Miljoona tanssikurssi tuntia ei osaamista

Lavatanssin taso Suomessa vuonna 2025 on monipuolinen, ja se heijastelee sekä perinteiden vaalimista että uusien tuulien puhaltamista. Tanssikulttuurin tilaa voi tarkastella useista näkökulmista: harrastajien määrän, kilpailutoiminnan ja tanssitarjonnan perusteella.

1. Harrastajat ja tanssin laatu
Lavatanssin harrastajien määrä on vakiintunut, ja lajilla on vankka ydinjoukko, joka on sitoutunut harrastukseensa. Vaikka tanssilavojen määrä on vähentynyt, jäljellä olevat lavat ovat usein täynnä innokkaita tanssijoita. Tanssijat ovat yhä tietoisempia ja taitavampia, sillä tanssikoulut ja yhdistykset tarjoavat jatkuvasti opetusta eri tasoilla.

Suomen Seuratanssiliitto (SUSEL) on aktiivinen toimija, joka järjestää koulutuksia tanssinopettajille ja edistää lavatanssin harrastamista. Heidän järjestämässään "Lavatanssin tulevaisuus" -seminaarissa on keskusteltu lajin kehittämisestä, mikä osoittaa halua pitää tanssikulttuuri elinvoimaisena.

2. Kilpailutoiminta
Kilpailutoiminta on yksi parhaista mittareista tanssin laadulle. Lavatanssin kilpailut ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Tänä vuonna Suomessa järjestetään useita merkittäviä kilpailuja, kuten:

Susel Cup SM 2025: Tämä on lavatanssin Suomen mestaruuskilpailusarja, jonka osakilpailuissa kilpaillaan eri lajeissa, kuten buggissa, rumba-bolerossa, humpassa ja foksissa. Kilpailutoiminta kokoaa yhteen Suomen taitavimmat lavatanssijat ja nostaa tasoa.

Lavatangon SM-kilpailu: Tämän perinteisen kilpailun voittajat, kuten vuonna 2025 mestaruuden voittanut pari, ovat esimerkkejä lajin huipusta. Kilpailu osoittaa, että lavatanssin perinteiset lajit, kuten tango, elävät ja voivat hyvin.

3. Tanssin monimuotoisuus
Suomalainen lavatanssi ei ole vain perinteistä humppaa, valssia ja tangoa, vaan siihen on sulautunut vaikutteita muista tanssilajeista. Tanssilavojen keikkatarjonnassa on yhä useammin myös artisteja, jotka esittävät moderneja pop-iskelmiä, ja lavoilla tanssitaan yhä enemmän muun muassa rock'n'swing-lajeja, kuten fuskua ja buggia, sekä latinalaisamerikkalaisia tansseja kuten bachataa. Tämä monipuolisuus on merkki siitä, että lavatanssikulttuuri sopeutuu ja uudistuu, mikä on elinvoimaisen lajin tunnusmerkki.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lavatanssin taso Suomessa on korkealla. Se on sekoitus perinteistä taitoa, modernia oppimishalua ja monipuolista musiikkitarjontaa. Vaikka tanssilavojen lukumäärä on pienentynyt, lajin harrastajat ovat intohimoisia ja aktiivisia, mikä varmistaa lavatanssin tulevaisuuden Suomessa.