Kannattaako ihan pientä vauvaa (5-7-viikkoista) opettaa nukahtamaan itsekseen ja antaa huutaa sängyssään syliin ottamatta? Meillä vaimo ottaisi sängyssä huutavan vauvan herkemmin syliin, mutta mielestäni vauva oppii jo noin pienenä siihen, että huutamalla pääsee syliin. Miten kauan vauvan kannataa antaa sängyssään itkeä, ettei siitä ole vauvalle "vaaraa"? Joskus meidän vauva huutaa hurjastikin ennen nukahtamista ja sydäntä särkeväähän se on. Entä jos herää kesken unien, kannattaako ottaa syliin vai tarjota tuttia ja silitellä päästä? Vai olla silittelemättä? Pelkään vaan, että vauva tottuu vaimon hellään hoivaan ja alkaa vaatimaan sitä nukutuspuuhissa aina. Vaimoni on ehdottomasti maailman paras äiti, mutta ajattelen asioita pidemmällä tähtäimellä...
Eli antakaa vinkkejä miten vauvaa kannattaa nukuttaa! Kannattaako vauva laittaa silmät auki sänkyynsä unta odottelemaan vai hyssytellä hieman sylissä syöttämisen jälkeen? Ja miten kauan vauvan kantsii antaa huutaa ja kiukuta sängyssään? Ja miten huutoon kannattaa reagoida, että pidemmällä tähtäimellä saatas mahdollisimman itsestään nukahtava vauva ja että nukuttamiseen ei montaa tuntia päivässä menisi?
Kiitos jo etukäteen!
Eli antakaa vinkkejä miten vauvaa kannattaa nukuttaa! Kannattaako vauva laittaa silmät auki sänkyynsä unta odottelemaan vai hyssytellä hieman sylissä syöttämisen jälkeen? Ja miten kauan vauvan kantsii antaa huutaa ja kiukuta sängyssään? Ja miten huutoon kannattaa reagoida, että pidemmällä tähtäimellä saatas mahdollisimman itsestään nukahtava vauva ja että nukuttamiseen ei montaa tuntia päivässä menisi?
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
odottelemaan unta (siis illalla) sänkyyn silmät auki ja useimmiten se on tullutkin. Mutta jos alkaa huutaa niin kyllä otetaan syliin, turvallisinta näin pienelle vauvalle on kuitenkin huuta tutussa sylissä kuin yksin sängyssä... Meillä siis myös 7 vkoa vanha tyttönen.
Ja jos se huuto menee ohi silittelyllä ja tutilla niin kannattaahan sitä sitten niin tehdä, mutta jos ei mene ohi niin syliin vaan!!!
ihan noin aikaisessa vaiheessa jättäis huutamaan.
Jos nyt vähän inisee ja nukahtaa,niin sitten.Mutta kyllä sitä unikoulua kerkiää isompanakin.Teillä on vielä imeväisiässä,et jos kovin huutaa niin syliin tai jos silittelyllä selkään rauhottais ilman syliin nostoa ja sit rauhottuu.Kaikkea voi kokeilla,mut itse en huudattais tässä vaiheessa.T:)2 vanhempaa lasta ja unikouluakin on käyty.
huutaa ja tuonikäinen ei mielestäni osaa vielä kiukutella.
alle 2 kk ikää aina pulloon. Ja tämän jälkeen parisen viikkoa piti nukuttaa syliin, kun oli masu vaivoja. Sen jälkeen on tytön voinut vaan laskea sänkyyn kun on alkanut väsyttää ja itsekseen on sinne nukahtanut. Ja jos on joskus vaikeampaa se nukahtaminen niin on vähän pyllyä taputeltu ja uni on tullut. Tyttö nyt 4,5 kk.
tuolla aiempana viestissä jonkun 2-viikkoisen vanhemmalle opastettiin ettei kannata totuttaa vauvaa hyssyttelyyn tai silittelyyn, siksi aloin pohtia tätä aihetta. Järki sanoo, että vauva tottuu "liian hyvälle" jos itkulla aina syliin pääsee, mutta sydän sanoo, ettei noin pientä haluaisi itkettää, jos sylissä tyyntyy ja nukahtaa - silloin pääsee itsekin nopsempaan nukkumaan! Ehkä totuus on jotain näiden välillä... Ja sen huomaa vasta sitten, kun vauva kasvaa ja nähdään miten nukahtaminen sujuu/tavoista vieroittaminen onnistuu!
Minä ainakin vastasin tohon alempana olevaan juttuun, niin että meillä ei oteta syliin, vaan sängyssä silitän päätä ja annan tuttia ja voin vaikkapa kauniilla lauluäänelläni vähän laulaakkin =). Mutta meillä on aina ollut se tilanne ettei tyttö ole oikeestaan koskaan huutanut sängyssä. Pitävää vaan sellasta tuhinaa ja ähinää ja kitinää, mutta ei itke. Eli mun on hankala vastata sulle tohon teijän tilanteeseen kun itellä ei sellasta ole ainakaan vielä ollut (tyttö 3kk). Mutta kaipa sitä voi syliin ottaa jos huutaa, mutta itte en ainakaan ehdoin tahdoin siihen opettais, vaan se olisi sitten se viimeinen rauhotteleminen jollei muu auta =)!
hei, meillä on 6 viikkoinen tyttö ja kyselin samaa asiaa neuvolassa. terveydenhoitaja oli myös sitä mieltä, että näin pientä vauvaa ei kannata vielä huudattaa. olen samaa mieltä itsekin. näin pienen vauvan itkuun on vastattava ja annettava hänelle turvallinen olo. terveydenhoitaja sanoi, että hänen mielestään noin 3 kuukauden iässä voi pikkuhiljaa yrittää nukuttamista. mutta sanoi myös, että jos vauva rauhoittuu omaan sänkyynsä silittelemisellä, silloin ei tarvitse nostaa syliin. mutta siis huudattamista hän ei suositellut missään nimessä näin pienelle vauvalle ja sydäntä särkeväähän se on kuunnellakinl
saa huudattaa noin pientä (eikä vähän isompaakaan) vauvaa! Pienet vauvat eivät todellakaan huuda kiukutellakseen tai kiusatakseen vanhempiaan, vaan tarvitsevat äidin ja isän turvallista läsnäoloa. Vauvoilla ei ole muuta keinoa ilmaista itseään ja tarpeitaan kuin itku, ja vauvan tarpeisiin on ehdottomasti vastattava, jotta hän tuntisi olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Huudattamisesta vauva saattaa jopa masentua! Lapsensa itkuun vastaavan vanhemman on turha pelätä opettavansa vauvan "liian hyvälle", tällöin vain taataan vauvalle turvallisuudentunne!
Me nukutimme vauvaamme alussa, kun jotenkin luulimme, että niin kuuluu tehdä.Sitten jossain vaiheessa-vauva oli noin 5 vkoa-aloimme vain laittaa hänet syönnin ja iltapesun jälkeen vuoteeseen, tutti suuhun, peittoa päälle, huone pimeäksi ja katsoimme, kuinka käy.Yllätys yllätys, vauva nukahti itsekseen ja on siitä lähtien niin tehnyt.Nukuttamiset, joita harrastimme, saattoivat kyllä kestää kauankin, vauva nukahti isin syliin, mutta suuttui, kun kannettiin sänkyyn.Siinä sitä sitten kanneltiin aikansa.En tiedä, miten meillä tuo muutos kävi noin kivuttomasti, mutta toiminut on. Jos vauva kitisee sängyssä, annamme kitistä jonkin aikaa, jos itkee kovemmin, usein käsi vauvan rinnan päällä tyynnyttää (luepa myös esim. netistä nk. tassu-hoidosta).Yleensä kuitenkin nukahtaa erittäin hyvin itsekseen.Jos 'karjuu', toki otan syliin ja rauhoitan, mutta laitan melko pian omaan vuoteeseensa.Aloin noihin aikoihin antamaan myös korviketta, joten vauvalla on kylläinen olo mennessään nukkumaan (ja pesun jälkeen raukea).Joka ilta meillä on myös samat rutiinit, joihin vauva lienee jo tottunut (on nyt 3 kk) ja jotka luovat turvaa.Mutta tämä toimi meillä, onnea teille!
Meillä vauva opetettiin nukahtamaan seitsemän viikoisena, kun hermot meni jatkuvaan yökanteluun ja hyssyttelyyn. Oppi nukahtamaan itse parissa päivässä ja on sen jälkeen nukkunut kaikki yöt rauhassa ilman välitankkauksia. Ilmeisesti ymmärsi, että jos on väsynyt niin saa nukahtaa.
Mitään traumoja ei näytä jääneen. Päinvastoin - kun vanhempien "mielenterveys" ja jaksaminen palautui normaaliksi.
Jälkeenpäin ajateltuna se jatkuva kantelu ja unen vokottelu taisi vain pitää vauvaa hereillä.
Jos onnistettu, niin pitäkää iltatoimet samanlaisina --> valmistaa vauvaa nukahtamaan. Iltasatu voipi olla jatkoa ajatellen mukava tapa. Ja nukkumaan aina samoihin aikoihin, niin unikin alkaa tulla säännöllisesti samaan aikaan.
Meillä sänky on pyhitetty yöunia varten ja sinne ei vauvaa lasketa jos ei olla menossa yöunille. Päiväunet nukutaan aina vaunukopassa, lyhyet torkut sitterissä tai sylissä - ei koskaan sängyssä.
Onnea yritykselle!
se riippuu mielestäni aikapaljon miten huutaa... pelkkään kitinään ei aina kannata regoida se voi mennä ohi itsestään mutta huutoon tietenkin täytyy ja silloin ei yleinsä autakkaan muu kuin syli:)
Joskus se huuto on myös kestettävä tai sitä saa kuunnella vuosia eteenpäin. Pitää tietää milloin vauva taistelee muutosta vastaan ja milloin taas on elämä muista syistä sekaisin.
Sylittä nukahtaminen tuottaa lähes poikkeuksetta ekoilla kerroilla täyden huutoshown. Monesta poikkeuksesta en ole kuullut. Jos ottaa syliin, niin seuraavalla yrityksellä huuto on vielä pahempi. Huutamalla kun pääsi takaisin syliin nukahtamaan.
Raskauden aikana mulla oli ajatus että nukutan vauvan aina omaan sänkyyn ja niin edespäin. Näitä periaatteita oli monia. Vauvan syntymän jälkeen olen huomannut että kaikki menee helpoimmin lapsen tahtiin. Periaatteet heitin siis romukoppaan. Ensimmäiset pari viikkoa yritin nukuttaa omassa sängyssä ja huutoahan siitä tuli. Suurin osa siitä huudosta johtui vatsavaivoista. Lopuksi luovutin ja siirryin perhepetiin. Imetys on paljon helpompaa ja aina kun vauva alkoi itkeä annoin tissiä ennen nukahtamista. Nukahti useimmiten silloin tissille. Jos tissittelyn jälkeen on kylläinen mutta virkeä, annan vauvan vain katsella siinä rauhassa ympärilleen. Itse makaan sängyllä vieressä ja katselen telkkaria. Yleensä meni klo 12-1 asti yöhön ennen kuin uni tuli. Saattoi nukahtaa siihen ympärilleen katseluunkin, mutta tahtoi kuitenkin tankata yötä vasten runsaasti. Muutenkin makuulla imetys sopi meille parhaiten kun en ensimmäiseen viikkoon päässyt ollenkaan istumaan...
Nyt poika tulee 3 kk ja viikon verran olen siirtänyt omaan sänkyyn. Hyvin on mennyt eikä mitään perhepedin vieroitusoireita ole ollut. Eli imetän sängyssä ja siirrän sen jälkeen omaan sänkyynsä. Ennen klo 12 tätä on turha tehdä. Parku siitä vaan tulee. Siirto onnistuu hyvin koska olen aina ennenkin nostanut hänet ylös syötön jälkeen röyhtäisemään. Joskus hänellä on silmät auki kun siirrän omaan sänkyyn. Saattaa nukahtaa näin ihan hyvin, mutta jos ei niin siirrän takaisin viereeni ja syötän lisää kun ääntä alkaa kuulua. Yösyötöt menee samoin, mutta silloin homma onnistuu yhdellä "yrityksellä".
Tämä siis toimii meillä. Poika on meinaan hyvin nälkäinen iltaisin ja päivisinkin tuntuu ettei taukoa syömisessä ole kahta tuntia enempää. Öisin kyllä saattaa nukkua 6 tuntiakin putkeen. Taidan kysyä ensi viikolla neuvolassa tarvitseeko jotain lisäravintoa antaa, kun nälkä tuntuu olevan koko ajan... Mutta tosiaan, jokainen vauva on erilainen. Kokeilemalla löytyy se tapa joka sopii teille.
Meillä neuvolassa suositellaan varsinaista unikoulua vasta 6kk, mutta kyllähän sitä voi jo esim.4kk kokeilla. Vauvat ovat eri rytmisiä, jotkut tajuavat nopeammin yön ja päivän joillakin saattaa mennä paljon kauemmin joten sinuna en puuttuisi asiaan. Kuulostaa siltä että et ihan 100%luota vauvan äitiin koska uskon siihen että äiti pystyy omilla vaistoillaan vastaamaan vauvan tarpeisiin. Koskaan ei voi lapselle antaa liikaa rakkautta, huomiota ja hellyyttä muista tämä. Tietty on asioita miten hoitaa vauvaa helpommin mutta kukin löytää tapansa.
Itse en noin pientä huudattaisi koska tosiaan vauva ei huuda turhaan ja jos noin pienen jättää sänkyyn huutamaan niin ajattele kuinka avuton hän on. Hänellä on vain teidät ja sitten käykin niin ettei hänen huutoonsa vastata. Syli on parasta pienelle vauvalle. Tottahan toki voi yrittää vaikuttaa rytmiin tavalla että tosiaan iltaisin tekee samat toiminnot esim. vaihtaa vaipan syöttää, lukee/laulaa ja sitten laittaa nukkumaan. Mikä sopii teidän vauvalle. Ei tuon ikäinen tajua että," ahaa jos huudan näin saan äidin lähelle". Ja kyllä nukuttamiseen saattaa mennä aikaa joten kaikki aikanaan uskon että vaimosi varmasti osaa toimia tilanteessa niin miten parhaaksi näkee ja hän tarvitsee tähän myös sinun tukea!
ja annetaan niiden vauvojen olla pieniä edes vähän aikaa.Ja vauvan kanssa se alku menee yhdessä tosi tiiviisti,mutta kyllä se siitä helpottaa.
vastauksista!
Ei ettenkö vaimoni äidinvaistoon luottaisi, ollaan vaan monista lähteistä monenlaista tietoa saatu että ei oikein tiedetä mikä ois paras tapa; ilmeisesti se mitä ollaan luettu koskee pikemminkin hieman vanhempia lapsia. Tottahan se on et me vanhempina osataan ja tiedetään parhaiten miten omaa lasta hoivata! Mutta kiitos vertaistuesta, voidaan siis hyvällä omalla tunnolla pienokaistamme hyvänä pitää (ei meillä kyllä vauvaa huudatettu ollakaan), tapoja ehtii opettamaan myöhemminkin!