Olipa mielenkiintoinen artikkeli, joka vahvisti omaa mielipidettäni. Nimittäin, yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset psykologit olivat haastatelleet useita tuhansia biseksuaalimiehiä, ja olivat tulleet seuraavaan tulokseen: Suurin osa näistä bi-miehistä olikin homoja. He vain uskoivat/luulivat/toivoivat olevansa biseksuaaleja.
Minä olen ollut henkilökohtaisesti jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että aika iso osa ns. biseksuaaleista onkin ihan puhdasverisiä homoja ja lesboja. Näinhän se usein menee, nuorempana ollaa bi, mutta usein kunhan vähän aikuistuu, niin eheytyy sitten homoksi tai lesboksi.
Minä olen ollut henkilökohtaisesti jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että aika iso osa ns. biseksuaaleista onkin ihan puhdasverisiä homoja ja lesboja. Näinhän se usein menee, nuorempana ollaa bi, mutta usein kunhan vähän aikuistuu, niin eheytyy sitten homoksi tai lesboksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuulostaa vähän omituiselta, enkä itsekään uskoisi jos joku tulisi tällaista mulle sanomaan, mutta kiinnostuin tytöistä ja jossain kolmosluokalla... Omituisen nuori ikä... Nyt olen n. 14 ja puoli vuotta... Mulla oli joku pakkomielle, että mä tahdon suudella tyttöjen kanssa... Ja sitten mä ehdotin parille tietylle kaverille, että leikitään "tyttöä ja poikaa", eli seurustelua ja me ihan oikeesti suudeltiin kielareitakin... Ihan omituista. Kamalaa. Olin niin nuori.
Eli mä kiinnostuin tytöistä jo tossa iässä. En kuitenkaan koskaan ajatellut olevani lesbo tai edes bi (en tuntenutkaan silloin käsitettä 'bi'). Vähän myöhemmin oli yksi poika johon rakastuin (nämä iät on yhäkin aivan ihmeellisiä, koska tämä tuli vaan vähän jälkeen)... Ja sitten joskus kutosluokan lopulla vasta myönsin ittelleni, että tykkäisin jostain, sitä aiemmin olin aina väittänyt että "tää on vaan leikkiä" itsellenikin ja niin se tais ollakin, jos ei lasketa sitä, että tykkäsin oikeesti niistä henkilöistä.... Ja tässä vaiheessa aloin ehdottomasti ajatella olevani hetero.
Kunnes sitten seiskaluokan syksyllä pikkuhumalassa (vain vähän, enkä sen jälkeen ole juonut enkä tosiaan juo) mä suutelin (taas ihan kunnolla kielareita) ja jopa lääpin (meinasin sanoo kauniimmin, mutta tää kuulostaa todellisimmalta) kavereideni kanssa... En ollut edes pahasti sekaisin, tosin joten kuten kuitenkin... Ainakin sen verran, että tahdoin ehdottomasti suudella suu niin auki, että leuka lähtee paikaltaan (ou jee.... Älkää koskaan juoko tai voi tapahtuu tällaistakin!)..... *pyörittelee silmiään*.......
Ton humalan jälkeen taas kielsin että voisin koskaan tykätä kenestäkään tytöstä, vaikka vielä aamulla sen jälkeen olin "olen lesbo" - tunnelmissa...... Enkä siis tosiaankaan ollut silloin enää humalassa....
Nyt olen päässyt kasilta. Tossa keväällä mä aloin ajatella, että olen lesbo ja tulin parin päivän sisällä kaapista.... Ja nyt kaikki ajattelee mun olevan lesbo, vaikka itse ajattelen olevani bi, sillä kesäkuun alussa ihastuin yhteen poikaan.... Ja kuitenkin oon alkanut kaivata yhtä tyttöä jonka kanssa menin melkeen yhteen vähän aiemmin (niin ois voinukkii tapahtua, jos en ois ihastunu siihen poikaan).....
Seksuaalisesti mua ällöttää miehet ja ne on mun mielestä rumempia ja kaikin tavoin kamalempia ku tytöt.... Enkä tiedä sitten milleen tykkään siitä tän hetken ihastuksestani. Mutta hänkin on ruma mun mielestä... *hyvin outoa*
Ainakaan mulla tää ei mene niin, että toivoisin olevani bi, sillä mä juuri toivon olevani lesbo.... :)
Kiitos, että jaksoit lukea.. Voitko sanoa mielipiteesi, oisinko mä sitten mikä? Huijaanko vaan itseäni kun muka tykkään siitä pojasta?
*pää ihan sekaisin*
Voi näiden "nykyajannuorten" kanssa!! Mikä kiire on oikeasti alkaa selvittämään jo 14-vuotiaana sitä onko bi, lesbo vai hetero? Tietenkin seksuaalisuuden herääminen on yksilöllistä, mutta eikö kannattaisi ensin viettää vähän huoletonta nuoruutta ilman, että tullaan noin nuorena ryminällä ensin kaapista ulos ja sitten seuraavana päivänä tunteet ovatkin niin sekaisin, että ei itsekään tiedä tykkääkö pojasta vai tytöstä.... Itse olen lesbo ja omista tunteistani varmistuin suhteellisen kivuttomasti, mutta ajan kanssa. Kasvat tuosta vielä aikasi ja sitten varmasti osaat sanoa paremmin minne puolelle kallistut, mutta älä kiirehdi asioiden kanssa mihinkään!Bi-seksuaaleista sen verran että, minun mielipide kylläkin osuu samaan tuon alkuperäisen viestin kanssa, eli sitä joko on homo tai lesbo tai sitten ei! Bi-seksuaalit ovat usein itsensä huijaajia.... Mutta tämä on vain MINUN mielipide, ei tarvitse kenenkään kirjoittaa äkäisiä vastineita, mutta satuin vain tämän viestin tältä bi-palstalta bongaamaan niin ajattelin kirjoittaa....
mikä kiire kelläkin, ja niin nuorena... itekkin vasta oivalsin... tai myönsin... asia sekin just eli lähes kolmekymppisenä.
..Mutta ihan epulla jo suutelin tyttöä..no se tyttö pelkäisi minua vieläkin jos vain tuntisi minut. :D
Ja sitten joskus 12 vuotiaana tiesin jo tykkääväni monesta tytöstä, mutta siinä mielentilassa ja murrosikäisenä tyttönä tulin niin homofobiseksi että pelkäsin olla tyttöjen lähellä.
sitten rupesin valehtelemaan itselleni ja hokemaan että "minä olen hetero." ja sitten 14 vuotiaana heräsi taas kysymys "Olenko minä lesbo?vai ehkä bi?" mutta ne kysymykset kaatuivat samantien kun sain poika-ystävän, joka ei tosin minua sen vähempää voinut kiinnostaa, tunsin van jotain tiettyjä seksuaalisia haluja, mutten ollut erityisemmin kiinnostunut. sitten erosimme ja aloin kiinnostua yhä nemmän tytöistä, jopa omasta parhaasta ystävästä. Voi luoja kun minuun koski olla hänen lähellään, en tietenkään halua säikyttää häntä tiehensä.. mietin myös vaihtoehtoa että olisinko bi? ehei en minä tykkää pojista. Ja sitten päätin tulla kaapista, kun sillä hyvällä ystävälläni on kuulemma bi-henkinen ystävä, joten ajattelin etten voisi ainakaan kovasti häntä säikäyttää. mutta niinkuin sinullakin; heti kaapista ulostulemisen jälkeen on semmoinen tunne että "olen bi" ja "olen kaikkea muuta kuin lesbo".
mutta minulla se meni ainakin ohi..
voikun rakastuisin joku päivä.
Sanon itsestäni ihan samaa...
Ei mulla oikeestaan muuten mitään kiirettä olekaan selvittää tätä juttua, mutta... Tahdon vaan tietää. *tiedonjanoinen hullu*
... teistä vanhemmista ihmisistä on, että teillä ei oo tosiaankaan itsetuntemusta tarpeeksi, kun kerkeette elää kolmekymppiseks, ennen ku tajuu että on lesbo!!!
Tyypillistä. Te teinit olette aina kärkkäästi arvostelemassa itseänne kokeneempia. Entä jos sinä tajuat kolmekymppisenä olevasi sittenkin hetero, lesbous olikin vain typerän teinin halua kuulua muodikkaaseen porukkaan...? Usko pois, silloin löytyy varmasti joitakin neljätoistavuotiaita lapsia jotka kommentoivat ratkaisujasi aivan samalla tavalla kuin sinä nyt.
Tarkoitatko tällä myös aikaa 12v sitten kun minä olin 14v? Kyllä minäkin halusin tietää seksuaalisen suuntautumiseni mutten ollut tarpeeksi rohkea tutkimaan asiaa. Siirsin ja siirsin sitä ja ikä, jolloin olin tarpeeksi rohkea oli vasta 22! Kyllä olisi helpommalla päässyt jos olisi ollut tuo identiteettikriisi silloin kun se kuuluukin, teini-iässä.
(Ainoa) tyttökokemukseni oli 11-12-vuotiaana, silti uskottelin olevani hetero. Ajat olivat -siinä kylässä- toiset, kuin sinulla nyt. Mitä ikinä teetkin, ole avoimin mielin. Ja vaikka päätyisitkin käsitykseen että olet lesbo, ei se estä sinua uhastumasta poikaan.
Alkuun anteeksi tuo ehkä hieman liian innokas otsikko... :D
Mä olen miettinyt tuota "Entä jos sinä tajuat kolmekymppisenä olevasi sittenkin hetero, lesbous olikin vain typerän teinin halua kuulua muodikkaaseen porukkaan?"-juttua paljon, ja tullut siihen tulokseen, että miksi hemmetissä mä olisin halunnut kuulua porukkaan jossain tällaisessa, kun en missään muussakaan asiassa halua. ;)
No joo, okei, mun varsinainen pointti on se, että ihmiset oppii tuntemaan itsensä eri aikoina. Hitto, minäkin penskana pussailin ja kierin lumihangessa parhaan kaverini kanssa... Ja aivan lapsena oli piirtänyt kuvan, jossa kaksi tyttöä katsoo toisiinsa rakastuneina. Oli pitänyt oikein nimet kirjoittaa molempien rintaan ja lisätä vielä että "tyttö", jotta kaikki varmasti ymmärtäis mun pointin. Mutta se sitten meni ohi niin... Kunnes teininä tajusin, että olen bi. Kaveri kysyi, että kumman sp:n kanssa todennäköisesti päädyn yhteen loppuiäkseni, mutta eihän sellaiseen osaa kukaan vastata.
Mutta kaikki tutustuu itseensä silloin kun siihen on oikea aika ja oikeasti aikaa. Mulla ei teininä muuta ollutkaan. :D
Itse aloin ajattelemaan asiaa olenko lesbo vai bi vähän aikaa sitten ja asia todella kiinnostaa.. En tiedä miksi, mutta haluan tietää..Itse en pystyisi kuvittelemaan, että vasta kolmekymppisenä tajuaisin olevani lesbo. Koska kaikki ne seurustelu suhteet miesten kanssa olisi olleet turhia ja ajatukset niiden aikana mikä mussa on vikana kun ei kiinnosta, ja myöhemmin ajateltuna toteaa itsensä lesboksi. Kun sinä aikana olisi voinnut etsiä itselleen sitä oikeaa naista. Itse ainakin haluan tietää. Ja tuokin "kriisi" olenko lesbo vai bi, menee teini-iän muiden ongelmien joukossa. Hetero en ole, mutta entäs bi vai lesbo? Kadulla pää kääntyy naistenkin suuntaa ja itsekkin olen ihastunu parhaaseen ystävääni, tyttöön. Olen miettinyt missä vaiheessa asia pitäisi kertoa läheisille vai täytyykö sitä kertoa ollenkaan?
Hmm..Sekava viesti, mutta kiitos kun luit. Mikäköhän oli tämän viestin pointti.. Ilmeiseti vain kertoa omia mielipiteitä ja saada vastauksia... T: tyttö, 15 vantaa
Olipa mielenkiintoinen artikkeli sekin, jossa sanottiin jopa yli 50% ihmisistä olevan itse asiassa biseksuaaleja.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että seksuaalinen puhdasverisyys on toiveajattelua. Puhdasverinen homo ja puhdasverinen hetero ovat ihmispopulaatiossa yhtä harvinaisia poikkeuksia. Jos piirrämme janan, jonka toisessa ääripäässä on 100% homo/lesbo ja toisessa ääripäässä 100% hetero ja alamme sirotella ihmisyksilöitä tälle janalle heidän aidon seksuaalisen kiinnostuksensa perusteella, suurin osa meistä sijoittuisi jonnekin noiden ääripäiden väliin. Todennäköisesti käyrä olisi vanhan tutun Gaussin käyrän muotoinen, eli suurin lukumääräinen keskittymä olisi käyrän keskivaiheilla - siis biseksuaaleja kaikki tyynni.
Niin just.Me ollaan mitä ollaan,joskus tykätään pojista,joskus tytöistä,välillä haluamme olla yksin.Olen itekki naimisissa(hetero?),silti tykkään myös omasta sukupuolesta.Ei tääelämä oo niin vakavaa!
Kyllä. Vaikka "biseksuaaleja kaikki tyynni" kuulostaa provolta, uskon että äärimmäisen harvat ihmiset ovat ainoastaan homoja tai heteroita. Bellin kurvit ja Gaussin käyrät ym. eivät aina kerro koko totuutta, mutta meitä on joka elämän saralla aina niin moneen lähtöön, että tiukkapipoinen luokittelu kääntyy usein luokittelijaa vastaan. Uskonkin että täysihomot sekä täysiheterot ovat yhteiskunnan vähemmistöä.
Näinhän se menee, jos on edes pienen pieni mahdollisuus, että miestä kiinnostavat naiset, niin taatusti menevät naimisiin ja hankkivat lapsia ja ovat tietysti bissejä, vaikka oikeasti miehiä 99.99% ajastaan ajattelisivat. Niin kauan kuin homouteen suhtaudutaan kuin spitaaliin, niin selväähän se on, että kukaan ei halua sellainen olla, vaikka naiset eivät edes kiinnostaisikaan. Ihmisten niuhot asenteet ja huono itsetunto pitävät huolen siitä, että ”oikeat” biseksuaalit määrittelevät itsensä kokeilunhaluisiksi heteroiksi ja suurin osa homoseksuaaleista biseksuaaleiksi. Tämän seurauksena Gaussin käyrä siirtyy lähelle toista ääripäätä eli 100% hetero läheisyyteen, mikä taas vahvistaa ennestäänkin sitä näkemystä, että kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan on marginaalinen ilmiö.
Itse taas olen huomannut vähän pakottavani itseäni bi:n muottiin, vaikka alkaakin vaikuttaa siltä, että olen lesbo. Syy ei kuitenkaan ole tuo mainitsemasi, vaan
[pitkä selostus]Minusta on kamala ajatella, että puolet ihmiskuntaa tavallaan jäisi kiinnostusalueeni ulkopuolelle. Periaatteessahan tilanne on sama, kuin ennen sitä hetkeä, jolloin tajusin tykkääväni myös tytöistä, mutta... Tässä välissä olin jo tottunut ajattelemaan kaikkia "potentiaalisina". Harmittaa, kun tunnen niin paljon mukavia jätkiä, joista en kuitenkaan saa mitään fiboja, ja sitten joka toinen kadulla vastaan tuleva (tuntematon) nainen on niin hirmu kiinnostava.[/pitkä selostus]
*huokaus*
On se elämä vaikiaa.
että on niin monta mukavaa kundia jotka ei aiheuta enempää fiboja?
Siis sua harmittaa ettei kaikki ihmiset aiheuta sulle fiboja?
Ettet voi mennä sänkyyn kaikkien mukavien ihmisten kanssa?
Lähinnä harmittaa se, että joku ihminen, josta tiedän että voisin tykätä ei vaan kiinnosta sukupuolensa vuoksi. Siis ihan tyhmää. No tuskinpa tajuat, jos tuolla asentella suhtaudut jo ensimmäiseen viestiini. Harmittaa ettei voi kiinnostua ihmisestä, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja joka tykkää minusta.
>>Siis sua harmittaa ettei kaikki ihmiset aiheuta sulle fiboja?
Ettet voi mennä sänkyyn kaikkien mukavien ihmisten kanssa?