Psykologi Outu Pikkuoksa:
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/toksinen-positiivisuus/
”Elämme ajassa, joka korostaa positiivisuutta. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa.
Positiivisuudessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta äärimmilleen vietynä siitä tulee taakka. Terveen myönteisen elämänasenteen ja toksisen positiivisuuden välistä eroa ei ole aina helppo nähdä. Hyvä nyrkkisääntö on: jos torjut toistuvasti omia tai toisten negatiivisia tunteita ja sokerikuorrutat ne epäaidolla myönteisyydellä, positiivisuutesi on kääntynyt myrkylliseen suuntaan.
Pahimmillaan toksinen positiivisuus on tosiasioiden kieltämistä. "
Mitä mieltä olette, vaaditteko liikaa positiivisuutta itseltänne ja muilta?
https://kotiliesi.fi/hyvinvointi/suhteet/toksinen-positiivisuus/
”Elämme ajassa, joka korostaa positiivisuutta. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa.
Positiivisuudessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta äärimmilleen vietynä siitä tulee taakka. Terveen myönteisen elämänasenteen ja toksisen positiivisuuden välistä eroa ei ole aina helppo nähdä. Hyvä nyrkkisääntö on: jos torjut toistuvasti omia tai toisten negatiivisia tunteita ja sokerikuorrutat ne epäaidolla myönteisyydellä, positiivisuutesi on kääntynyt myrkylliseen suuntaan.
Pahimmillaan toksinen positiivisuus on tosiasioiden kieltämistä. "
Mitä mieltä olette, vaaditteko liikaa positiivisuutta itseltänne ja muilta?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Näin se tietysti on. Paatit osaavat käyttää positiivisuutta aseena psyko
No tyytyväisin kansa - nimilappu annetaan kai vähän tyhmille, joita on helppo
käyttää hyväksi ja jotka ovat positiivisia eivätkä järkeviä. Vähän kuin sanoisi
että suomen kieli on vaikeaa (positiivinen: ihanaa, osaan vaikeaa kieltä) tai että sinulla on morbus terribilis (positiivinen: minulla on hienon niminen tauti)
Instsgramit on täynnä näitä , jotka näkee valtavasti vaivaa näyttääkseen ventovieraille miten hyvin menee ja onnellisia ollaan,
Lapsille ja nuorille ei saisi olla kokojan jotain jättikivaa, eivät opi kohtaamaan ja elämään tylsyyden kanssa ollenkaan, kun aina on pakko olla kivaa tai säpinää.
En tedä olenko kovin positiivinen.
Ihan tyytyväinen olen elämääni, tyytyväisin mitä olen ollut koko pitkän elämäni aikana.
En aina ajattele kaikesta kovin suopeasti (positiivisesti), mutta mielestäni tällaisiin tuntemuksiin on ollut aihetta.
Saa näppylöitä näistä tehdyistä "toksisuuksista ja resilienneistä"
Eikö voi puhua ja kirjoittaa suomea ?
Tekeekö se arkiongelmista jotenkin "hienompia",
jos käyttää teennäisiä sanoja ?
Aloitushan tarkoittaa selkosuomella pitääkö teeskennellä iloista
ja myönteistä, vaikkei ole.
Juuri näin. ´´Pitääkö teeskennellä iloista ja myönteistä, vaikkei ole.
Ei pidä teeskennellä ainakaan itselleen.
Ihmisellä on vapaa tahto, hän voi valita miten asioihin suhtautuu. Eihän teeskennelty positiivisuus ole positiivisuutta, se on teeskentelyä.
Positiivisuuden oivallus pitää tulla itsen sisältä, ennenkuin se on oikeaa ja aitoa.
Ei se tule oppikirjajankutuksista, eikä intomielisten luennoista.
Oppikirjat ja intomieliset voivat kuitenkin antaa ohjeita ja opastusta siihen, miten täytyy muuttaa ajatusmaailmaansa, jotta voi ikinä edes yrittää alkaa ajattelemaan ja / tai olemaan positiivinen.
Yleensä ihmiset jotka ovat olleet hoitoalalla käyttävät niitä sanoja automaattisesti koska ovat käyttäneet niitä kokomelåmänsä ajan. Ei se mitään hienostelua ole ainostaan tapa joka jatkuu eläkkeelle päästyä .ei kai kukaan eläke iässä nyt niin lapsellinen ole että mukakuvittekee olevansa hienoa jotenkin , jos ihminen noin ajattelee nii; herää kysymys miten kypsä on ihmisenä. Vaikuttaa hieman oudolta. Että puhut teennäisiltä sanoista. Usein sanat läjähtee latinasta ja joita on käytetty joka päivä töissä
Älä takerru sanoihin jos et ymmärrä niin kysy niin teen minäkin , ja koska itse olen ollut hoitoalalla töissä niin saatan käyttää sairaalassa käytettyjä sanoja joskus ja silloin minun ystäväni vaan kysyy mitä se tarkoittaa , ystäväni taas joka on ollut konttoria alalla käyttää myös sen alan termejä , ja usein saan kysyä mitä mikäkin tarkoittaa,
"Oppikirjat" on kirjoitettu kirjoittajiensa rikastuttamiseksi.
On helppo rahastaa hyväuskoisia, että he oppisivat "alkaa olemaan positiivisia".
Positiivisuuden opettaminen myy hyvin.
"Positiivuus" on ollut niin muotia jo niin kauan, että sen tyrkyttäminen
alkaa olla vanhanaikaista ja kulunutta.
Amerikkalaiset ovat malliesimerkki "positiivisesta asenteesta".
Koko ajan "keep smiling" eikä sen takana ole mitään.
Ei ainakaan mitään syvällisyyttä.
Arvostan suomalaisen pohtivaa elämänfilosofiaa, jossa ei ole pako
näytellä mitään.
Käyn läpi tunteeni sellaisena kuin ne ovat, olen aika avoin. Jos ahdistaa, se näkyy päällepäin. Jos olen vihainen, olen sitten. En tietenkään sitä kauppareissuilla ja tilaisuuksissa laulele, mutta jos joku kysyy mitä kuuluu sanon että nyt on kelju olo. Lähimmille kerron syyn, mutta voin myös sanoa että en nyt jaksa kertoa. Jos itkettää, sen kyllä pidättelen että olen naama peruslukemilla kun käyn kaupassa tai kirjastossa. Kotona sitten nyyhkytän vapaasti.
En näyttele positiivisuutta, mutta aika usein olen tyytyväinen elämääni ja sekin näkyy. Nakkelen tutuille vitsejä ja sanavalmiina lohkaisen jonkun jotain mukavaa.
Varmaan tukehtuisin jos yrittäisin kovin näytellä jotakin sellaista tunnetta jota en sillä hetkellä tunne.
En oikein tiedä kenelle minun pitäsi näyttää että menee hyvin. En usko että kukaan tosissaan kiinnittää huomiota miltä minusta tuntuu. Jokainen miettii omiaan.
Ihminen on sellainen kuin luonne on ja "esittää" tietysti joskus muuta
kuin on, kohteliaisuus ja huomaavaisuus muita ihmisiä kohtaan
vaatii sen. Mielialat vaihtelevat myös elämäntilanteen mukaan.
En ole oman navan tuijottaja, että pohtisin koko ajan millainen olen
"Mä oon mikä mikä on, en voi muuksi tulla". Haha.
Suuntaudun ulospäin muihin asioihin.
Ei tule mieleenkään miettiä onko joku toinen "positiivisesti toksinen".
Kuka voi kertoa aidosti millainen on,
Luonteen ja sen oikut näkevät muuta paremmin.
Kun ihminen itse esittää olevansa kiltti ja ymmärtäväinen, mutta muiden ihmisten silmissä hänestä puutuu juuri se ominaisuus, onko hän silloin positiivinen vai negatiivinen?
En lausu mielipidettä itsestäni, muut kertovat siitä, ja olen ihan onnellinen omassa olotilassani, johon en kaipaa muutoksia.
Iloja on vähintään 5 päivässä, kun oppii ne näkemään.
Jos aina näkee vain hyvää tai huonoa, ei ole kohdallaan sekään. Molempi parempi.
Keho ja mieli. Siitä on puhuttu iät ajat.
"Terve sielu terveessä ruumiissa" sanotaan. Viime aikoinakin ovat asiantuntijat puhuneet, että tunteet tuntuvat kehossa. Kyselevät "missä kohdassa se kehossa tuntuu"? Minä en oikeastaan ole kehostani löytänyt kuin ilon. Silloin kun se aitona nauruna tulee esiin, se tuntuu vatsanpohjassa. Nuorempana sattui oikein palleaan kun naurettiin paljon.
Tuntuuko viha leukapielissä, katkeruus sapessa jne.
"Se kiristeli leukapieliään" tai "nyt sapettaa", "sappi kiehuu". "Ilo pintaan vaikka sydän märkänis".
Onko noilla vanhan kansan sanonnoilla sittenkin vinha perä?
Olisiko ne tunteet päästettävä ulos etteivät jää kehoon muhimaan? Ei tietenkään esim. vihaa ja kiukkua kaiken kansan edessä. Käytöstavat hallitaan.
"Yltiöpositiivisuus", "päälle liimattu positiivisuus", "yli pirteä". Mitä tunteita peitellään noiden takana vai peitelläänkö mitään.
Tämmöisiä tuli minun mieleeni aikani kuluksi.
En ikinä ole oppinut pitämään kliseestä "onko lasisi puolityhjä vai puoliksi täynnä"? Minulle se lasi on puolillaan. Faktaa. Taidan olla realisti.
Olet jälillä (minun mielestäni)Vanhan kansan sanoilla on vinha perä. Se kertoo. että kaikella tunteella on yhteys mei dän fyysiseen olemukseemme.
Kaikki ihmisen toiminta alkaa tunteesta, vaikkei se sitä aina tajuaisikaan.
Kukaan ei tee mitään, jollei ensin synny ajatus, sitten tunne mitä pitäisi tehdä, vaiko ei mitään.
Joka tapauksessa ihmisen vapaa tahto päättää kunkin asian lopputuloksesta.
Järkeily tulee viimeisenä, jos on tullakseen.
On tosin ihmisiä, jotka kuvittelee, että järki on se joka toimii ja valitsee, se ei pidä paikkaansa.
kaikki lähtee tunteesta.
teoriatkin , jotka todistetaan tai sitten ei.
Osasitpa kirjoittaa selkokielellä.
Niinhän se tulee selkärangasta usein "minusta tuntuu, että tämä pitää laittaa ensin", "minusta tuntuu, että se on tuollapäin". Aina se lopputulos ei ole oikea, mutta tunne edellä usein mennään. Joskus taas muuttaa mielensä ja järkeilee. Jos lopputulos onkin silloin väärä,; "sapettaa, olisi pitänyt tehdä niin kuin ensin ajattelin".
Mukavaa tällainen pohdiskelu.
Minä pidän myös asioiden pohdiskelusta, taas en tykkää yhtään, että lukitaan joku mielipide ja asia, eikä suostuta edes keskustelemaan muista vaihtoehdoista.
Asioita pitää katsella monista näkökulmista, tosin se tarvitsee myös eri näkökulmien tietoa.
Asioita pitäisi tarkistella aina kokonaisuuksina.
Myöskin se, että ei ymmärretä aikakausien erilaisuutta, sitä, että eri hetkessä asiat ovat erilaisia.
Vaan naureskellaan entisajan ihmisten valintoja, kaikki pitäisi aina osata suhteutta aikaansa..
Vaikka kuinka järkeilisi, tunne viime kädessä ratkaisee.
Me ihmisressukat emme osaa aina ottaa huomioon edes toisen ihmisen erilaisuutta
ja tilannetta missä hän on. Miksi me vaadimme muilta täydellisyyttä,
kun emme itsekään pysty siihen ?
Neuvonantajia kyllä löytyy millainen pitäisi olla !
Ovatko neuvonantajat itse sellaisia ihanneihmisiä, jota muita neuvovat olemaan ?
Eiköhän oltais vaan ihmisiä puutteinemme ja hyväksyttäisi toisemme
ihmisinä ?
Juuri tuostahan minäkin kirjoitin.
Asioiden tarkastelusta eri näkökannoilta, ettei olla oitis tuomitsemassa ketään.
Kuin myös siitä, että asiat ja ihmisten valinnat pitää ajatella aina kulloisestakin aikakaudesta käsin.
Nykyään näkee usein, kuinka vähätellään ja tuomitaan, jotain eri aikakaudella ollutta toimintaa ja päätöksiä tajuamatta, että ne ovat olleet juuri siinä hetkessä ainoita mahdollisia.
Vaikka kehitys menee eteenpäin, niin ihmiset ovat aina tavoitelleet elämää parhaansa mukaan omissa kehyksissään.
Niiih, mikäpä se kultainen keskitie taas olikaan.
Mitä tarkoitat kultaisella keskitiellä tässä tapauksessa ?
Vaikkapa sitä, että ei kukaan ole, ei tarvitse olla yltiöpositiivinen eikä yltiönegatiivinen. Normihemmosta löytyy molempia puolia, mutta on ihmiselle hyväksi ja onneksi, jos osaa helposti kääntää ajatuksensa positiivisempaan suuntaan.
Minä en ainakaan vaadi positiivisuutta , koska tiedän ettei kukaan ihminen voi ola kokoaikaisesti positiivinen. Elämässä on kaikilla asioista joissa on hyvin vaikea olla positiivinen.
Mutta silloin kun menee hyvin niin se on helppo olla positiivinen . On saatava olla
Ihan sellainen kun on siis ainoastaan aito ihminen eri vaiheineen elämän polulla
.
Oikea positiivisuus tarkoittaa sitä, että silloin kun sulla on vaikeaa ja hankalaa olla ja elää, löydät tien ja polun parempaan oloon myönteisen ajattelun avulla. Negatiivisesti ajatteleva ei sitä löydä ollenkaan eikä lainkaan.
En ihan usko tuohon. Meidän alitajuntamme tekee hitaasti tehtäväänsä,
että pääsemme vaikeuksiemme läpi. Ajatukset muuttuvat sisältäpäin, ei pakottamalla
itseään "myönteiseen ajatteluun".
Tunneskaalamme ja mielemme vaatii asioitten loppuunkäsittelemisen
omaa vauhtiaan, siitä alkaa polku normaalimpaan - parempaan oloon.
Sinun(kin) alitajuntasi toimii juuri niin ja niillä eväillä, joita sinä itse sille syötät. Syötä siis myönteisiä ja hyviä eväitä eli ajatuksia.
pelkkä positiivisuus on idotismiä,
enemmän normaalia on negativisus,
negatiiviset ihmiset ovat normaalia älykkäämipä,
Sitten vain esität dokumenttia aiheesta. Tutkimuksia, tilastoja ja viisaampien tyyppien julkaisuja asiasta, josta sinä(kään) et tiedä mitään.
Esitä sinä dokumentit miksi se ei pitäisi paikkansa.
Sinä väität vastaan. Sinulla on todistusvelvollisuus.
Miten määrittelisit negatiivisuuden ?
Ja mistä tässä loppujen lopuksi on kyse ?
Oma lähtöasenteeni kaikkeen on yleensä avoimen neutraali.
En osaa olla jatkuvasti positiivinen tai negatiivinen minkään suhteen.
Faktat, tosiasiat ratkaisevat minkä kannan otan asiohin.
Vältän asenteita.
En vaan osaa ajatella, että minulla olisi pakko olla koko ajan positiivinen asenne.
Lähden neutraaliudesta. Asiat asioina.
Minä en väitä mitään. Vain totean.
Itselläsi ei ollut esittää yhtään. Jankutat vain. Se ei tuo tähän keskusteluun
mitään lisäarvoa.
Piti lukea: Itselläsi ei ollut esittää yhtään mitään. Jankutat vain. Se ei tuo tähän
keskusteluun mitään lisäarvoa.
Kyllä se on sinulla, koska kirjoitat pashkaa ja potaskaa.
Onko jäänyt levy päälle jankuta jankuta jankuta jankuta
Negatiivisyys on kyseenalaistamista asiasta,
siis ei suoralta käsin hyväksi älyttömyyksiä toteutuskelpoisena
tai hyvänä asiana kokonaisuutenaan,
siis kyseenalaistaa ensi asioita ja miettii,
negatiivisyys on älykkyyttä,
negatiivinen suhtautuminen tarvittaessa asioihin on suurta älykkyyttä,
positiivisyys on toiveita herättävää
joten ei sekään paha juttu ole
mutta
pelkkä positiivisyys kaikeen ei ole välttämättä älykästä suhtautumista asioihin,
neutraali ihminen on tavalaan viisas
varautuu ja miettii ensin tai ottaa asioista selvää
enenkuin esittää suhtautumisensa asiaan,
siis
suhtautuuko asioihin negatiivisesti vai positiivisesti,
tämmönen persoona olen minä ,
kokonaisuutenaan ,
mietitään taas kivoja asioita ja kirjoitelaan ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Pöh! Tämänkin palstan negatiivisyys on siis osoitus suuresta älykkyydestä?
Pahansuopuus on eri asia.
Ihan asiaa kirjoitat. Negatiivisuus on parhaimmillaaan kriittisyyttä.
Mieluummin käyttäisin ilmaisua "epäilevä suhtautuminen",
siis ettei kaikkia älyttömyyksiä niele pureksimatta.
Viisas epäilee kaikkea. Viisas on kriittinen.
Höpö-höpö. Miksi kommenttisi ei sitten kuulosta viisaalta.
Koska olet tyhmä.
Mutta en niiin "tyhmä", että väittäisin viisaan epäilevän "kaikkea". Hah.
Toksinen toksinen toksinen ei jaksa jauhaa, johan tätä toksisuutta on
jauhettu täällä kyllästymiseen asti ja onko se muuttanut jotain ?
Mikä tässä "toksisuudessa" on niin "hienoa" ?
Ei se myrkyllistä ihmistä paremmaksi tee, vaikka myrkyllisen tilalla
puhuttaisiinkin "toksisuudesta".
Yltiöhumaanit sossut purkavat ahdistustaan lapsuusajan patriarkoista.
Joku oppi 10 vuotta sitten sanan toksinen ja luulee olevansa "hieno"
sitä toistellessaan.