Miltä Sinusta tuntuu,jos kaveriasi passataan himassa etupäässä mami. Kuorii perunat voitelee leivät sekoittelee vaaditut juomat. Tarjoilee muualle kuin ruokailu huoneeseen. Korjaa astiat pois. Siivoaa huoneen pari kertaa viikossa. Eli passaa kaikessa,paitsi WC ja peseytyminen, ehkä hoituvat itse. Onko Tarua vai Totta???? Ps. Viikko rahat tietenkin euroina. Mielipiteitä onko OIKEIN ????
Täyden palvelun hima, asia koskee yli 16 vuotiaita
kaverit
111230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö teillä ole muka noin?
Ja saatko sinäkö sitten viikkorahasi ruplina vai oravannahkoina? Aika moni varmaan saa euroina..
sellasista tyypeistä tylee kirjaimellista pullamössöä, kun vanhemmat ei panosta sitä suoriutumaan ite päivän askareista.
vittuun sellaset mammanpojat!
esiin.
Joo kuulostaapi aika tutulta!
Kaverin vanhemmat tekivät juuri tuon
virheen, eli kaikki mahdollinen passattiin valmiina eteen eikä mistään tarvinnut välittää.
Kyseinen ihminen oli 18- vuotiaana täysin kykenemätön asumaan yksinään, ei osannut vaihtaa autoonsa (isin ostama Primera) sulaketta, kävi vanhemmillaan syömässä ja pesettämässä pyykit!
Muutamaa vuotta myöhemmin sama ihminen hoiperteli lähes joka ilta viinan ja hasiksen voimalla, vaatteet virtsassa ja kasvot hakattuina pitkin kaupunkia, ja nykyään hän on laitoshoidossa (24- vuotias).
Eli miettikääpä vanhemmat...
Tosin kaikille ei tietenkään käy näin, mutta oli pakko kertoa tästä tapauksesta koska teksti kuulosti aika osuvalta.
en minäkään osaa autoon sulaketta vaihtaa. tosin ei olekaan omaa autoa tällä hetkellä.
Te nuoret ette välttämättä tiedä kaikkia asiaanliittyviä seikkoja. Noista kirjoituksista toki tuli esille pari oleellista seikkaa.
Ensinnäkin, on äitejä jotka paapovat poikiaan ja eivät osaa kasvattaa niitä minkäänlaiseen vastuuseen. Koti on kuin mummola jossa kaikki hoituu, ruoka on mahdollisimman hyvää (perustuu makaroniin ja jauhelihaan) äiti käy keräämässä astiat kun kullannuppu on saanut syötyä.
Missä mennään, ei tarvitse miettiä mistä tulevat häiriintyneet nuoret.
Huomatkaa, kasvatukseen liittyy rajat, vastuu, huolenpito, välittäminen ja nuoren oman kehityksen tukeminen.
Vanhemmuus ei saa olla sitä että kuljetaan perässä kerämässä astioita ja pestävää pyykkiä.
Pitää olla nuorellakin joku käsitys miten asioita hoidetaan
Se on aika hukassa nykyään.
Kuulostaa kovin tutulta. Kaksikymppinen kaveri on hankkinut ammatin kaksi vuotta sitten. Opiskelupaikka on ammattikorkeassa jossa aloittaa nyt syksyllä.
Tämän pari vuotta on asunut kotona käyden koko ajan töissä ja täydellä ylöspidolla.
Mielestäni ollaan annettu riittävästi palvelutaloa/opintotukea. Kaikki on tullut täältä, ei edes ruokaeväitään ole hommannut.
Minä olen täynnä tätä, äitin pikku kullannuppu (ja mummun mussukka) on niin yläpuolella arvostelun että tulee kauhea sota jos erehdyn jotain sanomaan.
Niin tuli tänä iltana kun sanoin että hyvä kun lähtee että olen täynnä sitä paapomista.
Että terveisiä vaan uusioperheestä jossa on mukuloilla kaksi mummolaa, koti ja isovanhemmat
Mun äiti oli aika kova passaamaan. Mun isoäiti kans eli meillä, se vasta kova olikin passaamaan.
Niin, ja sain viikkorahani markoissa, mutta sillon markka oli vielä käypää rahaa.
"Kaverin vanhemmat tekivät juuri tuon
virheen, eli kaikki mahdollinen passattiin valmiina eteen eikä mistään tarvinnut välittää.
Kyseinen ihminen oli 18- vuotiaana täysin kykenemätön asumaan yksinään, ei osannut vaihtaa autoonsa (isin ostama Primera) sulaketta, kävi vanhemmillaan syömässä ja pesettämässä pyykit!"
Vaikka äiti ja mumma passas, olen nykyään 26 vuotias Maisterismies, käyn töissä, elän omilla ja osaan jopa pestä omat pyykkini ja laittaa ruokaa. Joo ja vuokrasin juuri 700€/kk kämpän, jossa on sauna... ah, sauna... Ohoh, taisin eksyä aiheesta.
Mutta ehkä tässä onkin kynnyskysymyksenä se, että isäni ei ostanut minulle Nissan Primeraa, eikä kyllä muutakaan autoa. Isi osti minulle tietokoneen kun olin 14 vuotias. Ehkä minäkin tallaisin katuja hatsipäissäni naama skeidana, jos isi olisi ostanut auton... Olin tähän mennessä ollut aina katkera isille siitä ettei hän ostanut minulle autoa. Huono isi, Bad Daddy! Mutta koska karu totuus minulle nyt minulle selvisi, elikkäs ja siis tota niin mitä auton ostosta seuraa, enpä enää olekaan katkera...
Hitsi pitäisiköhän soittaa isille... Viime kerrasta onkin aikaa.
... ja mainittakoon vielä, että voileivän tekeminen rakkaalle lapselleen ei vielä tarkoita sitä, että pentu hemmoteltaisiin pilalle. Vaikka mumma kantoi ruokaa huoneeseeni (usein jopa pyytämättäni, pelkäsi että kuolen nälkään) ei sitä pellossa kuitenkaan eletty. Sanomista tuli, jos esim. tuli koulusta kotiin ja kokeesta oli tullut huonompi kuin 8.
Äidillä oli myös kova missio saada minut petaamaan. Siinä äippä ei ikinä onnistunut. Armeijassa tulikin sitä petaamista harrastettua aika ahkeraan. Sen jälkeen päätin, etten enää petaa... Enkä oo pedannut (No, okei pari kertaa ku on tullut kavereita kylään).
Ei tuosta tuu yhtään mitään. Kyllä on hemmotellulla vekaralla jauhot suussa kun pitää muuttaa asumaan pois kotoa. Tai sitten ei muuta ollenkaan. Kyllähän toki huolehtia saa, mutta tuollainen hemmottelu ei pääty kyllä kenenkään kannalta hyvin. Meillä kaikki siivoaa omat sotkunsa, ruoka syödään keittiössä, äiti toki tekee ruoan mutta vain päivällä, muutoin tehdään itse ruoat. Ja itse asiassa se olen nykyään minä joka saan enemmän siivota meillä talossa ku tuo meidän äiti.
Niin ja viikkorahaa ei tuu, ei ole ikinä tullut. Rahaa oon saanu kun tarvitsen, mutta nyt ikää on sen verran että itse tienaan rahani ja yritän niillä elää. Kotoa muutto käsillä siis.