Jotain

jollekin kirjoitti:

- "Sade piiskaa ikkunaa". Noinhan nuo alkavat. Tarinat. Sade piiskaa ikkunaa ja ulkona yössä kävelee Joku jolla ei ole nimeä, tiukentaa otetta ulsterinsa kauluksesta ja jatkaa taas matkaa vastatuuleen. Voi luoja. Miksi ihminen on suunniteltu olemaan kiinnostunut muiden ihmisten ongelmista ja vaikeuksista? Eräänä päivänä eli tänä illalla päätin kirjoittaa ja sanoa jotain kaunista. Tänään emme puhu teinikapinallisten kuolemantoiveista. Tänään emme kuuntele urkumusiikkia ja vihaa kapitalisteja. Tänään hymyilemme. Mä luen teille otteita Tunnelmista. Tunnelmista, joihin lukeutuu leipomon viekoitteleva vastapaistetun leivän tuoksu, tuo ensimmäinen siemaus olutta. Tunnelmia, joissa muistellaan, kun lapsena sai ajaa pyörällä ensi kertaa pitkän pimeän talven jälkeen. Puhun teille.. - Ei helvetti, nyt riittää tuo paskanjauhanta, mini-Taapermanni. - Joku keskeytti brutaalisti pehmeän äänen joka oli aloittamassa puheenvuorollaan Nuorten Idealististen Kirjailijoiden Kriittisen Illan (NIKKI:n)- Me ollaan saatana tultu tänne Rikoksen ja rangaistuksen innoittamina ja me luodaan otteita elävästä konkretiasta meidän ideologian keinoin! Äänessä ollut silmälasipäinen nuori mies oli aatteen palossaan noussut seisomaan ja hänen sylkipisaroitaan lenteli tihenevään ilmaan. Göran, tuo ensimmäinen äänessä ollut nosti hiljaa katseensa kohti Nuorta Ideologistia: - Siitähän minä olenkin puhumassa. Eikö koko tuo kirja nivoudu ihmisten haluun ja tahtoon olla parempi ja toiseen haluun halveksia kaikkia muita. "Muut" ovat aina lahjattomia imbesillejä tai köyhiä henkipattoja? - Ei, ei ei perkele Jörkku, ei tämä ole mikään viherpippertäjien kansanparannustapahtuma. Sinä viljelet rauhankukkasten siemeniä meidän realistien silmiin niin, että silmämunamme kuivuvat kun typerät hippikasvisi juuret porautuvat silmiimme ja sokeudumme. Teoriassa proletariaatin ja kapitalismin vaikutusvallasta kirjallisuudessa ei ole sellaista käsitettä arvonormitus! - Mutta, yritti Göran esittää eriävän mielipiteensä saaden samalla vastaansa pistävien sanojen tulvan. Harmaapukuinen kiihkomieli otti teutaroiden muutaman askeleen kohti tuota viherpipertäjäämme Görania, joka rauhoitellen nosti kätensä ylös: - Selvä, en tahdo tuottaa eripuraa keskusteluumme. Joku muu aloittakoon. Hetken hiljaisuuden jälkeen silmälasipäinen sanoi matalalla äänellä, että on Helkan vuoro jatkaa. Helka, tuo punakka ohuthuulinen tyttö Somerjoelta, katsoi pelästyneesti ympärilleen, selvitti sitten kurkkuaan ja aloitti "Omien mietelmien" lukemisen pienen väkijoukon edessä: - Minun mielelstäni - hän aloitti särähtelevällä ja kovalla äänellä, -Minun mielestäni Leninin patsaan kaataminen oli...
Göran loi katseensa vihreäksi maalattuun työväentalon lattiaan. Pieni hiljainen surullisuuden terävähampainen kromosomimato kalvoi hänen sisintään. Se kalvoi pikkuhiljaa, kasvaen ja tunnin kuluttua tuntui kun hänen vatsalaukussaan olisi kiemurrellut kymmenen kymmentä kyytä ja kaikki nämä ihmiset hänen ympärillään näyttivät rumilta ja tyhmiltä. Göran näki heidän kielensä kaksihaaraisena ja heidän silmänsä kiiluivat vastenmielisesti, kun he ruokkivatt itseään itsellään. Omilla ideologioillaan. Miten yököttävää. Kun silmälasipäinen nousi ylös harmaa puku kahahtaen kuin venäläinen sotilaan uniformu, Göran ei kestänyt vaan nousi kiivaasti ylös.
(...)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä