Tämä on jatko-osan Ruth La Francon elämästä.
Ensimmäinen osa löytyy tuossa muutama rivi alaspäin.
Tämäkin osa tuli hieman pitkäksi, toivon, että jaksatte lukea. Risut ja ruusut jälleen tervetulleita! :)
Jaques oli edennyt urallaan yleislääkäriksi ja koska oli työskennellyt pitkään alalla, oli hänelle kertynyt muutama vapaa päivä.
Hän silitti Ruthin jo valtavaksi pyöristynyttä mahaa.
- " Mitä isin pikkuinen " Hän leperteli masulle.
Ruth hymyili ja tarttui miehensä käsiin.
He seisoivat pitkään hiljaa ja pitivät toisiaan kädestä. Lopulta puhelimen soitto keskeytti heidät.
Jaques juoksi vastaamaan,sillä kukaan ei koskaan soittanut Ruthille.
- " Ai Hei Rouva " Jaques vastasi hieman yllättyneenä.
- " Ruth, se on sinulle " Jaques sanoi ja ojensi luuria hämmästyneelle Ruthille.
- " Se on äitisi "
Ruth nappasi luurin tärisevin käsin.
- " Hei äiti " Ruth sanoi hiljaa.
Pikaisen puhelin keskustelun päätteeksi Ruth laski luurin alas. Hän jäi seisomaan jähmettyneenä paikoilleen ja irvisti. Ei voi olla totta, hän ajatteli ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän oli ollut niin onnellinen ilman kamalaa, motkottavaa äitiään, joka löytää aina jotain moitittavaa. Nyt tämä kamala harakka oli tulossa kylään.
- " Kyllä me yhden vierailun kestämme " Jaques yritti lohduttaa raivosta tärisevää vaimoaan.
- " Ei, ei, ei. Miksi hänen pitää tulla kylään juuri huomenna " Ruth sulki silmänsä ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Jaques hieroi vaimonsa selkää ja kietoi kätensä tämän ympärille.
Vaikka Ruth kuinka oli toivonut,ettei seuraava aamu koita, heräsi hän kauniiseen auringon paisteeseen. Ajatus äidistä sai vihan kyyneleet valumaan poskille. Ruth potkaisi peiton päältään ja kulki alakertaan niin nopeasti kuin suuren mahansa kanssa pystyi.
Jaques istui aamiaispöydässä ja söi paistamiaan räiskäleitä. Ruth istuutui pöytään ja tärisi.
- " Pitäisikö meidän tarjota äidillesi jotakin? " Jaques tiedusteli.
Hän ei ollut koskaan tavannut Ruthin äitiä,eikä tiennyt miten tätä tulisi kohdella.
Ruth istui hiljaa paikallaan. Lopulta hän huokaisi syvään ja nappasi lautasellisen räiskäleitä.
Tunnit tuntuivat menevän yhdessä hujauksessa ja pian kello jo näytti kolmea. Ruth istui valkoisena kädet nyrkissä olohuoneen sohvalla. Jaques hänen vieressään täysin ilmeettömänä.
Auto kaartoi pihaan ja ovikello soi. Ruth nousi konemaisesti ylös ja meni kohti ulko-ovea.
- " Hei äiti hauska nähdä sinua! " Ruth toivotti ja väänsi naamansa äärettömän rumaan hymyyn.
- " Minusta ei ole mukava nähdä sinua " Rouva vastasi ja marssi ovesta sisälle.
Ruthin äiti, Rouva Cecil Kranzt oli joskus ollut yhtä kaunis kuin Ruth. Hänen nyt jo harmaat hiuksensa oli solmittu punaisella nauhalla ja tumman siniset silmät tutkivat uteliaana taloa.
- " Missä mies? " Hän täräytti.
Jaques ilmestyi olohuoneesta eteisen ovelle ja muiskautti suukon vaimonsa poskelle. Tämän jälkeen hän ojensi kätensä kohti Cecil Kranzt:ia.
- " Hei, Olen Jaques La Franco " Jaques hymyili.
- " Hei, hauska tavata " Cecil vastasi oudon kimakasti ja hymyili.
- " Haluaisitko nähdä taloa? " Jaques kysyi ja Cecil nyökkäsi innokkaasti.
Ruth oli räjähtämispisteessä. Hän ilkeä äitinsä oli vain halunnut tavata Jaques:n ja nähdä millaisessa talossa he asuivat, jotta pääsisi juoruilemaan noitiensa -naapuritalojen naisten kanssa.
Jaques:n esitellässä taloa Ruth loihti maittavan lohi aterian.
Lopulta kaikki kolme istuutuivat pöytään ja keittiöön laskeutui outo hiljaisuus. Cecil keksi piakkoin puhumista, hän tivasi millaista työtä Jaques tekee ja paljonko tämä saa palkkaa.
- " Aivan.. aivan.. " Cecil toisteli mietteliääni.
Ruth ja Jaques vilkaisivat hiljaisina toisiaan.
Kumpikin heistä huokaisi helpotuksesta,kun kello seitsemän Rouva Cecil Kranzt ilmoitti olevansa valmis lähtemään.
He heiluttivat ovelta ja toivottivat hyvät yöt, kunnes auto katosi mutkan taakse. Ruth paiskautti oven kiinni ja kirosi mielessään.
- " Huh, nyt ymmärrän miksi vihaat äitiäsi" Jaques sanoi ja oli pyyhkivinään hikeä otsalta.
- " Toivottavasti hän ei tule enää käymään " Ruth vastasi ja hieroi isoa mahaansa.
Samassa hän tajusi,ettei hänen äitinsä ollut huomannut hänen olevan raskaana. Hän hymyili ja Jaques vastasi hymyyn.
He viettivät ihanan loppuillan yhdessä,kunnes Jaques ilmoitti menevänsä nukkumaan.
- " Minulla on aamulla töitä " Hän suukotti vaimoaan ja toivotti hyvät yöt.
Ruth siirtyi makuuhuoneeseen hieman yli puolen yön ja nukahti samantien.
Hän havahtui hereille arviolta muutaman tunnin kuluttua.
- " Mitä ihmm.. ? " Hän sai soperrettua. Jokin ulisi alakerrassa. Varashälytin.
Ei voi olla totta, Ruth mietti juostessaan mahansa kanssa alakertaan.
- " Jaques " Ruth huusi.
Voi kamala, voi kamala, Ruth ajatteli.
- " Jaques! " Ruth huusi kovempaa.
Portaissa hän huomasi kellon. Ei.. ei voi olla totta, Ruth parahti.
Jaques oli jo ehtinyt lähteä töihin. Ruth saapui pimeään eteiseen ja haparoi käsillä eteenpäin. Varashälytin huusi korvia vihlovasti.
Ruth löysi valokatkaisimen ja katseli huohottaen ympärilleen. Ketään ei näkynyt, mutta varashälytin soi yhä.
- " Huhuu? " Ruth huhuili.
- " Onko siellä joku? " Samassa hän tajusi kuinka typerä oli. Kuka murtovaras kertoisi olevansa talossa. Ruth kulki keittiön kautta olohuoneeseen ja kauhukseen huomasi tyhjän aukon keskellä olohuonetta.
- " TV " Ruth henkäisi.
Hän istuutui lattialle ja hautasi kasvonsa käsiin. Miten hän ei ollut herännyt aikaisemmin.
Olohuoneen keskellä ollut suuri harmahtava plasmaTV oli kadoksissa.
Ruth syytti itseään, vaikka Jaques oli pelännyt murtovarkaan satuttaneen vaimoaan.
- " Et olisi voinut tehdä mitään, vaikka olisitkin herännyt aikaisemmin " Jaques sanoi Ruthin kerrottua uutiset.
Ruth istui surun murtamana olohuoneen sohvalla Jaquesin vieressä ja katseli ammottavan suurta tyhjiötä.
Ruth parahti. Kipu vihlaisi hänen mahaansa.
- " Mitä.. Olet.. Oletko kunnossa? " Jaques kysyi hädissään.
Ruth oli lyyhistynyt lattialle ja Jaques nosti hänet syliinsä.
- " Vauva.. vauva, se syntyy " Ruth voihki.
Jaques laski mahaansa pitelevän ja kivusta sätkivän vaimonsa maahan. Hän yritti turhaan auttaa itkevää vaimoaan.
Pian kipu hellitti ja Ruth huomasi pitelevänsä pientä nyyttiä sylissään. Jaques suuteli vaimoaan ja silitti nyytin päätä.
- " Tyttö.. " Ruth sopersi ja hymyili kyynelten valuessa poskille.
Ruth synnytti pienen tytön. Hänen ihonsa oli vaalea kuin lumi, hiukset mustat kuin tuhka ja silmät ruskeat kuin kahvi.
- " Miten pieni " Jaques kauhisteli ottaessaan tytön syliinsä, hän silitti hellästi tytön päätä ja antoi sen takaisin Ruthille.
- " Judith " Ruth toisteli ja katsoi hellästi tytärtään.
- " Sopiiko se? Judith La Franco? " Ruth kysyi ja Jaques nyökkäsi hyväksyvästi.
Heidän huoneensa lisäksi yläkerrassa oli vielä kolme vapaata huonetta. Yksi huoneista tapetoitiin lilalla puputapetilla ja lattia päällystettiin vaalealla parketilla. Nurkkaan, lähelle ovea laitettiin vaaleanpunainen kehto, ikkunan eteen hoitopöytä ja lattialle nalle. Ruth kantoi hellästi pienen nyytin kehtoon.
Päivä kului kuin unessa. Ruth tuntui kuulevan vauvan jokaisen hengenvedon ja juoksi yläkertaan nyyttiä katsomaan aina,kun ääni oli vähänkään poikkeava.
- " Ei hän sieltä mihinkään karkaa" Jaques naurahti vaimolleen tämän juostessa neljättä kertaa yläkertaan.
- " Ei sitä tiedä " Ruth huikkasi portaiden yläpäästä.
Iltapuuhat jäivät kummaltakin väliin, sillä pikkuinen Judith tarvitsi vaipanvaihtoa ja tuttipulloa. Lopulta Ruth hyppäsi sänkyynsä miehensä kainaloon ja muiskautti suukon.
- " Hyvää yötä " Jaques toivotti vaimolleen.
- " Öitä " Ruth vastasi ja vaipui syvään uneen.
Jokin pirisi. Korvia vihlova ääni kuului alakerrasta. Ruth kulki pois pimeästä makuuhuoneesta ja hoiperteli portaisiin. Ei, hän ajatteli. Ei nyt, ei taas. Ääni voimistui hänen päässään,korvia vihloi ja pää tuntui halkeavan. Ruth pysähtyi portaiden yläpäähän kuin naulittuna. Varashälytin. Hän huomasi lastenhuoneen avoimen oven. Sydän takoen hän kulki käytävää kohti avoinna ammottavaa ovea,josta paistoi valo muuten pimeään käytävään. Ovelle, ovelle, Ruthin päässä takoi. Ovi lähestyi hitaasti. Ruth takertui ovenkarmiin ja astui huohottaen sisään. Sydän takoi ja varashälyttimen ääni sirisi hänen korvissaan. Kehto oli tyhjä.
-" Ei, ei " Ruth parahti ja pomppasi huohottaen pystyyn.
Makuuhuoneessa oli hiljaista. Ruthin sydän takoi yhä järkyttävän painajaisen jäljiltä. Oliko varkaan vierailu ja plasmaTV:n katoaminen aiheuttanut hänelle trauman, Ruth pohti ja nousi hiljaa vuoteestaan. Hän sytytti valot käytävään ja kurkisti lastenhuoneeseen. Judith nukkui kuin pieni enkeli. Ruth huokaisi syvään ja silitti pientä ihmettään.
Ensimmäinen osa löytyy tuossa muutama rivi alaspäin.
Tämäkin osa tuli hieman pitkäksi, toivon, että jaksatte lukea. Risut ja ruusut jälleen tervetulleita! :)
Jaques oli edennyt urallaan yleislääkäriksi ja koska oli työskennellyt pitkään alalla, oli hänelle kertynyt muutama vapaa päivä.
Hän silitti Ruthin jo valtavaksi pyöristynyttä mahaa.
- " Mitä isin pikkuinen " Hän leperteli masulle.
Ruth hymyili ja tarttui miehensä käsiin.
He seisoivat pitkään hiljaa ja pitivät toisiaan kädestä. Lopulta puhelimen soitto keskeytti heidät.
Jaques juoksi vastaamaan,sillä kukaan ei koskaan soittanut Ruthille.
- " Ai Hei Rouva " Jaques vastasi hieman yllättyneenä.
- " Ruth, se on sinulle " Jaques sanoi ja ojensi luuria hämmästyneelle Ruthille.
- " Se on äitisi "
Ruth nappasi luurin tärisevin käsin.
- " Hei äiti " Ruth sanoi hiljaa.
Pikaisen puhelin keskustelun päätteeksi Ruth laski luurin alas. Hän jäi seisomaan jähmettyneenä paikoilleen ja irvisti. Ei voi olla totta, hän ajatteli ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän oli ollut niin onnellinen ilman kamalaa, motkottavaa äitiään, joka löytää aina jotain moitittavaa. Nyt tämä kamala harakka oli tulossa kylään.
- " Kyllä me yhden vierailun kestämme " Jaques yritti lohduttaa raivosta tärisevää vaimoaan.
- " Ei, ei, ei. Miksi hänen pitää tulla kylään juuri huomenna " Ruth sulki silmänsä ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Jaques hieroi vaimonsa selkää ja kietoi kätensä tämän ympärille.
Vaikka Ruth kuinka oli toivonut,ettei seuraava aamu koita, heräsi hän kauniiseen auringon paisteeseen. Ajatus äidistä sai vihan kyyneleet valumaan poskille. Ruth potkaisi peiton päältään ja kulki alakertaan niin nopeasti kuin suuren mahansa kanssa pystyi.
Jaques istui aamiaispöydässä ja söi paistamiaan räiskäleitä. Ruth istuutui pöytään ja tärisi.
- " Pitäisikö meidän tarjota äidillesi jotakin? " Jaques tiedusteli.
Hän ei ollut koskaan tavannut Ruthin äitiä,eikä tiennyt miten tätä tulisi kohdella.
Ruth istui hiljaa paikallaan. Lopulta hän huokaisi syvään ja nappasi lautasellisen räiskäleitä.
Tunnit tuntuivat menevän yhdessä hujauksessa ja pian kello jo näytti kolmea. Ruth istui valkoisena kädet nyrkissä olohuoneen sohvalla. Jaques hänen vieressään täysin ilmeettömänä.
Auto kaartoi pihaan ja ovikello soi. Ruth nousi konemaisesti ylös ja meni kohti ulko-ovea.
- " Hei äiti hauska nähdä sinua! " Ruth toivotti ja väänsi naamansa äärettömän rumaan hymyyn.
- " Minusta ei ole mukava nähdä sinua " Rouva vastasi ja marssi ovesta sisälle.
Ruthin äiti, Rouva Cecil Kranzt oli joskus ollut yhtä kaunis kuin Ruth. Hänen nyt jo harmaat hiuksensa oli solmittu punaisella nauhalla ja tumman siniset silmät tutkivat uteliaana taloa.
- " Missä mies? " Hän täräytti.
Jaques ilmestyi olohuoneesta eteisen ovelle ja muiskautti suukon vaimonsa poskelle. Tämän jälkeen hän ojensi kätensä kohti Cecil Kranzt:ia.
- " Hei, Olen Jaques La Franco " Jaques hymyili.
- " Hei, hauska tavata " Cecil vastasi oudon kimakasti ja hymyili.
- " Haluaisitko nähdä taloa? " Jaques kysyi ja Cecil nyökkäsi innokkaasti.
Ruth oli räjähtämispisteessä. Hän ilkeä äitinsä oli vain halunnut tavata Jaques:n ja nähdä millaisessa talossa he asuivat, jotta pääsisi juoruilemaan noitiensa -naapuritalojen naisten kanssa.
Jaques:n esitellässä taloa Ruth loihti maittavan lohi aterian.
Lopulta kaikki kolme istuutuivat pöytään ja keittiöön laskeutui outo hiljaisuus. Cecil keksi piakkoin puhumista, hän tivasi millaista työtä Jaques tekee ja paljonko tämä saa palkkaa.
- " Aivan.. aivan.. " Cecil toisteli mietteliääni.
Ruth ja Jaques vilkaisivat hiljaisina toisiaan.
Kumpikin heistä huokaisi helpotuksesta,kun kello seitsemän Rouva Cecil Kranzt ilmoitti olevansa valmis lähtemään.
He heiluttivat ovelta ja toivottivat hyvät yöt, kunnes auto katosi mutkan taakse. Ruth paiskautti oven kiinni ja kirosi mielessään.
- " Huh, nyt ymmärrän miksi vihaat äitiäsi" Jaques sanoi ja oli pyyhkivinään hikeä otsalta.
- " Toivottavasti hän ei tule enää käymään " Ruth vastasi ja hieroi isoa mahaansa.
Samassa hän tajusi,ettei hänen äitinsä ollut huomannut hänen olevan raskaana. Hän hymyili ja Jaques vastasi hymyyn.
He viettivät ihanan loppuillan yhdessä,kunnes Jaques ilmoitti menevänsä nukkumaan.
- " Minulla on aamulla töitä " Hän suukotti vaimoaan ja toivotti hyvät yöt.
Ruth siirtyi makuuhuoneeseen hieman yli puolen yön ja nukahti samantien.
Hän havahtui hereille arviolta muutaman tunnin kuluttua.
- " Mitä ihmm.. ? " Hän sai soperrettua. Jokin ulisi alakerrassa. Varashälytin.
Ei voi olla totta, Ruth mietti juostessaan mahansa kanssa alakertaan.
- " Jaques " Ruth huusi.
Voi kamala, voi kamala, Ruth ajatteli.
- " Jaques! " Ruth huusi kovempaa.
Portaissa hän huomasi kellon. Ei.. ei voi olla totta, Ruth parahti.
Jaques oli jo ehtinyt lähteä töihin. Ruth saapui pimeään eteiseen ja haparoi käsillä eteenpäin. Varashälytin huusi korvia vihlovasti.
Ruth löysi valokatkaisimen ja katseli huohottaen ympärilleen. Ketään ei näkynyt, mutta varashälytin soi yhä.
- " Huhuu? " Ruth huhuili.
- " Onko siellä joku? " Samassa hän tajusi kuinka typerä oli. Kuka murtovaras kertoisi olevansa talossa. Ruth kulki keittiön kautta olohuoneeseen ja kauhukseen huomasi tyhjän aukon keskellä olohuonetta.
- " TV " Ruth henkäisi.
Hän istuutui lattialle ja hautasi kasvonsa käsiin. Miten hän ei ollut herännyt aikaisemmin.
Olohuoneen keskellä ollut suuri harmahtava plasmaTV oli kadoksissa.
Ruth syytti itseään, vaikka Jaques oli pelännyt murtovarkaan satuttaneen vaimoaan.
- " Et olisi voinut tehdä mitään, vaikka olisitkin herännyt aikaisemmin " Jaques sanoi Ruthin kerrottua uutiset.
Ruth istui surun murtamana olohuoneen sohvalla Jaquesin vieressä ja katseli ammottavan suurta tyhjiötä.
Ruth parahti. Kipu vihlaisi hänen mahaansa.
- " Mitä.. Olet.. Oletko kunnossa? " Jaques kysyi hädissään.
Ruth oli lyyhistynyt lattialle ja Jaques nosti hänet syliinsä.
- " Vauva.. vauva, se syntyy " Ruth voihki.
Jaques laski mahaansa pitelevän ja kivusta sätkivän vaimonsa maahan. Hän yritti turhaan auttaa itkevää vaimoaan.
Pian kipu hellitti ja Ruth huomasi pitelevänsä pientä nyyttiä sylissään. Jaques suuteli vaimoaan ja silitti nyytin päätä.
- " Tyttö.. " Ruth sopersi ja hymyili kyynelten valuessa poskille.
Ruth synnytti pienen tytön. Hänen ihonsa oli vaalea kuin lumi, hiukset mustat kuin tuhka ja silmät ruskeat kuin kahvi.
- " Miten pieni " Jaques kauhisteli ottaessaan tytön syliinsä, hän silitti hellästi tytön päätä ja antoi sen takaisin Ruthille.
- " Judith " Ruth toisteli ja katsoi hellästi tytärtään.
- " Sopiiko se? Judith La Franco? " Ruth kysyi ja Jaques nyökkäsi hyväksyvästi.
Heidän huoneensa lisäksi yläkerrassa oli vielä kolme vapaata huonetta. Yksi huoneista tapetoitiin lilalla puputapetilla ja lattia päällystettiin vaalealla parketilla. Nurkkaan, lähelle ovea laitettiin vaaleanpunainen kehto, ikkunan eteen hoitopöytä ja lattialle nalle. Ruth kantoi hellästi pienen nyytin kehtoon.
Päivä kului kuin unessa. Ruth tuntui kuulevan vauvan jokaisen hengenvedon ja juoksi yläkertaan nyyttiä katsomaan aina,kun ääni oli vähänkään poikkeava.
- " Ei hän sieltä mihinkään karkaa" Jaques naurahti vaimolleen tämän juostessa neljättä kertaa yläkertaan.
- " Ei sitä tiedä " Ruth huikkasi portaiden yläpäästä.
Iltapuuhat jäivät kummaltakin väliin, sillä pikkuinen Judith tarvitsi vaipanvaihtoa ja tuttipulloa. Lopulta Ruth hyppäsi sänkyynsä miehensä kainaloon ja muiskautti suukon.
- " Hyvää yötä " Jaques toivotti vaimolleen.
- " Öitä " Ruth vastasi ja vaipui syvään uneen.
Jokin pirisi. Korvia vihlova ääni kuului alakerrasta. Ruth kulki pois pimeästä makuuhuoneesta ja hoiperteli portaisiin. Ei, hän ajatteli. Ei nyt, ei taas. Ääni voimistui hänen päässään,korvia vihloi ja pää tuntui halkeavan. Ruth pysähtyi portaiden yläpäähän kuin naulittuna. Varashälytin. Hän huomasi lastenhuoneen avoimen oven. Sydän takoen hän kulki käytävää kohti avoinna ammottavaa ovea,josta paistoi valo muuten pimeään käytävään. Ovelle, ovelle, Ruthin päässä takoi. Ovi lähestyi hitaasti. Ruth takertui ovenkarmiin ja astui huohottaen sisään. Sydän takoi ja varashälyttimen ääni sirisi hänen korvissaan. Kehto oli tyhjä.
-" Ei, ei " Ruth parahti ja pomppasi huohottaen pystyyn.
Makuuhuoneessa oli hiljaista. Ruthin sydän takoi yhä järkyttävän painajaisen jäljiltä. Oliko varkaan vierailu ja plasmaTV:n katoaminen aiheuttanut hänelle trauman, Ruth pohti ja nousi hiljaa vuoteestaan. Hän sytytti valot käytävään ja kurkisti lastenhuoneeseen. Judith nukkui kuin pieni enkeli. Ruth huokaisi syvään ja silitti pientä ihmettään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomasin,että tuohon ensimmäiseen osaan oli päässyt pari painovirhepaholaista. :)
Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä.
Edelliseen tarinaan vielä.
Tarkoitus oli kirjoittaa "käpertyi" ei "käperyi".
Samoin "maakuhuoneen" oli tarkoitus olla "makuuhuone". :)
ihan älyttömän hyvä tarina!!! sä oikeesti osaat hommas! toi on mahtava!!! jatka vaan kirjottamista!! :D
Tosi hiano tarina!!!!!! Jatka ihmeessä vielä!!!!
:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D
WOW BABY! OIKEE MAHTI STOORY! WOW WOW! LISÄÄ LISÄÄ! AAH AAH..UUH UUH...jne. jne.!!