Syysmasennusta

Sama fiilis täällä. Aamunousut ei motivoi, kun on tyhjä päivä edessä yksin,
mutta yritän vielä saada jotain irti syksystä, kun aurinkokin joskus pilkahtaa
eikä ole vielä loskaa. Ei luovuteta vielä, eihän ?

Tilasin nettikaupasta villitulppaanien sipuleita kevääksi.
Kun ne tulevat istuttelen niitä 2-3 päivää.
Ne olivat tarjouksessa, 60 eriväristä kukkasipulia 22 €.
On siinä istuttamista. Jos on liikaa annan naapureille.
Kukkasipulien istutus ikäänkuin jatkaa syyskesää, haluan ajatella niin,
että on syyskesä vielä, huijaan vähän itseäni, että mieli ei menisi maahan jo ennen pimeää kautta, vaikka pimeä kausihan on jo tavallaan alkanut.
Pimeys tulee liian aikaisin.

C- ja D-vitamiinit käyttöön ja ulos päiväsaikaan, kun on valoisaa oli keli mikä oli. Ei kai kukaan ole niiin tyhmä, että jää märehtimään vuodenaikoja, joille ei mahda mitään. Eivätkö ajat, kelit, säät ja sen semmoiset ole pitkän elämän aikana tulleet tutuiksi ja totutuiksi.

Tänään on ollut ihana päivä, aurinkoa ja kirkkautta. Vaatii kylläkin tuulitakin, mutta sen sisällä kaikki hyvin.

Ei masennuta ! Eihän ??? Ei ajatella mitään masennuksia. Jos etukäteen jo
masentaa itsensä masennuksesta, varmasti masentuu.
Kun emme muutakaan voi annetaan talven tulla.
Levätään, kerätään voimia ja nukutaan paremmin !
Ainakin minun on vähän helpompi saada enemmän unta pimeällä.
Kannusta kaikkia siksi, että minuakin potuttaa talven tulo,
mutta taistelen sitä vastaan. Vielä on syksy ilman loskakelejä.
Otetaan tästä ajasta irti se minkä saa eikä vielä masennuta talvesta !

Eteläisessä ja pohjoisessa on tietysti eri säätilanne.
Torniosta viime vuonna etelään muuttanut kertoi, että hänelle oli
etelän talvi shokki. Se oli niin pimeä ja kurainen.
Pohjoisessa on valkea lumi valaisemassa eikä kaamoskaan ole
niin pimeä kuin etelässä luullaan.

Niin että, mitä mieltä olette kaikesta ?
Yritettäiskö yhdessä olla masentumatta ?

Masennus on kokovartalotauti. Se lamaa koko ihmisen.

Minäkää en pidä syksyn pimeydestä ja synkyydestä,

tänään kuitenki aurinko paistoi , ja ulkona ihana ilma,
menin sauvakävelylylle meren rantaa,

ilma oli IHAN tuuli vain oli yllättävän kylmä,

nautisn suuresti pikku lenkistäni kauniin meren rannalla,
olispa huomennaki aurinkoinen päivä !

Kaikissa neljässä vuodenajassa on omat toistuvat piirteet.

Nautin syksystä, kostea sää, astmaiselle helppoa hengittää.
Jaksaa kulkea metsissä, napsia suuhun jo liian kypsiä puolukoita, kuten ei eilenkin.
Ihanaa marjamehua suuhun suoraan marjoista.

Kaunis aurinkoinen sää, metsässä ihana valon ja varjojen vaihtelu, Keltaiset lehdet maassa, vihreä sammal kivien pinnalla.
Istahdin aurinkoon muistelemaan millainen tämä paikka oli kesällä.
Sama maisema, eri värit, perhosia kovin vähän tänä kesänä, mehiläisiä ja muita kimalaisia vähemmän kuin aiempina kesinä, kuivaa heinää, sateita liian vähän.
En siinä istuessa kaivannut kesää, mutta tiedän, että pimenevät illat ja viilenevät säät tuovat talven.
Valkoinen lumi peittää tienoot, pakkanen nipistelee poskipäitä ja varpaita palelee liian ohuissa villasukissa...
Nyt syys illat, valoja kotona, kiva lämmin lepotuoli ja sukan kudin käteen.
On paras aika ihanille koti illoille.

Nythän on vielä oikein mukavaa. Ajatelkaa marras-maaliskuun välistä aikaa
niin nautitte tästä !

Vietän osan talvesta aurinkoisessa maassa. Olen siellä pirteä enkä kaipaa
yhtään Suomen pimeintä aikaa kuvitellen, että neljä vuodenaikaa on
ihanaa. Pitkä synkkä aika todellakin masentaa ihmistä..

Huomenna luvassa tänne Kainuuseen noin 15 astetta eli vielä mökille, saunaan ja uimaan

Syksy on paras aika vuodesta; ihanaa raikkautta ja värejä. Lämpimiä syysiltoja ja puiden suhinaa

Minä olen aina pitänyt syksystä ,talvestakin ja kesästä, mutta kevät ei ole niin mieluisa ,just se aika kun lumet on vasta sulaneet ,eikä mikään viheriöi.
Mutta kaikki käy . Lämpö ja kylmä ovat vain pukeutumiskysymyksiä.
Samoin tuo ,että joku masentuu herkästi,, ja on usein allapäin.

Lienee geeneissä nämä luonteen piirteet. Olen olut aina yltiöpositiivinen, onnellinen, sekä
Kiitollinen, ja kumppani on päinvastainen tyyppi ollut läpi elämän. Näillä mennään.
Kauniita unia !

Onneks on tuo rakas jo 47 vuoden takaa ,ja sauna :)

Gubbe 76

Syyskuu on vielä harjoittelua tosisyksyn aikaan. Marraskuu on pimeydessään monille hirvitys. Typösen turhaa.
Itse asiassa jopa joulukuun kaamospäivät ovat sekunteilleen yhtä pitkiä.
Opin tiilenpääopistossa pitämään kirjaa sekuntien kiidosta.

Niitä on 86400 kpl päivässä niin Jussinpäiväviikolla kuin kaamoksen aikanakin.

Ikävä tyhjyydentunne poistuu mielestä tehokkaasti ilman lääkkeitä tai poppaskonsteja.
Menen petiin selälleni ja alan laskemaan sataan ja taas uudelleen sataan.
Ennen pitkää pääsen yli 500 sadan hengityskerran.
Vain harvoin tuhanteen pääsen hengityskertaan kun mieli on jo vapautunut turhasta toivottomuudesta.
Eräs tuntematon ystävällinen nainen neuvoi tämän konstin messuilla.

Laskeminen alkaa takkuilemaan; merkki siitä, että on hengityskertojen on lopetettava.

Auttaa myös liian aikaisin heräilemisessä. Nukahdan uudelleen. Sitten virtsaustarve taas herättää uudelleen. Tyypillistä ainakin miespuolisille ikääntyneille.

Syyskuussa kesän loppuminen vähän kirpasee, mutta pian siihen täällä Pohjolassa tottuu.
Päivän valoisa aika lyhenee vääjäämättömästi muutamalla minuutilla päivittäin.

Vasta Joulun alla lisäpimeneminen ensin pysähtyy hetkeksi. Vain hetkeksi Ennen vanhaan uskottiin auringon "pesäpäiviin". Ei niitä oikeasti ole olemassakaan.
Koska Maa ei pysähdy radallaan koskaan meidän aikanamme.
Näin se käsitetään.
Jo seuraavana päivänä tps:stä valoa lisääntyy ainakin kymmeniä sekunteja enemmän.

Ei masennuta, eihän ?! Eletään vain päivä kerrallaan jotakin puuhastellen
ajattelematta koko ajan etukäteen pimeää, kylmää talvea.
Nyt on vielä hyvät säät ja luonto on vihreä tai ruskan väreissä,
nautitaan tästä nyt niin kauan kuin tätä on ! Eiks vaan ?

Nauttikaa hyvät ihmiset tästä hetkestä !
Jos nyt jo alkaa kuvitella, että on marraskuu
kyllä tulee pitkä ja synkkä talvi.

En ole yhtään masentunut. Minulla tuikkukynttilät palavat värillisissä, venetsialaisissa lasikipoissa, on hiljaista ja tunnelmallista,

Minä en toivo yhtään lunta. Talveksi . Siksi etä on iso piha ja se pitää itse kolata ja ei tahdo jaksaa enää .

"Elämän meri," puhui tätini Alviina, joka oli nuorena tyttönä
purjehtinut rahtilaivalla Ameriikkaan, "on ollut lempeä minulle,
vaikka ensi kosketus oli pelottava".
Vuosikymmeniä vierähti vieraalla maalla, ja elämäänsä hän kuvaili merellä purjehtimisella, vuoroin tyven, vuoroin tyyni.
Olin vielä nuori, kun hän saapui synnyinmaahansa ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen. Kuuntelin kiinnostuneena kaiken minkä korviini sain, utelin ja kyselin, sain vanhemmiltani moitteita.
Silloin kirjoitin sadun meriheinistä ja sinikaisloista, joista hän niin kauniisti kertoi.
Kirjoitettu satu on kadonnut, mutta muistan sen tunnelman.
Kun tuo rahtilaiva ajautui karille, hän perheensä mukana muuttomatkalla uuteen maahan, josta oli kuullut vain puhuttavan, hän ihaili meren pohjaa, koska laiva oli ajautunut matalikolle. Sadussani liikkuivat merileijonat ja valaskalat, joista en silloin mitään muuta tiennyt, kuin tädin kertomaa ja hänen piirroksensa oudoista eläimistä.
Kun Alviina täti tuli silloin Suomeen oli lokakuu, illat pimenivät, sade hakkasi pärekattoa ja tuuli ulisi nurkissa, mutta kun aamu koitti, paistoi usein aurinko, nurmikko oli vielä vihreää ja puista pudonneet lehdet kulkivat tuulen mukana.
Hän rakasti sitä aikaa, opetti minut näkemään, kuinka paljon merkitsivät muistot siitä ajasta, jonka hän oli jo unohtanut, mutta se palasi mieleen kun pärekaton pehmeä ropina sateella saavutti sen tilanteen, jonka hän sai taas muistoissa mieleensä.
" Muistinpa sen Kuuselan saunatuvan, siellä me saimme syksylläkin nukkua, kun tuli vieraita. Nyt minä muistan, mutta sekin on purettu. Olin liian kauan pois!
Sen muistan, ne syksyt, kun mustikoita kasvoi kaivon takana ja puolukoita, ne olivat jäätyneitä kun niitä muistan sieltä korallisen äidille vieneeni. Se oli silloin, kun me muutimme sillä viikolla.."

Kyynelsilmin muisteli täti lapsuutta, ja viimeistä syksyä Kuuselan saunakammarissa.
Syksystä tuli minun syksyni, kesää rakkaampi.
Kun kaikki jää... kun kaikki on vaihtumassa, on syksy ja elämän meri lainehtii tuolla jossain, vielä edessä.

Minun syksyni, minun elämäni meri.
- Elämän meri
vaahtopäisinä aaltoina syyspimeässä yössä,
ja levollisena lepäävä vesi kesäpäivän auringossa.
Voin katsoa veteen, ja näen kuvajaisia taivaasta,
tähtien tuiketta talvi iltoina jään pinnalla,
kesällä kahlata hiekkapohjalla,
hypähdellä kiveltä kivelle ,
joiden rakosiin merikaisla on työntänyt juurensa.-