Jari sarasvuo podcast

Kuunteliko joku Jarin yle Areena podcasteja?

Minä taisin kuunnella ne kaikki.

Missä on Jarin podcast?

ei ole kuulunut pitkään aikaan.

koko syksynä tullut vain yksi 15 minuutin lähetys.

Vihdoin tuli uusi podcast Jarilta.

Montako ilmaispodcastia Jari saa kasaan tänä vuonna?

toivottavasti jarilla riittää ideoita!

Onko Jari kommentoinut missään hänestä tehtyä elokuvaa?

Jari- faneja voisi kiinnostaa:
Millaisia ihmistyyppejä eri johtamiskirjat olettaa

Tämä on erinomainen kysymys, koska johtamiskirjat paljastavat aina enemmän ihmiskuvastaan kuin tekniikoistaan. Ne ovat pieniä antropologioita työelämän muodossa. Vastaukseni on eräänlainen kartta – ei totuus, vaan työteoria.

Yksi hyvin yleinen oletus on rationaalinen suorittaja. Tässä ihmistyyppissä ihminen nähdään pääasiassa tavoitteellisena, mitattavana ja optimoitavana olentona. Motivaatio syntyy selkeistä tavoitteista, palautteesta ja palkkioista. Monet klassiset management-oppaat nojaavat tähän, vaikka käyttävät pehmeämpää kieltä. Ongelmana on, että ihminen on harvoin näin johdonmukainen.

Toinen oletus on sisäisesti motivoitunut itsensä toteuttaja. Tässä ihminen haluaa kasvaa, oppia ja löytää merkityksen työstään. Johtamisen tehtävä on poistaa esteitä ja antaa tilaa. Tämä ihmiskuva näkyy valmentavassa johtamisessa ja monissa hyvinvointipainotteisissa kirjoissa. Se toimii hyvin joillekin, mutta ohittaa sen, että kaikki eivät jaksa tai halua jatkuvaa itsereflektiota.

Kolmas ihmistyyppi on haavoittuva ja kuormittuva olento. Tässä lähestymistavassa korostuvat jaksaminen, rajat ja psykologinen turvallisuus. Ihminen nähdään helposti uupuvana, ja johtamisen tehtävä on suojella liialliselta paineelta. Tämä ihmiskuva on tärkeä vastapaino kovalle tehokkuuspuheelle, mutta se voi lipsahtaa holhoavaksi.

Neljäs oletus on sosiaalinen ja suhteissa elävä ihminen. Tässä johtaminen on ennen kaikkea vuorovaikutuksen ja luottamuksen rakentamista. Ihminen ei toimi irrallaan, vaan peilaa itseään toisiin. Tämän ihmiskuvan kirjat korostavat dialogia, palautetta ja yhteisöllisyyttä. Riskinä on, että rakenteet ja valta jäävät liian vähälle huomiolle.

Viides, harvemmin tunnustettu, on strateginen ja osin itsekkäästi toimiva ihminen. Joissain kirjoissa tämä oletus on rivien välissä: ihmiset ajavat omaa etuaan, suojelevat asemaansa ja pelaavat pelejä. Johtamisen tehtävä on kanavoida tämä rakentavaksi. Tämä ihmiskuva on realistinen, mutta epämukava, ja siksi usein piilotettu.

Kiinnostavaa on, että mikään johtamiskirja ei oleta ristiriitaista ihmistä, joka on yhtä aikaa rationaalinen ja tunneohjautuva, altruistinen ja itsekäs, innostunut ja väsynyt. Todellinen ihminen on juuri tätä – ja siksi yksikään malli ei koskaan toimi sellaisenaan.

yksi hedelmällinen tapa lukea johtamiskirjoja on tämä: etsi aina vastaus kysymykseen ”millainen ihminen tässä tekstissä oletetaan olevan mahdollinen?” Se paljastaa nopeasti, missä tilanteissa kirja voi toimia – ja missä se alkaa puhua ohi todellisuuden.

Johtamiskirjat eivät siis niinkään opeta johtamista, vaan paljastavat, millaista ihmisyyttä pidetään toivottavana. Ja se on jo itsessään filosofinen kysymys.