen asioita, joista tykkäät. Ei sun tarvitsse vaatia itseltäsi liikoja. Sä ansaitset elämän, ja onnellisen sellaisen. Mä toivon, että sut otetaan tällä palstalla vakavasti ja annetaan paljon erilaisia neuvoja. Itse oon ammatiltani nuorisotyöntekijä, ja jos haluat keskustella asioista enemmän, voit viestittää osoitteeseen: [email protected]
Pirteää syksyä!