Se Ihana Nizza ja iihana kukkapuskien myyjätär OSA I

Vuosia, vuosia sitten tuli jälleen tilaisuus matkata Ranskan ihanalle rivieralle kaverin
residensiin pikkasen lomailemaan.
Lento meni hyvin ja laskeutui tasaisesti Nizzan Côte d´Azurin niin tutulle lentokentälle.
Taksimatka lomahuoneistoon kesti vain sen normaalin 10 minuuttia, jonka aikana seuralaiset…siis 3 urospuolista ….ja minä saimme jälleen ensi kosketuksen Rivieran satumaisesta ilmastosta ja ylen raikkaasta ilmasta.

Enpä olisi etukäteen voinut unelmoidakaan miten ihana ja ikimuistoinen tästä ”retkestämme” tulisikaan.
Olimme jo Hki - Vantaan transit –alueella nauttineet ensimmäiset ns. neuvoa antavat ja koneessakin tarjoilu pelasi entiseen malliin. Hyvän näköiset suomalaiset lentoemännät panivat taas parastaan vaativien matkustajien palvelemiseksi.

Laittoivat mokomat siinä tahallaan ”keikistellessään” hormoonit hyrräämään, tapahtui muuten pitkästä aikaa.

Koneessa huomaan välillä jopa riehaantuvani niin kuin pikkupoika karkkikaupassa ja ihan tosta vaan –meiningillä heitän tapojeni mukaisesti kevyttä ”läppää” lentoemojen kanssa, ”muutamilla” gini toniceilla lienee osansa tähänkin asiaan. Huumoriahan olla pittää.

Voi tätä ilon päivää ja viikko menee varmaan rattoisasti näin Suomen kevään kynnyksellä, täällä Nizzassahan on tietysti jo täysi kesä näin huhtikuun alussa.
Ohi kiitävän hetken ajatus kävi Suomessa ja muistelin uudehkoa helmikuussa tapaamaani ”hoitoa”, nyt voi jo varmaan sanoa naisystävääni, jonka olen nimennyt omassa mielessäni hienosti ihan Lontoon kielellä ”cashieriksi”.

Onneksi sain pian karistetuksi nuo joutavat ajatukset mielestäni ja olin takaisin tässä ajassa ja täysin tilanteen herrana.

Kuitenkin pieni hymynkare viivähti varmaan suunpielissäni kun ajattelin, että toivottavasti en unissani kutsu tätä kotimaan naisystävähoitoani tällä sangen huvittavalla lempinimellä. Eipä silti, eipä hän sitä ymmärtäisikään.
Olin kuitenkin nyt mielestäni ihan puolivahingossa osunut varsinaiseen double - jackpottiin, joka voi muuttaa koko elämäni eikä vähiten taloudellisessa mielessä.

Hyvin olin siis hommani hoitanut ja seuraavan kerran kun menen peilin eteen niin kiitän jälleen itseäni.

Kotiutuminen Nizzan residenssiin meni tietysti hyvin. Seuraavana päivänä käväisin
lähikaupassa ostoksilla ja takaisin tullessani huomasin kaksi hyvännäköistä ”neitokaista” jotka olivat menossa saman rakennuksen toisen kerroksen huoneistoonsa. Lontoosta kuulemma olivatten.

Vaihdettiin tietysti pikakuulumiset ystävälliseen tapaan ja yllättäen toinen näistä
lontoolaisesta neitosista, muuten brunetti, kutsuikin minut ystävällisesti illemmalla drinkille.

No hyvätapaisena genltemannina ja naisten miehenä tietysti suostuin mielihyvin
lontoolaisen kutsuun ja ajasta sovittiin.
Tämäkin päivä tuntui siis kääntyvän ilon päiväksi….ja illaksi.

Sovittuna aikana menin viinipullon ja peräti kukkien kera ko. huoneistoon.
Ranskassa kun oltiin niin lätkäisin pakolliset ranskalaiset suudelmat neitojen poskiin

….huulet mahdollisimman kosteana ja kielellä ikään kuin huipennuksena kevyehkö nuolaisu poskiin niin kuin olen luotettavalta taholta kuullut miten pitää toimia ja

tätä olenkin sitten noudattanut, tästä se lähtee.

Tällä menetelmällä olen monesti tervehtinyt suomalaisiakin naisia mutta eivät ole kyllä ns. ”ostaneet” eli pahemmin lämmenneet näille minun eurooppalaisille sivistyneille käyttäytymisnormeille. Noh sehän onkin heidän asiansa, varsinaiset naisjuntit.

Lontoolaisetkin hämmentyivät ”ranskalaisista poskisuudelmistani” hiukkasen. Varmaan siitä syystä, että eivät ollenkaan odottaneet jäyhän suomalaismiehen näinkin sulavasti ottavan tilanteen haltuun, olinkin aika otettu.

Toinen daameista lähtikin vähän ajan päästä ”sovittuun tapaamiseen” eli olimme brunetin kanssa kahden. Ilon päivä muuttui äkkiä ilon illaksi….ja yöksi.
Illan pimetessä ja tunnelman selvästi tiivistyessä intouduimme jopa tanssimaan Rivieran kiihkeiden rytmien tahdittamina.

Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti – nylkyti tyyli minkä olen mielestäni
erinomaisesti sisäistänyt sopii myös tähän hommaan.

Ilta ja yö kuluivatkin hyvin, kuten saattaakin olettaa.

JATKO-OSA II