Hiukan jonninjoutava aihe, mutta tuntuuko sinusta, ettei ole mitään sopivaa päällepantavaa,

Ei vanhat vaatteet istu enää. Kroppa muuttuu. Vaatteet eivät näytä enää
"omilta", omaan vartaloon ostetuilta. Puseroitten ja takkien olkapäät
roikkuvat, koska luusto on mennyt kasaan. Ei ole enää hartioita.
Ne ovat muuttuneet pullonkaulan muotoiseksi.
Itse olen pituudesta mennyt kasaan 5,5 cm, laihtunut tai kuihtunut,
mutta maha on kasvanut. Omituista. Miksei sekin pienene ?

Ennen oli jonkunnäköinen, kun pukeutui (omasta mielestään)
tyylikkäästi ja se tuotti jonkunlaista iloa. Nyt ei ole enää minkäännäköinen,
vetäisi mitä hyvänsä päällensä. Siirsin kokovartalopeilin komeroon.

Musta paita, mustat housut, mustat sukat ja kengät. Aina. Näitä on kaikkia useita kappaleita.

Ei ole vuosiin juuri ollut tarvetta pukeutua oikein. Kun ei käy kuin pakollisia asioita harvoin tarvitsee kaupassa ja ruokaa tilaan kotiin tuotuna.
Apteekki ja lääkäri joskus. Köviisn mutta kun taksi tilanne on huonontunut. Asun keskustassa niin silti. EI voi luottaa saako kyydin takasi tavaroiden kanssa. Hampaiden hoito on nykyisin kamalaa esim poistoja ei tehdä omassa vaan mentävä taksilla Novaan. Paikata pitäisi montakin omassa hoitolassa ja sitä vain odottaa että vaiva pahenee ja menee sitten.
Mukavat vaattet,päällä kotona, leggingsit puuvillaa ja tunika tai pusero j viileällä villatakki, tossut matalat pistokkaat.

Kotona pärjää hyvin mukavimmissa vaatteissa, ei ole väliä miltä näyttää.
Muut vaatteet ei oikein istu enää minullkaan enkä halua ostaa uutta
enää, kun voi olla, että huomenna en niitä enää tarvitse.
Nyt syksyllä voi laittaa ulsterin päälle. Se peittää muun,
vaikka sekin roikkuu, mutta roikkukoon.

Ihan niin!vaatteita on. Komerot täynnä ja ei sitten mikään kiinnosta tai sovi väärä malli, väri,kangas joten mustia pitkiksiä minulla monet niitä pesen ja niihin sopivia toppeja . Muut vaatteet jatkaa komerossa roikkumista , kunnes tulee inspiraatio poistaa ne sieltä
Kävin toki viimeviikolla ostamassa pari takkia , kun tuntui että ne vanhat ovat jotenkin virttyneitä. Ostin ,sellaisen jokapäivän takin , ja sitten vähän paremman kun menee asioille kaupungille . , en varmaan ole takkejaan ostellut ainakaan kymmeneen vuoteen niin että oli jo aikakin uusia

Montako paitapuseroa roikkuu hengareissa?

Työkaverin eukolla oli ollut 44 kpl, ukkonsa laskujen jälkeen, miehen tuskastuttua naisen valittamiseen.
Tyypillistä naisoletetuille.

Tuntui, ei tunnu enää. Olin aikoinani pahasti koukussa shoppailuun ja vaatteita oli laidasta laitaan ja tuntui ettei koskaan ole sopivaa päällepantavaa.

Nyt olen viime vuodesta lähtien lahjoittanut tai myynyt vaatteita pois. Nyt on sekä vaatekaapeissa että vaatehuoneessa tyhjiä hyllyjä- ihanaa! Ja aina löytyy oikea vaate kulloiseenkin tilaisuuteen ja samaa hyvää vaatetta voi tietenkin pitää monta kertaa !

Kun näen jonkin vaatekappaleen, ostan pois. Viimeksi valkoisen villahameen, eikä ollut kallis. Yleensä kaapista löytyy siihen sopiva pusero tai toppi ja polero, niin kävi nytkin. Siinä taas koko syksyksi menovaate, pikkujoulut ja muut kissanristiäiset.
Joo on se kumma kun vyötärö paksunee, tulee maha jota ei saa enää vedetyksi sisään, löysää yltympäriinsä vaikka vaaka ei näytä enempää. Painavamman lihaksen tilalle tulee kevyempää läskiä. Ei muuten auta vatsalihasliikkeetkään, roikkuu mikä roikkuu. Pitää vain hämätä vaatteella, vähän paksumpaa kangasta. Mutta en sitä kumminkaan kovin paljon mieti, se että vielä pääseen rientämään, on tärkeintä.

Olen säilyttänyt laadukkaita vaatteitani vaikka tiedän että en tule niitä enää käyttämään.
Ne ovat menneet pois muodista, joten ei niitä kukaan osta.
Pitää ilmeisesti laittaa ne UFF: n keräyslaatikkoon.

En ole koskaan ostanut rytkyjäni muodin mukaan , vaan sen mukaan mikä miellyttää omaa silmää. Iltapukuja en ole tarvinnut, muutama perusmekko ja hame+pusero on ollut elämäni varrella käytössä, mutta eniten olen viihtynyt pitkissä housuissa ja farkuissa. Nyt iäkkäämpänä ihastuin nilkkapituiseen mekkoon, niitä on 3 joita käytän ja yksi midipituinen.
Puseroista suurin osa on itse ommeltuja trikootunikoita ja ne menee käytöstä poistuessaan pöly- ja siivousräteiksi ja sitä kautta hävitykseen. Kirpparille niitä turha kuskata.
Viimeisin suursiivous vaatekaapissa oli 10 vuotta sitten muuton yhteydessä, nykyään valkkaan poistettavia vähän useammin.

t. hiukan nuorempi palstavierailija

Tuttua on.

Ei mitään päällepantavaa ja liian vähän kaappitilaa...

Tällaisesta ongelmasta harvemmin miehet valittaa. :)

Itse olen saanut hyvät ohjeet, miten 12 vaatekappaleella saa aikaan
48 erilaista asukokonaisuutta. Ei vie paljon tilaa ja toimii takuuvarmasti.
Tämän salaisuus on, että ostetaan väreiltään ja materiaaleiltaan yh-
teensopivia kokonaisuuksia. -
Käytännöllisintä on ostaa 2-osaisia vaatteita: jos esim. pitää leningeistä,
niin kokoleningin sijaan voisi ostaa samanväriset hameen ja puseron ja
saa 2-osaisen leningin. Vaatekaapissa voisi olla 3-osainen jakkupuku:
hame, housut ja jakku, joka väreiltään sopisi sen 2-osaisen leningin kanssa.
Joku uksivärinen ohut neule, joka väreiltään sopii kaikkien osien kanssa.
Jos ostaa parempaa laatua ja mahdollisimman yksinkertaisia malleja niin
ei tarvitse muodin perässä mennä. Asusteilla voi sitten nykyaikaistaa
kokonaisuuksia. Rahaakin säästyy jos ajattelee ostoksia tehdessään,
onko tämä vaatekappale tarpeellinen? Minkä kanssa voin sitä käyttää?

Itselläni on vanhimmat vaatteet 80-luvulta, ikiklassillisia. Välillä eivät ole
olleet käytössä, mutta nyt ovat taas muodikkaita, esim pitkät neulehameet
ja samaa neuletta yläosat. Vanhin käyttövaate on ostettu 1972 ja se on
villaponcho (joka on päälläni nytkin). Se on ihana sekä kesällä että talvella:
mukavan lämmin viileinä kesäiltoina, samoin talvella sisätiloissa.

Tällaista vaatetietoa minulla on ja on toiminut.
Mutta kyllä täällä kotioloissa kuljen lökäpöksyissä, äidin kutomissa
villatöppösissä ja rakkaassa ponchossani.

Kun olin nuorempi ja pystyin vielä ompelemaan, niin olin suunnitellut
minkälaisia vaatteita haluasin käyttää vanhana, sellaisia jotka olisi helppo
pukea päällensä, eikä tarvitsisi ahtaa kireitä puseroita päälleen, nostella
kipeitä käsivarsia jne. Suunnittelin pitkiä kietaisuhameita, jotka voisi
kiinnittä tarranauhoilla. Yläosaksi juuri ponchon tapaisia kietaisujuttuja,
siltä varalta että istuisin vaikka pyörätuolissa.
Mutta suunnitelmat saivat väistyä työkiireitten takia myöhäisempään
ajankohtaan. Sitten meni näkö, enkä enää voinut ommella. Annoin ompelu-
koneenkin pois.

Tänään on hyvä päivä deitille ❤️ Klikkaa https://Jennifer.hoty.lat/Jennifer#/?/?/v4pc9ebvt