Purkki tai kuivaruoka ei juurikaan kelpaa mirrillemme mutta unohdapa lautasesi pöydälle jossa on perunamuusia, kissa heti syömässä niin tyytyväisenä että. Raaka liha ja muusi näyttääkin olevan herran herkkuannos omassakin kupissaan. Ihmisten annosten maistelun jälkeen maistuukin sitten pöydälle jätetystä lasista maito, sitä juodaan niin pitkälti kuin lasista onnistuu. Pitäisiköhän kattaa kisulle omat lautaset ja lasit?
Lapsemme suureksi ihmetykseksi jakoi kissa hänen kanssaa aamupuuroa monenakin aamuna. Aloimme näin ollen laittaa kisumirrille omat puuronsa. Leipää kun tekee niin kisun pitää saada aimo annos margariinia ja juustoa. Eikä kahvihetkestä tule mitään jollei kisulle anna asetille kahvia lipitettäväksi seurana. Kissamme siis syö oman valintansa mukaan samaa ruokaa kuin me muu perhe. Erikoista mutta siihen on jo tottunut.
Lapsemme suureksi ihmetykseksi jakoi kissa hänen kanssaa aamupuuroa monenakin aamuna. Aloimme näin ollen laittaa kisumirrille omat puuronsa. Leipää kun tekee niin kisun pitää saada aimo annos margariinia ja juustoa. Eikä kahvihetkestä tule mitään jollei kisulle anna asetille kahvia lipitettäväksi seurana. Kissamme siis syö oman valintansa mukaan samaa ruokaa kuin me muu perhe. Erikoista mutta siihen on jo tottunut.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen kuullut ennenkin että toiset kissat syövät kotiruokaa ihan mielellään. Ole iloinen sillä tulee se halvemmaksi kuin joidenkin herkuttelija kissat joille kelpaa vain sisäfile tms.
Toki pitää muistaa ettei kotiruoka ole kissalle ihanteellinen ruokavalio. Esim suolaa ei kissa saisi liikaa saada. Ja raaka liha on tosiaan tarpeen, koska siitä kissa saa oikeassa suhteessä ravintoaineita ja muita hivenaineita.
Mutta jos kissa on hyväkuntoinen, sen turkki on kiiltävä ja sileä (ei takkuja) ja kissa on muutenkin pirteä niin mikäs siinä - kissa voi hyvin.
Omat kolme kissaani syövät kaikki erilaisia ruokia, koska yhdelle ei kelpaa yksi ja toiselle toinen (toki syövät jos on "pakko" eli ei ole muuta tarjolla) Nuorin kissoistamme on kokeilija luonne ja maistelee kotiruokia, mutta ei sen enempää niitä syö. Tosin kaikki kolme hiirestävät kun ulkoilevat päivittäin, joten saavat sieltä sitä luonnollisinta ravintoa.
Ihmisten ruoka ei ole kissoille sopivaa. Siitä ei saa tarvittavia ravintoaineita tarvittavassa määrin, siitä saa liikaa suolaa ja mausteita. Ihmisten ruuan syöttäminen kissalle ei tule halvemmaksi, vaan kostautuu myöhemmin suurena eläinlääkärilaskuna, kun kissaa hoidetaan ruokintavirheiden aiheuttamien sairauksien takia.
Kahvi ei todellakaan ole kissanruokaa.
Perunasta ja puurosta kissa ei saa mitään ravintoaineita, ne vain täyttävät mahan.
Jos tavoitteena on terve kissa, lukekaa:
http://www.animalhealth.orion.fi/lemmikit/kissa/perushoito/ruokinta/ruokintavirheet.cfm
http://www.animalhealth.orion.fi/lemmikit/kissa/perushoito/ruokinta/oikearuoka.cfm
http://www.animalhealth.orion.fi/lemmikit/kissa/perushoito/ruokinta/kotiruoka.cfm
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinta.htm
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/Ruokintaviat.htm
http://www.ipsitilla.fi/Ruokinta/ruokinnan sietamaton keveys.htm
Jos kissan terveydellä ei ole väliä, antakaa edelleenkin puuroa ja perunamuussia ja kahvia.
joka ei ole ikinä sairastellut ei ole terve kissa? Niinkö? Kissan ruokavalio on ollut tuollainen jo ainakin puolet sen elämästä, ja sinä tulet sanomaan että siitä tulee kalliit eläinlääkärikulut? Niinkö? Kappas kummaa kun se kissa ei sairastele! Ei ole ylipainoinen eikä laiha, turkki kiiltää jne
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000134&posting=22000000009430270
Luulenko että 16 vuotta elänyt kissa on terve vaikka se olisi sairas vaikkei sitä ole kertaakaan käytetty lääkärissä eikä ole mitään lääkärissä käynnin tarvittavaa ollut. KISSA ON OLLUT TERVEENÄ KOKO AJAN VAIKKA SYÖ KOTIRUOKAA. Piste.
Kirjoitit ettei kahvi, sokeri ja suola ole hyväksi kissalle. Eivät olekkaan. Mutta EIVÄTPÄ NE OLE YHTÄÄN SEN TERVEELLISEMPIÄ IHMISELLEKÄÄN!!!
Ihmiset syö lisäksi hirveän määrän kaikenmaailman E-aineita ja taitaapa niitä löytyä niistä purkkimössöistäkin.
Sitä voisi miettiä ihan oikesti, että mitä se hyvä ja puhdas ruoka oikeastaan on. Olipa kyse ihmisetä tai kissasta. Tiedän (kun olin lapsi, meillä oli) kissan, joka eli 21 vuotiaaksi kotiruokajämillä, hiirillä tuoreella kalalla ja lypsylämpimällä maidolla. Kissa oli ns. tupakissa, kävi ulkonakin, mutta pääasiassa se viihtyi sisällä. Eipä se sairastellut ja karva kiilteli. Pari viimeistä vuotta sen näkäkyky ja kuulo olivat selvästi heikentyneet. Se tuskin johtui ruokavaliosta, ennemminkin korkeasta iästä. Jokainen heikkenee vanhuksena...
Jos se syö hiiriä, se tasapainottaa teidän ruokkimisenne aiheuttamat vahingot.
"Kirjoitit ettei kahvi, sokeri ja suola ole hyväksi kissalle. Eivät olekkaan. Mutta EIVÄTPÄ NE OLE YHTÄÄN SEN TERVEELLISEMPIÄ IHMISELLEKÄÄN!!! "
-----------------------------
Kuka niin on väittänyt? Tämä on kissapalsta, jossa keskustellaan kissojen ruokinnasta, ehkäpä siksi kukaan ei puuttunut ihmisten ruokavalioon, mitä luulisit?
Ihmiset tunkekoot nassuunsa mitä haluavat, heillä on vaihtoehto, kissat sen sijaan eivät voi muuta syödä, kuin mitä niille annetaan, elleivät tosiaan hiirestä. Tässäkin ketjussa on moneen kertaan todettu, että jos kissalla on mahdollisuus syödä itselleen luonnollisinta ravintoa, eli hiiriä, niin se tasapainottaa ihmisen ruokinnallaan aiheuttamia ongelmia. Montako kertaa se pitää sanoa, että se menee perille?
Näinhän ne kissat ennen elivät, eli söivät kaikki perheen jämät. Ei ollut purkkiroukia, eikä raksuja. Lisäksi saivat hiiriä pyydystää. HYvin elivät ja karva kiilsi. Nytkin moni maalaismummo hotaa näin kissaansa. Ei kai siinä mitään pahaa ole. Nykyisin vaan pitäis muka olla kaikki juuri eläinkaupanruokaa tai muuta vartavasten kissalle tehtyä. En edes usko, että nämä erikoiskauppojen erikoispäperöt ovat yhtään sen kummempia kuin muukaan sapuska. Tietty suola ja sokeri ei ole hyväksi, eihän ne ole hyväksi meille ihmisillekään, eli anna kissasi syödä sitä mitä se tahtoo.
Meilläkin kissat syövät suurimmaksi osaksi jämiä. Ja juoksevat ulkona hiiriä pyytämässä. En ymmärrä myöskään tätä nykypäivän "laadukasta ruokaa". Pikemmikin kun miettii aikaa taaksepäin niin kissat eivät purkkiruokaa paljon nähneetkään, vitamiineista sun muista myrkyistä ei ollut tietoakaan, ne söivät mitä ulkoa kiinni saivat. Menee eri aiheeseen mutta niitä ei rokotettu eikä tehty mitään testejä. Niitä ei pesty ja jynssätty eikä niiden kynsiä leikelty. Ja asia joka aiheuttaa puheenaihetta ihmeellisen paljon, kissat myös otettiin mikä minkäkin ikäisenä. Tämä tarkoittaisi että kaikki vanhemmat kissat ovat jotenkin sairaita, fyysisesti ja psyykkisesti. Ovatko ne? Eivät.
Jos kissa hiirestää, se tasapainottaa (onneksi) sillä ihmisten aiheuttamat vahingot, sillä hiiri on kissan luonnollisinta ravintoa, ja siinä on kaikki tarvittava tasapainoisessa paketissa. Jos kissa EI hiirestä, niin ihmisten kotiruoka ei aiheuta muuta kuin ongelmia. Milloin olette nähneet kissan kaivelevan perunoita maasta ja syövän niitä?
Kissa on 100% lihansyöjä, toisin kuin koira, joka on sekasyöjä, ja kissan ruuansulatuselimistö on nimenomaan lihaa hyödyntävä, suolisto on lyhyt, eli kasvikset poistuvat ulosteena, ennen kuin niistä on ehtinyt imeytyä mitään ravintoaineita.
"vitamiineista sun muista myrkyistä"
Vitamiinit _eivät_ ole myrkkyjä - paitsi jos niitä saa liikaa. Ole hyvä ja ota selvää asioista ennen kuin alat päteä.
Tosiasia on että nykypäivänä on paljon sairaampia kissoja kuin ennenvanhaan, vaikka nykypäivän kissat syövät "laadukasta" ruokaa.
niin, ennen oli ennen, nyt on nyt. asiat ovat muuttuneet ja asioista on otettu selvää. kissojen asemakin on varmasti vähän erilainen kuin ennen. kissa, joka elää sisäkissana, on hyvä saada kunnon ravintoa, se kun hiiriä harvemmin metsästelee. siksi nykyiset tuotteet ovat avuksi. ennen vanhaan ei varmaankaan paljon sisäkissoja ollut, ne olivat yleensä ihan ulkokissoja, ja metsästivät muun satunaisen pöperön ohella hiiriä ravinnokseen. kyllä minäkin söisin varmaan mitä nokan eteen annetaan jos nälkäinen olisin, eikä muuta olisi tarjolla! en vastusta kotiruoan antoa, kukin tavallaan, mutta järkeä voi käyttää sen suhteen mikä on kissalle sopivaa ja mikä ei.
Tai sitten ennen vanhaan ei vain tiedetty sairauksista niin paljon kuin nykypäivänä ;) Voisikohan mitenkään olla mahdollista ;)
Tosiasia on, että ennen vanhaan kun ne kymmenet navettakissat pyörivät ulkosalla ja kakkasivat matoiset kakkansa ulos ja kuolivat sairauksiinsa ulkona, oli hyvä ajatella, että ne olivat ihan terveitä kissoja, kunnes kuolivat...
Pistnpä minäkin lusikkani tähän soppaan. Tosi on että ennen ei tiedetty sairauksista niin paljon kuin nyt. Sama koskee ihmisiä.Eikä ennen kissat tosiaan eläneet kovin vanhoiksi mutta sitä ei tiedetty silloin että ne voivat elää vanhemmiksikin.Sama koskee myös tässäkin asiassa ihmisiä.Elämä oli silloin sellaista. Mutta nykyään toisaalta tuntuu että kaikkia lemmikkejä kuskataan lääkäriin jatkuvasti. Mikä lie syynä.Miksi kissat ja koirat tosiaan sairastavat niin paljon.Olisiko liika jalostus syynä.
Ja esim kissojen purkkiruuista niin mitähän niihinkin on lisätty kun ne haisevat niin voimakkasti.Jos ostaa kanaa kaupasta ei se haise samalle kuin joku kanapatee purkissa.Joten niissä purkkiruuissa on jotain lisäaineita mutta kuka kertoo mitä.Jotain väriainetta ainakin koska jos ruokaa joutuu vaatteille niin ei lähde aina pesussa pois.
Ja olen sitä mieltä että kissa on niin konstikas eläin että se syö vain sitä mitä sitä huvittaa.Meillä oli kerran kissa jonka herkkua oli valkosipuliperunat ja kuorrutettu kukkakaali.Istuivat koiran kanssa uunin edessä odottamassa valmistumista.Ja nykyinen kissamme söi sienipiirakan päällykset kun oli päässyt siihen käsiksi.Joten jos kissa syö hyvin olkoon se sitten mitä tahansa ja voi hyvin niin tervettä maalaisjärkeä on lupa kaikkien käyttää.Kissaa ei voi väkisin syöttää eikä se usko vaikka kuinka sanoisi että tämä on sinulle terveellistä syö tätä jos kissa ei halua.
Tästä tuli pitkä juttu mutta ehkä tarkoitukseni selvisi.
Jos onkin niin, että nää shebat on vaan ökybisnestä, ei ollenkaan kissoille terveellistä. Meidän kissa tykkäsi syödä oliiveja joita himoitsi ja lasagnea, aivan berlusconin herkkuja. Toinenkatti hotki tomaatit pöydältä...
Mikähän olisi eläinlääkäreiden kanta näihin purkkiruokiin? Onko niistä mitään tutkimustietoa?
Oliivit nyt ei ainakaan oo kissanruokaa, ihan liikaa suolaa. Meidänkin mirri kyllä tykkää niistä ja kerran viikossa annan puolikkaan oliivia, mutta en enempää. Niissä on ihan järkyttävät määrät suolaa.
Maalaistaloja joihin kissat tulevat hiirijahtiin...ja oletteko koskaan nähneet maalaistaloa jossa ei ole kissaa?
Siellä kissoja ei rokotella ja pestä tai muutakaan semmosta ja nauruun meinasivat kuolla kun sanoin että pitää omalleni aika rokotuksiin varata...sanovat että "oot siekkii niin kaupuntilaista, että kissattii pittää rokottoo"
Kissat ovat rakkaita lemmikeitä ja apureita navetan/tallin hiiri ongelman hoidossa ja saavat aamusella juuri lypsettyä maitoa emännältä ja isäntä heittää kalareissun jälkeen muutaman ahvenen kisuille...sitten uunin pangolle päivätirsoille ja illaalla hiiri jahtiin...
Nämä kissat ovat isoja ja todella hyvännäköisiä kissoja karva kiiltää ja mitä kummallisemmat taudit eivät vaivaa...
Maallahan ne sanookin että "ja myöhän ei muoti ruokkii kateillemme syötellä, kuolloovat viellä, onnettomat ja söisitkös ite, aina sammoo kuivvoo ruokkoo, ei maistukkaa millennää ja haissookkii niin pahalle"
Heh..kyllä maalla on mukavaa!!!
Kissatkin taitaa olla heikkoja epäterveellisiin herkkuihin, niinkuin me ihmisetkin. En antanut sille sitä oliivia vaan katti ryösti niitä salaa pöydältä kupista!
... minkä saa varastettua... Taitaa olla sisäkissalla virikkeiden puutetta, kun käyttää päivänsä miettiessään miten minkäkin saa varastettua. Ja ei ole ruoanpuutteesta kiinni, kyllä kupissakin on aina tarjolla...
Miellä eli 21-vuotiaaksi oikein komea ja persoonallisen maatiaiskollikissa, joka ei suostunut syömään lihaa, kalaa sen olla piti.Särkeä, ahventa, haukea, muikkua, pakasteseitä. Purkkiruokakaan ei kelvannut. Turkki kiilsi ja pitkäikäiseksi eli. Toisin kuin Shebaan ja kuivaraksuihin hurahtanut toinen kissamme, joka söi ¨purkkuruokien lisäksi raejuustoa mielellään. Eli vain 12-vuotiaaksi ja kuoli munuaisvikaan. Eläinlääkäreiden mielestä näissä sheboissa on jotain, mikä on haitallista. Viljaa?Jospa kissojenkin pitäisi ruveta Atkinsin dieetille.
Olen itsekin pohtinut monesti näiden kissojen erikoispöperöiden, olipa sitten marketista tai eläinkaupasta, terveellisyyttä. Kuka on tutkinut kuinka paljon niissä on mitäkin "jätteitä"? Eläinruuathan valmistetaan yleensä siitä mikä ihmisravinnosta jää teollisuudessa yli, eli roskiin. Eipä taida olla pöperöt sen kummempia, ostaa niitä mistä tahansa.
"vain 12-vuotiaaksi"? kissatkin ovat yksilöitä ja toiset ovat vain pitkäikäisempiä kuin toiset. ei se mistään ruuasta välttämättä johdu. 12-vuotiashan on vanha jo. toiset kissat ovat vanhoja jo 7-vuotiaana.
Kissanne on nälkiintynyt, kun ette ruoki sitä tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi hygieenisesti, lattialla oleva ruokakuppi on likainen ja haiseva! Tai olette jättäneet katin kuivaraksujen varaan. Täämä kostautuu.Kissat osaavat arvostaa aromeja, ja myös kammoksuvat huonostiu hoidettua ruokailupistettään. Kissat kyllä sitten syövät hätätilassa vaikka hernekeittoa... laitapa puhtaalle lautaselle posssun suikalelihaa tai jotain tuoretta perattua ja pakastettua(loiset ensin tapettava!) kalaa.Raejuustoa voitit kokeilla myös.
Kissa todella on "nälkiintynyt", ei ole lihava eikä laiha mutta jos jompaakumpaa pitää painottaa niin sitten se on sitä lihavampaa sorttia. Kappas kummaa kun ne kissanruuat eivät oikein kelpaa siitä vastapestystäkään kupista ;) Ja kyllä tämä kissa syö hernekeittoakin.
meillä oli aikoinaan Miina muori, hyvin (yli 10kg)suuri leikattu narttu kissa.
Se söi kanssa meidän ruokaamme ja istui aamukahvilla oma kahvi lautanen nenänsä edessä =)
Miina herätti äitini aina aamulla kahvin keittoon...ja söi aamupalan kanssamme pöydässä :)
Suurin osa sen ruuasta olikin kotiruokaa...niin ja hiiriä ja lintuja. Sitä kissaa ei tarvinnut el.lääkärissä turhantakia käytellä ja muori elikin piiiitkän onnellisen ja terveen elämän pouliksi kaupunkilais ja puoliksi maalais/talli kissana.
Kyllä se on totta että nykypäivänä kissat sairastavat enemmän myöskin tauteja joita ei ennen ollut, mm. ihmisten kanssa samoja tauteja, niitä saa käyttää lääkärissä jatkuvasti ja silti ovat suht lyhytikäisiä suurin osa. Tämän huomaa kun menee katsomaan joitain sivuja joissa ilmoitetaan kissan kuolema iän kanssa. Kun taas kuntelee "vanhojen aikojen" kissajuttuja niin "se kissa oli 21 vuotias.." "niin ja se toinen oli 19..". Pitkäikäisiä, rokottamattomia, mitä milloinkin syöviä suurikokoisia terveitä kissoja oli ennenvanhaan siellä uunin pangolla löhöilemässä. Omat kissani kasvatan juuri näin kuin maalaisihmiset ennen. En rokota, en syötä kalliita ruokia, en itseasiassa lainkaan purkkiruokia, vaan kissat syövät kaikkea mitä nykypäivän "viisaat" pitävät kammoksuttavana.
että kun tosiasiahan tämä taitaa olla et vanhanmallin maalaiskissat elävät pitkään ja terveenä, että kasvaakohan niiden vastustuskyky? tai tulevatkohan ne jotenkin immuuneiksi?
...olenkohan ihan pässi ;)?
Mietin vain kun tuolla maalla järestään kissat ovat eläneet parikymppisiksi tai yli...tai ainakin lähelle pariakymmentä
jos ei sitten petoeläimet ole tappaneet.
ja maalla kerran haukka nappasi talon kissan, muttei sitten jaksanut sitä kantaa ja tiputti kissan puuhun...eli painosta on hyötyä niin petoja kuin pakkastakin vastaan...
järkyttääköhän ihminen jotenkin kissan luonnollista puollustuskykyä omilla lääkkeillään...kun sellaiset kissat jotka eivät mitään erikoisuuksia ole saaneet eivät sitä myös näytä tarvitsevan?...ymmärtiköhän kukaan sen asian mitä nyt ajoin takaa...
no esimerkkinä tuttujeni kissa...
Maatiaiskolli(leikattu) ruokana ihmisten jämät, hiiret, linnut..yms. isäntä heitti kaloja ja perkaus jätteet kissoille, ja metältä kun tultiin niin nylkemis roippeet kissoille...
raksuja oli uunin päällä suuressa kulhossa(pirkka)...vuohen maitoa ja kermaa joi hyvin suuresti...
kissaa ei ikinä rokotettu, madotettiin kuitenkin sillon tällön, ei puhistettu korvia tai harjattu tai laitettu tippoja korviin/silmiin, ei pesty ikinä, tassu jos tappelussa repes tai korva niin kyllä se luonto hoitaa...ja niin hoitikin. silmät oli monesti turpeissa kun millon käärmeet ja millon ampparit oli pistäneet mut sillon kisu vaan vietti muutaman päivän sisällä uunin pangolla jo hoiteli itteesä...tämä kisu ei el.lääkärissä käynyt kuin sillon kun se leikattiin...
ei vaivannut häntä ripulit tai allergiat...ihottumat, hilseet tai mitkään muutkaan ongelmat...turkki oli älyttömän paksu, tuuhea ja ilmava.
kissa oli pienen koiran kokoinen, jykevä, pyöreäposkinen ja hirmuisen "roteva", painoa oli 9-10 kiloa...varmaan enemmänkin.
...eli nyt varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan..?
Esimerkkinä vaikkapa ihmislasta. Minä itse olen ollut ja mennyt, syönyt ties mitä, ei ole vanhemmat huutaneet että nyt pesemään kädet koskit linnunkakkaan! Olen siis pienestä pitäen tottunut bakteereihin, enkä ole ollut pahemmin sairaana. Kun taas sukulaisteni nykypäivän kakarat pistetään pesemään käsiä kun koskevat johonkin, ei saa mitään oikein tehdä, ja ovat aina sairaita. Eli myöskin kissojen kohdalla, ulkokissat vailla rokotuksia ja puhtaita ruokia tulevat vastustuskykyisiksi monille monille sairauksille toisin kuin "nykypäivän kaupunkikissat". Omat kissani ovat kaupunkilaisia, mutta en rokota, madotan kyllä, mitään muuta en tee. Käytän niitä ulkona valjaissa, saavat haistella mitä lystäävät ja peuhata maassa vaikka sontakasassa jos tykkäävät, terveitä ovat olleet kohta viisi vuotta. Ulkoilun aloittivat ennen kahdenkuukauden ikää.
Ihan jäljillä siis olet, kun vain niin moni muukin sen tajuaisi ennenkuin meillä on vain ja ainoastaan vastustuskyvyttömiä kissoja jotka saavat vain sairaita pentuja. Mihin tämä johtaa? Sitä kannattaisi miettiä. Mitä meille jää kun kunnon maalaiskissoja ei enää ole paljoakaan?
Itse olen kans saanut elellä omalla tavallani,
aina olen elukoitten kans pyörinyt, talleilla ja navetassa temmeltänyt ja ei minuakaan allergiat vaivaa...
Terkkari tosin sanoi et minulla on heinä allergia ja en sais talleilla käydä, mutta sen jälkeen menin suoraan tallille ja kiipesin heinäpaalien päälle ja retkotin siellä...kyllä valu vesi silmistä ja tirskutti, mut ei enää...
Meillä kissat syövät mitä haluavat ;) ...toinen syö kaiken ja toinen ei oikein mitään...mökillä syövät sit silleen hiiriä et rouskutus mökin alta kuuluu ;)...
Minä en täällä kaupungissa käy kissojen kans pihalla kun eivät noista valjaista niin hirveästi tykkää kun vapaana ovat tottuneet kulkemaan...
kuulun samaan kastiin Hurtan kanssa. Pienestä asti olen itse saanut touhuta, eikä puhtaudesta ole pidetty normaalia enempää melua. Kädet pestiin kun pihalta tultiin (sisko söi jopa kerran vahingossa kastematoa). Omat lapseni olen kasvattanut samaan malliin, ja terveitä ovat olleet, flunssa kerran vuodessa. Perheessämme asuu nykyään kaksi muutakin lasta. Näitä on paapottu pienestä pitäen ja sen huomaa, he sairastelevat jatkuvasti.
Samaa käytäntöä olen pitänyt koirieni ja kissojen kohdalla. Antanut mitä milloinkin ruuaksi. Raksuja lisänä täydentämässä ruokavaliota. Yhdelläkään ei ole koskaan ollut sairauksia, ei allergioita. Terveitä ja pitkäikäisiä ovat olleet.
Miksi siis se, mitä nyt on alettu virallisellakin tasolla puhumaan liiallisesta puhtaudesta, pätisi samoin eläimiin kuin ihmisiinkin?