Se ihana NiZZA ja iihana kukkapuskien myyjätär osa II

Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kanssani matkaavat valittivat mukamas ilkikurisesti aamuyöllä kuulunutta kiljumista ja ”varstan hakkaamista muistuttavia” toisen kerroksen äänistä.
Enpä pahemmin välittänyt näistä kateellisten jorinoista.

Uima-altaalla se vasta olikin sitten ihanaa tämän viehättävän kukkakaupan myyjättären kanssa. Kiusoittelimme toisiamme sekä vedessä että altaan reunalla niin kuin puberteettiikäiset konsanaan.

Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemaani mon chêriä pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta mielestäni se sopi tosi hyvin tunnelmaan ja tämä rakkauden tunnustushan sai näin kaivattua harjoitetta.
Voisin jossain valikoidussa tilanteessa jopa Suomen retkilläni ollessani hyödyntää tätäkin taitoani ja jopa uuden jack-pottini kanssa, varmaan tykkää jos yleensä ymmärtää,
Huomasin kyllä, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy –ohjelmasta tuttuja pitkiä viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä rakastavaisia häirinnyt.

Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna miehenä olin hommanut pari - kolme viinipulloa ja muuta ”retkieinestä” kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaansa. Seuralaiseni piti alkaa pakata laukkuansa, koska heidän paluulentonsa Lontooseen lähti aamulla.

Olihan tämä taas uusi lisäkokemus ja sangen miellyttävä sellainen ”plakkariini” ja tämä tuo varmasti lisää varmuutta tulevia ”retkiä” ajatellen. Hieno homma kerrassaan.

Vaihdoimme toki puhelinnumerot, mutta jostain ihmeen syystä en saanut häneen enää koskaan yhteyttä, toki ymmärrän neitoa kun peiliin tuijottelen.

Mutta ihanat muistot, ne eivät koskaan kuole.

Onneksi rahallisesti voinen elää rauhassa ja turvattua lokoisaa ilman huolen häivää elämää ja voinkin keskittyä muiden ihmisten toimiin perehtymällä.
THE END