Zikulilla vapauteen

Kovaa rokkia

Jep jep otteita skitsofreenikon päiväkirjasta

Onhan sinulla hoitosuhde ? Lääkitys ?

Esiintyykö tämä artisti suolahtisalilla?

Arttu wiskarin tuleva hitti

Tuli viime yönä aika erikoinen uni.
Lenin ilmestyi ja käski ajamaan Zikulilla satamaan tapaamaan vanhoja aatetovereita. No, eihän siinä auttanut muu kuin totella. Zikulu köhi ja savusi kuin vanha traktori, mutta lähti käyntiin.
Satamassa odotti Marx piippu hampaissa ja Mao hymyili kuin tietäisi jotain. Lenin komensi: ”Tervetuloa, toveri, olet vähän myöhässä mutta aikataulut on porvarien hömpötystä.”
Mao tarjosi teetä ja sanoi ettei ole sokeria, ”makeus tulee työstä ja kurista.”

Älä lähde zikulilla mihinkään veli hyvä!! Meidät sorron yöstä nostaa kaupunginhallituksen hätälaina jolla meille punaisille rautakourille luodaan lisää tuotantotaloutta tyhjästä! Pian olemme kaikki Äänekosken kaupungilla tai sen kansallistamilla yhtiöillä töissä! Ei tarvitse kuunnella kapitalistien vinkumista kun saamme heidät näin täältä häädettyä.

Punaliput heilumaan toverit! Vapautetaan Äänekoski sorrosta ja rikkaiden ylivallasta.

Lähdettiin zikulilla satamasta, ja Lenin istui etupenkillä kuskina.
Takapenkillä Marx selasi kirjaa ja mutisi ”lisäarvo, lisäarvo…” ja Mao söi mandariineja.
Lenin kääntyi ja sanoi:
”Toveri, meidän on lähdettävä, historia odottaa!”
Kysyin mihin ollaan menossa, niin hän vastasi:
”Kiertueelle. Kansalle pitää muistuttaa, mitä solidaarisuus tarkoittaa.”
Tie muuttui kiviseksi kaduksi, ihmiset vilkuttivat jossain soi haitari ja kuului laulua internatsionaali.
Pysähdyttiin abceelle, ja Lenin huusi bensanhintaa katsoessaan:
”Tämä on porvariston riistoa! Kansallistetaan koko ketju!”
Marx nyökkäili, Mao haki munkin ja sanoi vain:
”Vallankumous tarvitsee energiaa.”

Matka jatkui kaukoitään, jonne mentiin tapaamaan isä Ho Tši Minhiä.
Zikuli kulki kuin itsestään ei bensaa, ei sähköä, vain aatteen palo moottorina. Lenin piteli rattia kuin olisi ohjannut koko maailman historiaa.
Tienvarsilla näkyi riisipeltoja, punaisia lippuja ja vanhoja traktoreita, joiden konepelteihin oli maalattu sirppi ja vasara.
”Näettekö, toverit,” Lenin sanoi ja osoitti horisonttiin, ”täälläkin proletariaatti kylvää, täälläkin kansa nousee.”
Marx kaivoi taskustaan pienen vihkon ja merkitsi siihen jotakin. ”Tuotantovälineet ovat yhteiset, mutta infrastruktuuri kaipaa päivitystä,” hän totesi kuivasti.
Mao nyökkäsi suu täynnä mandariinia ja virkkoi: ”Vielä vähän toverillista itsearviointia, niin kaikki on kunnossa.”
Kun saavuimme Hanoihin, vanha Ho Tši Minh odotti meitä bambupenkillä istuen, viikset täristen kuin olisi juuri saanut kuulla hyviä uutisia.
”Tervetuloa, toverit,” hän sanoi, ”olen haistanut aatteenne jo kaukaa. Zikulin pakokaasutkin tuoksuvat vallankumoukselta.”
Lenin nousi autosta ja kätteli Ho:ta vakavana. ”Meillä on missio,” hän sanoi. ”Kiertue jatkuu. Kansat on herätettävä. Kapitalismi ei kaadu itsestään.”
Ho nyökkäsi ja kaatoi kaikille pienen kupin teetä. ”Tee on kuumaa, mutta maailma vielä kuumempi,” hän lausui ja nosti maljan.
Sillä hetkellä taivas jyrähti, ja Zikulin konepelti alkoi hohtaa punaisena aivan kuin itse aate olisi saanut siivet.
”Seuraava pysäkki: Siperia,” Lenin huusi, ”ja sen jälkeen koko maailma!”

Siperian pakkanen puri poskia ja Zikulin ovi oli jäätynyt kiinni, kun Lenin, Marx ja Mao astuivat ulos. Höyry nousi hengityksestä, ja Stalinin saappaat narskuivat jäisellä maalla kuin komentajan rummutus.
”Tervetuloa, toverit,” Stalin jylisi ääni matalana. ”Täällä on hyvä työmoraali ja vielä parempi kuri.”
Hän osoitti rivissä seisovia työläisiä, jotka hakivat halkoja hymyillen väkinäisesti.
”Katso, kuinka iloisia he ovat saadessaan rakentaa sosialismia!”
Otto Ville Kuusinen seisoi vieressä pitkä takki päällä, silmät kiiluen.
”Toveri Stalin,” hän sanoi varovasti, ”olen tehnyt runon tästä hetkestä, jos sallit.”
Stalin kohotti kulmakarvaansa ja nyökkäsi hitaasti. Kuusinen otti taskustaan paperin ja lausui:
”Työ, tuska ja toivo, ne kaikki meitä yhdistää,
mutta suuri Stalin meitä taas johdattaa.”
Stalin nyökkäsi hyväksyvästi, mutta lisäsi:
”Runo on hyvä, mutta siinä voisi olla enemmän minua.”
Lenin kuunteli hetken ja virnisti. ”Hyvä toveri Stalin, me tulemme nyt maailmankiertueelta. Tarvitsemme teidän kokemustanne ja ehkä vähän vähemmän pakkotyötä.”
Stalin käänsi katseensa, tuuli puhalsi hänen takkinsa liepeet liehumaan kuin punaliput.
”Ilman kuria ei ole aatetta,” hän vastasi.
Mao oli sillä välin löytänyt nuotion äärestä pienen padan, jossa porisi laiha keitto. Hän maistoi ja totesi:
”Vallankumous tarvitsee lisää mausteita.”
Sitten Marx astui väliin, silmälasit huurussa.
”Toverit,” hän sanoi, ”tämä ei ole enää teoriaa tämä on käytäntöä.”

Hetken hiljaisuuden jälkeen Zikuli pärähti käyntiin itsestään, vaikka kukaan ei ollut koskenut siihen. Moottorista kuului matala laulun hyrinä: Internatsionaali.
Lenin nosti kätensä ja huusi:
”Toverit, matka jatkuu! Historia ei odota meitä jäätymässä!”

Ja niin he nousivat takaisin Zikuliin, Stalin jäi seisomaan pöllyävän lumen keskelle, viikset jässähtäneinä pakkasessa. Hän huikkasi vielä perään:
”Muistakaa — jos näette Hruštšovin, sanokaa että en ole vihainen… vielä!”

Zikuli kiihdytti taivaanrannalle ja jätti jälkeensä vain savun, punaisen hehkun ja vallankumouksen kaikuja.