Me Naiset lehdessä juttu: "Missä iässä elämäsi on ollut parasta". Äänestyksen tulokset: 1. sijalla 30-kymppisenä, 2. sijalla 40-kymppisenä ja 3. sijalla 20-kymppisenä.
Oma mielipide omassa elämässäni on, että ylivoimaisesti onnellisinta aikaa on ollut tämä 60+. Kaksi suurinta syytä: eläkkeelle pääsyn tuoma vapaus ja vasta näin eläkeikäisenä leskenä löytämäni elämäni rakkaus.
Oma mielipide omassa elämässäni on, että ylivoimaisesti onnellisinta aikaa on ollut tämä 60+. Kaksi suurinta syytä: eläkkeelle pääsyn tuoma vapaus ja vasta näin eläkeikäisenä leskenä löytämäni elämäni rakkaus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hämmästyin tuota Me Naiset -lehden tutkimustulosta. Eikö ensi sijalla ollut ollenkaan iäkkäämpiä? Olen vasta kuullut 70+ ikäisen naisen sanovan, että tämä on elämän parasta aikaa!
Olen 64v alanko etsimään 70+ naisia?
Ai mä tykkään testeistä, teen illalla, oletan että tulee tuo 30nen, mutta katsotaan. Nyt en jouda. Kiva aloitus.
Aika kultaa muistoja?
Voivoi, vaikea sanoa kun melkein jokaisesta ikävuosikymmennestä löytyy jotain hyvää. Ehkä jätän kuitenkin alle 20-vuodet pois, koska en ollut onnellinen nuorena.
25-vuotiaana sain ensimmäisen lapsen ja siitä alkoi onni ja onnellisuus sekä tunsin elämäni merkitykselliseksi. Olin kotiäitinä useamman vuoden.
3-kymppisenä aloin opiskelemaan unelma-ammattiani ja löysin hyvän työpaikan opiskelujen jälkeen
Nyt eläkeläisenä on tosi mukavaa myös; parisuhde on yhä sama kuin ennenkin ja meillä on kivaa yhdessä. Lapset on aikuisia ja välit heihin hyvät. Ei ole pahempia terveyshuolia ja rahaa sopivasti.
50–60 vuoteen paras aika minulla
Perhevuodet tietysti periaatteessa olivat onnellisimmat, mutta kun ne olivat niin hemmetin kieli vyön alla juoksua. Olin silloin tosi väsynyt, nukuin mihin vain.
Ihan vain itseä ajatellen viihdevuodet (50 - 60) olivat parhaat vuodet, kun en juuri muusta huolehtinut kuin itsestäni ja huitelin pitkin poikin lääniä ja maata.
Vaikea rajoittaa. Joka vuosikymmenellä on ollut omat onnellisuuden aiheensa. Kaikkea ei voi saada yhtaikaa.
Onnellisuus on minun käsitteistössäni ajallisesti rajallinen tapahtuma.
Tyytyväisyys voi olla pitempikestoistakin.
Tyytyväisyyteni kesti 26v iästä 81v ikään. Sitten vaimoni sairastui vakavasti ilman paranemisen toiveita..
Niitä vaihtelevista syistä aiheutuneita onnen tuokioita on osunut kaikille vuosille sen jälkeen kun lähdin kodiksi kutsutusta myrkkypesästä omilleni 21v ikäisenä.
Kaikista onnellisinta ollut elämä 50+ ikäisenä. Teiniäitinä synnyttäneeni lapset olivat jo aikuisia,jopa lapsenlapsia ilmestynyt. Avio-ero ja asuinpaikkakunnan vaihtaminen.
Elämisen opettelu aivan yksin, kivat työpaikat ja työkaverit ,mukava vapaa-aika matkusteluineen, terveys. Nyt eläkeläisenä työelämän rutiinit jättäneenä on täysi vapaus tehdä mitä haluaa. En nytkään voisi olla onnellisempi. Ihanaa olla vapaa, itsenäinen ihminen.
Parasta kun tapasin tulevan vaimoni tammikuussa 1978, vielä yhdessä .lapsenlapsikin jo 6 vuotias :) .- ihanaa jos Luoja siunaa vielä muutamalla vuodella !
https://youtu.be/AnrA9eHLYEo
Gubbe 76
Me tapasimme puolisoni kanssa syyskuussa 1976 ja vielä yhdessä ja kivaa on, edelleen
25 - 35v oli hyvä jakso.
Elämän onni alkoi noin 40 v kun kaikki 5 lähti samana kesänä kodista ja meille tuli aikaa olla yhdessä. Pari ole käynyt armeijan yms. Kun nuorin oli 17v niin kaikki lähti sitten yli 100 km päähän.
Et siis pitänyt ja välittänyt lapsistasi. Eipä ole ihme, että nykylapset ja -nuoret voivat niiin huonosti.
Oikein tarkkaan kun ajattelen niin sen jälkeen kun pääsin vakituisesta työstä pois ja asuin silloin jo yksin kun jälkeläinen oli just vähän aiemmin muuttanut omilleen. Eli viimeiset 20 vuotta.