Kun nyt olen lukenut näitä keskusteluja ja mielipiteitä molemmilta palstoilta, tekee mieleni lähettää sijaisperheille erityisiä terveisiä: KIITOS SIITÄ SUUNNATTOMAN ARVOKKAASTA TYÖSTÄ JOTA TEETTE!
Itseltäni on lapsi aikoinaan otettu huostaan perheen tilanteen takia: alkoholisti-isä, masentunut mielenterveysongelmainen äiti. Meillä on asiat sujuneet hyvin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ei varmasti ollut helppoa olla niin lämmin ja ymmärtäväinen kuin mitä tämä meidän oma sijaisperheemme oli. Minä en ainakaan itse vastaavassa tilanteessa samaan olisi kyennyt.
Tietysti me emme olleet samanmielisiä kaikista kasvatusperiaatteista, minä luonteenikin puolesta varmaan joustin omista toiveistani vähän liikaakin, eikä kai nämä tälläiset asiat koskaan mene ohi ilman jonkinlaisia katkeruuden tunteita, mutta kokonaisuutena nähtynä nämä erimielisyydet olivat häviävän pieniä.
Minä bioäitinä haluan kliittää omaa sijaisperhettäni, ja näin netin välityksellä myöskin kaikkia muita jotka ovat tämän vaativan elämäntavan valinneet.
Meille oli sijaisperhe se viimeinen oljenkorsi, joka pelasti kaikkien asianosaisten elämän.
En pysty koskaan kiittämään tarpeeksi.
Itseltäni on lapsi aikoinaan otettu huostaan perheen tilanteen takia: alkoholisti-isä, masentunut mielenterveysongelmainen äiti. Meillä on asiat sujuneet hyvin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ei varmasti ollut helppoa olla niin lämmin ja ymmärtäväinen kuin mitä tämä meidän oma sijaisperheemme oli. Minä en ainakaan itse vastaavassa tilanteessa samaan olisi kyennyt.
Tietysti me emme olleet samanmielisiä kaikista kasvatusperiaatteista, minä luonteenikin puolesta varmaan joustin omista toiveistani vähän liikaakin, eikä kai nämä tälläiset asiat koskaan mene ohi ilman jonkinlaisia katkeruuden tunteita, mutta kokonaisuutena nähtynä nämä erimielisyydet olivat häviävän pieniä.
Minä bioäitinä haluan kliittää omaa sijaisperhettäni, ja näin netin välityksellä myöskin kaikkia muita jotka ovat tämän vaativan elämäntavan valinneet.
Meille oli sijaisperhe se viimeinen oljenkorsi, joka pelasti kaikkien asianosaisten elämän.
En pysty koskaan kiittämään tarpeeksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sijaisäidin kirjoittama.HEH heh.
:(P
Jos olisin provoilla halunnut, olisin laittanut viestini sinne meidän omalle biopalstallemme.
Tarinoita on varmasti monia, ja tajuan kyllä että kaikki eivät ole sijaisperheeseensä yhtä "ihastuneita". Mutta ei silti tarvitsisi olla katkera niille jotka onnekseen ovat saaneet hyvän perheen, vai tarvitseeko?
En vaan jaksa uskoa, että useimmilla sijaisperheellä olisi tarvetta kehua itseään valheellisesti täällä.
Heillä on aihetta aitoon, oikeaan ylpeyteen muutenkin.
miten teillä nyt menee? onko lapsesi jo kotona vai jo aikuinen? selvisitkö mielenterveysongelmasta ja raitistuiko isi? vai kestikö/kestääköhän sijoitus 18 vuoteen asti?
Juuri tällainen viestittely on ällöä. Jos joku on kiitollinen ja tyytyväinen sijaisperheeseen, tulee vastaus, että taidat olla sijari. Eikö todellakaan päähän mahdu, että jotkut voivat olla kiitollisia sijaisperheelle!!! Minä ainakin olen ja TOSI KIITOLLINEN! Meillä sujuu yhteistyö hyvin, koskaan ei ole ollut mitään riitaa, asioista pystytään puhumaan puolin ja toisin. Meillä on yhteinen tavoite: kasvattaa tästä minun lapsestani tasapainoinen ja onnellinen aikuinen.
Hyvin meillä nyt menee, minulla ja lapsella.
Isä ei ole juomistaan lopettanut, ja hänellä on lapseensa hyvin katkonainen yhteys, mutta minulla ja tytöllä menee oikein hyvin.
Pari vuotta siihen meni, mutta pääsin jaloilleni ja lapsi kotiin. Luultavasti yhteydenpito jatkuu tähän perheeseen vielä sen 18 vuoden ylikin, vaikka ei enää ole "sossuista" kiinni.
Olen kiitollinen veljeni perheelle, joka teki rankan mutta hyvän työn veljeni kanssa. Toisin kuin jotkut väittävät, niin veljeni pitää yhteyttä perheeseen ja sai muista sijaislapsista "sisaruksia" itselleen. Niin hyvässä kuin pahassa (kaksi kipunoivaa teiniä, kertoo varmaan kaiken).
Itse seurasin vierestä sitä vääntöä ja pelkäsin kuollakseni, että heittävät hanskat tiskiin veljeni suhteen, mutta toisin kävi ja ainoastaan ja vain heidän todellinen välittäminen siitä mitä veljelleni käy niiden hatkojen, valheiden, dokailuitten ja huumeidenkäytön suhteen oli jotain sellaista että jos he eivät olisi oikeasti välittäneet, eivät he olisi jaksaneetkaan.
Mutta niin vaan he luotsasivat veljeni kuiville ja täysi-ikäiseksi ja antoivat hänelle tunteen, että hän on tärkeä ja etteivät he hylkää. Ja se jos mikä on alkoholistin lapselle kultaakinkalliimpi viesti "olen arvokas"!
Kiitos tästä.
Ensimmäiseen sijaisperheeseen ei mitään yhteyttä,kiitin luojaani,kun siirto tuli.Seuraavassa jouduin olemaan kaksi vuotta,ennen kun pääsin kotiini.Yhtään joulukorttiakaan sieltä ei ole lähetetty,eikä ole väliksikään.En ole minäkään yhteyttä pitänyt sinne.
Oma asenteellisuutesi suorastaan vyöryy kirjoituksestasi.
Antamalla lupa olla rakastettu, välitetty saa vastarakkautta ja välittämistä.
Joskus ihminen voi olla kuin lasin sisässä. Häneen ei saa kosketusta (en puhu nyt autismista yms...)henkisesti. Hän sulkee ympäröivän maailman "pois". Hän ikäänkuin huutaa ympäristölleen "pysykää kaukana,älkää välittäkö minusta".
Kuitenkin juuri hän kaipaa eniten rakkautta välittämistä ja olkapäätä. Hänen tekisi mieli huutaa maailmalla, rakastakaa minua haluan olla arvostettu minuna itsenäni.
Voi käydä, että kuitenkin...vaikkapa joku Joulu tämä sama ihminen odottaa, kuitenkin...jospa he sittenkin muistaisivat minuakinedes kortilla. Jospa he kuitenkin välittivät, vaikken osannut ottaa vastaan rakkautta, välittämistä.
Kaikilla sijaisvanhemmilla kuin biovanhemmillakaanei ole taitoa yrittää, vielä kerran saada yhteyttä lähimmäisen rakkauden välittämisestä tärkeälle ihmiselleen.
he yrittävät aikansa ja jos tilanne ei aukea...luovuttavat. Se suotakoon...sillä ihmisyys tulee vastaan.
On joitakin niin sijaisvanhempia,kuin biovanhempiakin,jotka ovat saaneet luotua lämpimät välit mitä uskomattomimmissa tilanteissa, se antaa toivoa ja uskoa paremmasta huomisesta.
Anna itsellesi lupa rakastaa ja olla rakastettu oikeassa mielessä.
Minä rakastan ja olen rakastettu, mutta päätän itse toisesta osapuolesta. En todella ymmärrä sossujen ja sijaisten asennetta, jonka mukaan he tulevat lapsen kotiin ja he tutustuvat lapsen vanhempiin. Hyvä niin kunhan ei koske minua ja lastani. Meille riittää keskinäinen rakkaus.