En oikein tiedä, että mitä enää tekisin. Mulla oli vielä jokin aika sitten paljon kavereita. Koulukavereita ja muitakin. Nyt sitten yhtäkkiä olen menettänyt kaikki, eikä ongelma ole ainakaan ujous. On vaan sellainen olo, ettei kukaan kuuntele. Tiedän, kuulostaa sellaiselta typerältä teiniongelmalta, mutta sitä se ei enää ole. En ole ikinä hätkähtänyt kovin helposti ja aina kulkenut pää pystyssä joka ongelmassa, mutta nyt meni liian pitkälle.
Ensin huomasin ongelmani nuorisotiloissa. Juttelin ihmisten kanssa minkä kerkesin, mutta juttukaveri vaihtui aina 5 minuutin välein, kun sille toiselle tulikin jotain muuta tekemistä. Tai sitten kerron jollekin ihmiselle jotain juttua tai mielipidettäni, kun yhtäkkiä hän vain vaihtaa juttukaveria ja lähtee kesken puheeni pois. Ikinä en saa sanottua asiaani loppuun niin että joku kuuntelisi. Jos saan edes aloitettua.
Seuraavaksi huomasin ongelman mesessä. Minulla on hyvin paljon "kavereitani" kirjautuneena, mutta kukaan ei puhu. Kukaan ei aloita juttelua ja sitten jos minä aloitan niin keskustelu kestää 10 minuuttia ja sitten kaveri katoaa, vaikka keskustelua olisi riittänyt vielä vaikka kuinka. Senpä takia mesessä en jaksa enää istua, koska kukaan ei puhu minulle.
Sitten huomasin saman chateissa. Istun ja juttelen kaikille yleisesti ja kaikki juttelevat minulle, kunnes yhtäkkiä huomaan olevani taas yksin. En enää tiedä mistä puhutaan ja jos yritän mukaan keskusteluun, niin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota jutteluuni. Sitten yritän sanoa heippa kaikille, mutta kukaan ei vastaa. Niinpä lähden pois.
Viimeinen ongelma tuli vanhemmistani. Luulin, että he ainakin aina kuuntelisivat, mutta ei. Nykyään saatan kertoa äidilleni päivän tapahtumista, kun kesken juttuni hän alkaakin puhua isän kanssa tai kysyy minulta, että mitä?, kun ei ollut kuunnellut.
Tätä kaikkea on tapahtunut hyvin kauan ja olen tutkinut tarkkaan asiaa, ennen kuin valitan. Nyt vaan en enää jaksaisi, koska huomasin, että minulta todellakin puuttuu keskustelukumppani. Se sattuu.
Joskus huomaan kuinka joku ihminen vaikuttaa mukavalta ja lyöttäydyn usein hänen seuraansa ja yritän aloittaa keskustelua. Yleensä aluksi meillä onkin kivaa, kunnes muutaman päivän kaveeraamisen jälkeen hän sanoo vaikka kadulla törmätessämme vain moi, eikä muuten ole halukas juttelemaan.
En ymmärrä, että missä vika. Olenko vain niin helvetin tylsä vai mikä mättää? Ja mitä ihmettä asialle teen??
Ensin huomasin ongelmani nuorisotiloissa. Juttelin ihmisten kanssa minkä kerkesin, mutta juttukaveri vaihtui aina 5 minuutin välein, kun sille toiselle tulikin jotain muuta tekemistä. Tai sitten kerron jollekin ihmiselle jotain juttua tai mielipidettäni, kun yhtäkkiä hän vain vaihtaa juttukaveria ja lähtee kesken puheeni pois. Ikinä en saa sanottua asiaani loppuun niin että joku kuuntelisi. Jos saan edes aloitettua.
Seuraavaksi huomasin ongelman mesessä. Minulla on hyvin paljon "kavereitani" kirjautuneena, mutta kukaan ei puhu. Kukaan ei aloita juttelua ja sitten jos minä aloitan niin keskustelu kestää 10 minuuttia ja sitten kaveri katoaa, vaikka keskustelua olisi riittänyt vielä vaikka kuinka. Senpä takia mesessä en jaksa enää istua, koska kukaan ei puhu minulle.
Sitten huomasin saman chateissa. Istun ja juttelen kaikille yleisesti ja kaikki juttelevat minulle, kunnes yhtäkkiä huomaan olevani taas yksin. En enää tiedä mistä puhutaan ja jos yritän mukaan keskusteluun, niin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota jutteluuni. Sitten yritän sanoa heippa kaikille, mutta kukaan ei vastaa. Niinpä lähden pois.
Viimeinen ongelma tuli vanhemmistani. Luulin, että he ainakin aina kuuntelisivat, mutta ei. Nykyään saatan kertoa äidilleni päivän tapahtumista, kun kesken juttuni hän alkaakin puhua isän kanssa tai kysyy minulta, että mitä?, kun ei ollut kuunnellut.
Tätä kaikkea on tapahtunut hyvin kauan ja olen tutkinut tarkkaan asiaa, ennen kuin valitan. Nyt vaan en enää jaksaisi, koska huomasin, että minulta todellakin puuttuu keskustelukumppani. Se sattuu.
Joskus huomaan kuinka joku ihminen vaikuttaa mukavalta ja lyöttäydyn usein hänen seuraansa ja yritän aloittaa keskustelua. Yleensä aluksi meillä onkin kivaa, kunnes muutaman päivän kaveeraamisen jälkeen hän sanoo vaikka kadulla törmätessämme vain moi, eikä muuten ole halukas juttelemaan.
En ymmärrä, että missä vika. Olenko vain niin helvetin tylsä vai mikä mättää? Ja mitä ihmettä asialle teen??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elä sure. Noin käy kaikille jossain vaiheessa. Tutki omaa käyttäytymistäsi. Oletko kenties liian hyökkäävä? Vai puhutko liikaa? Ikinä et ole täysin yksin. Sama tilanne on minulla peruskoulun loppumisen ansiosta, mutta uusia suhteita sidon pikku hiljaa ja muutama vanha kaveri on pysynyt. Anna ystävillesi ja vanhemmillesi aikaa. Itse en pidä paljoa yhteyttä tuttaviini, mutta olen silti tyytyväinen noihin 10min keskusteluihin. Onhan se parempi kuin ei mitää? Ystävilläsi voi oikeasti olla kiire jonnekkin toiseen paikkaan. Ja voi olla että pieni pesä ero sinulle ja kavereillesi tekee hyvää. Olen itse huomannut pääseväni lähemmäksi tuttavuudeksi kun tapaamisia on harvemmin n_n
Tsemiä!
Niin. Siinäpä se juuri, kun en näe "kavereitani" koskaan. Eräs päivä vain heräsin ajatukseen, ettei minulla tosiaankaan ole kavereita, joita nähdä ja se on ihan todellista. Ehkä pitää vain jaksaa yrittää, uudestaan ja uudestaan.
Mullakin on poikakaverin lisäksi kaksi neljä kaveria joita tapaan säännöllisesti(eli silloin tällöin) Yhteen kaveriin yhteyden pito käy mesellä ja muille vaan moikkaillaan ja kysytään et kuin on kulkenu, eikä muuta. Muista. Ei se määrä vaan se laatu. Varmasti sinullakin on joku jonka kanssa hengailla, ja jos ei ole niin eikun uusia suhteita solmimaan! :)
Ikäs?
17-vuotta.
Olen samassa iässä. Peruskoulun jälkeen ne "kaverit" katos kummasti ja en oikein uudessa luokassani sopinut mihinkään porukkaan, kun haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kun kaikki ei tule kaikkien kanssa toimeen. Ainoastaan ystävät jäi jäljelle. Kannattaa vaalia niitä vähiä suhteita, joissa vielä olisi hieman kipinää. Älä luovuta. :)
Niin, uudet kaverit ei olis kyl pahitteeksi. Se vaan tuppaa olemaan hankalampaa tutustua nykyään kuin kuusi vuotiaana, jolloin vain ehdotti puistossa olevalle tytölle, että mennäänkö meille leikkimään barbeilla. No, ikinä ennen en ole luovuttanut, enkä luovuta nytkään!!
Täällä on jo niin paljon hyviä vastauksia että en taida mitään uutta keksiä.. Mut esimerkiks netin kautta löytää usein hyvää seuraa jos sulla on kotona yksinäistä tai haluut muuten vaan jutella. Mäkin tunnen netissä 5 ihmistä...ehkei se ole paljoa mutta kaikkien kanssa tulen hyvin toimeen ja heidän kanssaan on mukava puhua. Uskon varmasti että sinulla on kavereita mutta ehdä suhtaudut liian kriittisesti heihin. Oon tottunu siihen että kun vaikka kaupungilla nähdään niin vaihdetaan muutama sana (n. 5 min) ja toivotellaan hyvät jatkot. Jos tosi kavereita/ystäviä on niin ne ei sua unohda koskaan mutta pitää ymmärtää että kaikki ei välttämättä ehdi puhumaan just sillon tai toinen vaihtoehto on vaan kylmästi EI KIINNOSTA. Mutta jos itse olet mukava ihminen ton toisen vaihtoehdon voi varmasti jättää pois. Ja voin sanoo uskovaisena että et ole koskaan yksin...
Hei!
Voiko olla mahd., että olet harvinaisen puhelias? Että voisit keskustella ihmisten kanssa vaikka monia tunteja putkeen?
Multakin puuttuu keskustelukaveri... Vaikka kylä mua kuunnellaan, mutta ei ymmärretä. Tuttu tunne =))
Niin mahdollistahan tuokin, ehkä sitten vaan puhun liikaa. En vaan enää käsitä, että mikä mättää.