On tämä niin mukavaa kun ei ole vikoja tullut, Corolla on vaan niin hyvä eikä ole vikoja yhtään,

ollenkaan tullut, muihin kyllä tulee vaikka mitä ihmeellistä ja outoa ja kallista vikaa.

No joo, siinä mä kruisailin mun luotettavalla Corollalla pitkin maantietä, aurinko paistoi ja radio soi jotain ysärin klassikkoa. Kaikki oli just niin kuin pitää: ei kolinoita, ei tärinää, ei mitään häikkää. Corolla vaan rullasi eteenpäin, kuin se olis sanonut mulle, "Älä huoli, kaveri, mä hoidan tän." Kilometrejä oli mittarissa jo reippaat 300 000, mutta ei se menoa haitannut – auto oli kuin ikuinen nuoruudenlähde.Yhtäkkiä huomasin tienposkessa vanhan kaverin, Jaskan, jonka vanha bemari oli taas kerran hyytynyt. Se seisoi siinä konepelti pystyssä, naama punaisena ja kädet öljyssä. Huikkasin ikkunasta, "Mitäs Jaska, taas se saksalainen unelma kiukuttelee?" Jaska vaan puisteli päätään ja mutisi jotain korjauskustannuksista. Kehotin sitä hyppäämään kyytiin, ja Corolla vei meidät kaffelle läheiseen huoltoasemalle.Kahvikupin ääressä Jaska alkoi kateellisena kyselemään, miten ihmeessä mun Corolla vaan porskuttaa ilman murheita. " MOOTTORI: "No, se on vaan Corolla, Jaska. Ne on tehty kestämään!" sanoin ja naurahdin. Mutta sitten aloin miettiä, että ehkä tässä on jotain taikaa. Ehkä mun Corolla on saanut salaisen siunauksen Toyotan tehtaalta Japanissa? Jaska innostui ideasta ja alkoi spekuloida, voisiko hänen bemarinsa saada samanlaisen taian jostain aftermarket-osien jumalalta. Naureskeltiin hetki, mutta sitten Jaska vakavoitui ja kysyi, "Ootko sä koskaan miettinyt, mikä tekee sun Corollasta näin pomminvarman?"Mä hörppäsin kahvia ja sanoin, "No, kai se on vaan sitä japanilaista insinööritaitoa ja huolellista huoltoa. Mutta välillä tuntuu, että tää auto on mun puolella, tiedätsä?" Jaska nyökkäsi, mutta näki, että se oli jo syvällä omissa mietteissään, miettien, voisiko hänen bemarinsa vielä pelastaa. Mitä mä siihen sanoisin? Corollan taika ei oo kaikkien juttu.