Kirjojen päähenkilöt tuntuu olevan kaikki jotain kirjailijoita, tiedemiehiä tai jotain ylioppilaita enkä voi samaistua heihin joten en tykkää lukea sellaisia.
Kirjan päähenkilön pitäisi olla tavallinen työmies tai jopa työtön mutta kuitenkin työläistaustainen. Myös syvällinen melankoliaan ja masennukseen taipuvaisen ihmisen tarina kiinnostaa kunhan ei ole alussa mainitun kaltainen parempi ihminen. En tiedä sitten saako tällaisesta ihmisestä kirjaa aikaiseksi.
Osaatteko suositella mitään? En ole lukenut kirjoja pariin vuoteen kun ei löydy mirään. Hiiriä ja ihmisiä oli hyvä ja Vanhus ja meri. Ei mitään yläluokan turhuuksia niissä.
Kirjan päähenkilön pitäisi olla tavallinen työmies tai jopa työtön mutta kuitenkin työläistaustainen. Myös syvällinen melankoliaan ja masennukseen taipuvaisen ihmisen tarina kiinnostaa kunhan ei ole alussa mainitun kaltainen parempi ihminen. En tiedä sitten saako tällaisesta ihmisestä kirjaa aikaiseksi.
Osaatteko suositella mitään? En ole lukenut kirjoja pariin vuoteen kun ei löydy mirään. Hiiriä ja ihmisiä oli hyvä ja Vanhus ja meri. Ei mitään yläluokan turhuuksia niissä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan noita vaikka millä mitalla.
Jos kotimainen kiinnostaa, niin aloita vaikka Väinö Linnan tai Kalle Päätalon tuotannosta. Niissä riittää lukemista pidemmäksikin aikaa. Sen enempää Linnan kuin Päätalonkaan kirjojen hahmot eivät ole mitään "parempia ihmisiä".
Ulkomaisista klassikoista esim. juurikin John Steinbeckin kirjat kertovat usein tavismiehistä.
Tuomas Kyrön Mielensä pahoittajat on hyviä ja hauskoja.
Pertti Koskisen kirja, Silloin ja sinä yönä. Päähenkilö on työtön paikallislehden toimittaja.
Samuli Paronen ei paljon kouluja käynyt, mutta ehti olla monessa hommassa. Maa- ja metsätöissä, raksalla, sillilaivassa. Niistä syntyi monenlaista juttua. Rupesi kirjoittamaan 47-vuotiaana, julkaisi 10 kirjaa 10 vuodessa, ennenkuin kuoli keuhkosyöpään. ”Maailma on sana” on varmaan paras ikinä Suomessa julkaistu aforismikirja.
Kiitos. En ole kuullutkaan hänestä. Varasin kirjastosta hänen kirjansa Kapina.
Bukowski on yksi kirjailija josta pidän. Postitoimiston luin parissa päivässä, yleensä kirjaan menee viikko pari kunhan sivuja on kohtuullinen määrä. Tiiliskiviin en ole vielä koskenut. Postitoimistossahan päähenkilö oli täysin hunningolla kuten kirjailija itsekin. En tietenkään voi samaistua siihen jatkuvaan ryyppäämiseen ja naimiseen kun en tuota viinaakaan juo mutta kertoo tavallisesta miehestä.
Kas kun ei kukaan vielä ole maininnut Pentti Haanpäätä. Hänellä jos kenellä riitti juttuja tavallisesta kansasta . ”Noitaympyrä”, ”Isännät ja isäntien varjot”, mitä nyt ensiksi mieleen tulee. Jo kansalaiskoulun kirjallisuuden tunnilla luettiin juttua Pussisen akasta, joka ”ei koskaan kadottanut uskoaan siihen, että enemmän sitä on maailmassa vettä kuin paskaa…”