Pahaa positiivisuutta

Näin se tietysti on. Paatit osaavat käyttää positiivisuutta aseena psyko

No tyytyväisin kansa - nimilappu annetaan kai vähän tyhmille, joita on helppo
käyttää hyväksi ja jotka ovat positiivisia eivätkä järkeviä. Vähän kuin sanoisi
että suomen kieli on vaikeaa (positiivinen: ihanaa, osaan vaikeaa kieltä) tai että sinulla on morbus terribilis (positiivinen: minulla on hienon niminen tauti)

Instsgramit on täynnä näitä , jotka näkee valtavasti vaivaa näyttääkseen ventovieraille miten hyvin menee ja onnellisia ollaan,

Lapsille ja nuorille ei saisi olla kokojan jotain jättikivaa, eivät opi kohtaamaan ja elämään tylsyyden kanssa ollenkaan, kun aina on pakko olla kivaa tai säpinää.

En tedä olenko kovin positiivinen.
Ihan tyytyväinen olen elämääni, tyytyväisin mitä olen ollut koko pitkän elämäni aikana.
En aina ajattele kaikesta kovin suopeasti (positiivisesti), mutta mielestäni tällaisiin tuntemuksiin on ollut aihetta.

Saa näppylöitä näistä tehdyistä "toksisuuksista ja resilienneistä"
Eikö voi puhua ja kirjoittaa suomea ?
Tekeekö se arkiongelmista jotenkin "hienompia",
jos käyttää teennäisiä sanoja ?

Aloitushan tarkoittaa selkosuomella pitääkö teeskennellä iloista
ja myönteistä, vaikkei ole.

Käyn läpi tunteeni sellaisena kuin ne ovat, olen aika avoin. Jos ahdistaa, se näkyy päällepäin. Jos olen vihainen, olen sitten. En tietenkään sitä kauppareissuilla ja tilaisuuksissa laulele, mutta jos joku kysyy mitä kuuluu sanon että nyt on kelju olo. Lähimmille kerron syyn, mutta voin myös sanoa että en nyt jaksa kertoa. Jos itkettää, sen kyllä pidättelen että olen naama peruslukemilla kun käyn kaupassa tai kirjastossa. Kotona sitten nyyhkytän vapaasti.
En näyttele positiivisuutta, mutta aika usein olen tyytyväinen elämääni ja sekin näkyy. Nakkelen tutuille vitsejä ja sanavalmiina lohkaisen jonkun jotain mukavaa.
Varmaan tukehtuisin jos yrittäisin kovin näytellä jotakin sellaista tunnetta jota en sillä hetkellä tunne.
En oikein tiedä kenelle minun pitäsi näyttää että menee hyvin. En usko että kukaan tosissaan kiinnittää huomiota miltä minusta tuntuu. Jokainen miettii omiaan.

Ihminen on sellainen kuin luonne on ja "esittää" tietysti joskus muuta
kuin on, kohteliaisuus ja huomaavaisuus muita ihmisiä kohtaan
vaatii sen. Mielialat vaihtelevat myös elämäntilanteen mukaan.
En ole oman navan tuijottaja, että pohtisin koko ajan millainen olen
"Mä oon mikä mikä on, en voi muuksi tulla". Haha.
Suuntaudun ulospäin muihin asioihin.
Ei tule mieleenkään miettiä onko joku toinen "positiivisesti toksinen".

Kuka voi kertoa aidosti millainen on,
Luonteen ja sen oikut näkevät muuta paremmin.
Kun ihminen itse esittää olevansa kiltti ja ymmärtäväinen, mutta muiden ihmisten silmissä hänestä puutuu juuri se ominaisuus, onko hän silloin positiivinen vai negatiivinen?

En lausu mielipidettä itsestäni, muut kertovat siitä, ja olen ihan onnellinen omassa olotilassani, johon en kaipaa muutoksia.
Iloja on vähintään 5 päivässä, kun oppii ne näkemään.
Jos aina näkee vain hyvää tai huonoa, ei ole kohdallaan sekään. Molempi parempi.

Keho ja mieli. Siitä on puhuttu iät ajat.
"Terve sielu terveessä ruumiissa" sanotaan. Viime aikoinakin ovat asiantuntijat puhuneet, että tunteet tuntuvat kehossa. Kyselevät "missä kohdassa se kehossa tuntuu"? Minä en oikeastaan ole kehostani löytänyt kuin ilon. Silloin kun se aitona nauruna tulee esiin, se tuntuu vatsanpohjassa. Nuorempana sattui oikein palleaan kun naurettiin paljon.

Tuntuuko viha leukapielissä, katkeruus sapessa jne.
"Se kiristeli leukapieliään" tai "nyt sapettaa", "sappi kiehuu". "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis".

Onko noilla vanhan kansan sanonnoilla sittenkin vinha perä?

Olisiko ne tunteet päästettävä ulos etteivät jää kehoon muhimaan? Ei tietenkään esim. vihaa ja kiukkua kaiken kansan edessä. Käytöstavat hallitaan.

"Yltiöpositiivisuus", "päälle liimattu positiivisuus", "yli pirteä". Mitä tunteita peitellään noiden takana vai peitelläänkö mitään.

Tämmöisiä tuli minun mieleeni aikani kuluksi.
En ikinä ole oppinut pitämään kliseestä "onko lasisi puolityhjä vai puoliksi täynnä"? Minulle se lasi on puolillaan. Faktaa. Taidan olla realisti.

Niiih, mikäpä se kultainen keskitie taas olikaan.

Minä en ainakaan vaadi positiivisuutta , koska tiedän ettei kukaan ihminen voi ola kokoaikaisesti positiivinen. Elämässä on kaikilla asioista joissa on hyvin vaikea olla positiivinen.
Mutta silloin kun menee hyvin niin se on helppo olla positiivinen . On saatava olla
Ihan sellainen kun on siis ainoastaan aito ihminen eri vaiheineen elämän polulla
.

pelkkä positiivisuus on idotismiä,

enemmän normaalia on negativisus,

negatiiviset ihmiset ovat normaalia älykkäämipä,