Itsenäinen sotilas

Älä paskaa Kapi jauha. Ei ollut mikään liittolainen. Osasi Kekkosen aikaan katsoa asioita myös naapurimaan näkökulmasta. Nyt Suomi on rähmällään valtameren taakse. Mitäs siihen sanot, vieläpä itsenäisyytensä menettäneenä. HO HOO, HO HOO!

Anonyymi kirjoitti:

Älä paskaa Kapi jauha. Ei ollut mikään liittolainen. Osasi Kekkosen aikaan katsoa asioita myös naapurimaan näkökulmasta. Nyt Suomi on rähmällään valtameren taakse. Mitäs siihen sanot, vieläpä itsenäisyytensä menettäneenä. HO HOO, HO HOO!

Lue lisää

NL oli liittolainen niissä raameissa, mitkä YYA-sopimus määritteli. Se sisälsi mahdollisuuden, että Saksan tai sen liittolaisen uhatessa NL-joukot voivat tulla Suomen avuksi. Ei meillä tarvitse katsoa naapurimaan etujen puoleen varsinkin kun naapurimaa on laajentumishaluinen suurvalta. Nykyisin roistovaltio, mitä se oli myös neukkuaikoina ehkä ihan loppuaikakautta lukuunottamatta (Gorban aika).

Venäjä on Suomellekin uhka eikä historiasta löydy kuin tätä vahvistavia ajatuksia. Venäjän brutaaliuden suomalaiset saivat kohdata pahimmillaan Isonvihan aikana. Autonomian aika oli onneksi meille aika seesteistä aikaa, koska osa Venäjän tsaareista oli ranskalaisvaikutteisia liberaaleja. Nyt Venäjä on siirtynyt taas täysillä brutaaliuden aikakauteen, kun maata johtavat ihmishirviöt.

Suomen liittolaisuus länteen johtuu Venäjän pelosta, joka on aiheellinen kuten Ukrainassa nähdään. USA on meille turva ja sen takia rähmällään olon voi ymmärtää. Toisin kuin Venäjä USA ei kuitenkaan pyri hallitsemaan maatamme eikä puutu maamme sisäisiin asioihin. Trumpin aikana USA on jopa haluton liittolainen, mutta Suomeen hän suhtautuu hyvin, mistä lankeaa suuri ansio sekä Sauli Niinistölle että eritoten Alex Stubbille. Suomi on nytkin rähmällään, mutta onneksi parempaan suuntaan kuin Kekkosen aikana.

mielipidepankki kirjoitti:

NL oli liittolainen niissä raameissa, mitkä YYA-sopimus määritteli. Se sisälsi mahdollisuuden, että Saksan tai sen liittolaisen uhatessa NL-joukot voivat tulla Suomen avuksi. Ei meillä tarvitse katsoa naapurimaan etujen puoleen varsinkin kun naapurimaa on laajentumishaluinen suurvalta. Nykyisin roistovaltio, mitä se oli myös neukkuaikoina ehkä ihan loppuaikakautta lukuunottamatta (Gorban aika).

Venäjä on Suomellekin uhka eikä historiasta löydy kuin tätä vahvistavia ajatuksia. Venäjän brutaaliuden suomalaiset saivat kohdata pahimmillaan Isonvihan aikana. Autonomian aika oli onneksi meille aika seesteistä aikaa, koska osa Venäjän tsaareista oli ranskalaisvaikutteisia liberaaleja. Nyt Venäjä on siirtynyt taas täysillä brutaaliuden aikakauteen, kun maata johtavat ihmishirviöt.

Suomen liittolaisuus länteen johtuu Venäjän pelosta, joka on aiheellinen kuten Ukrainassa nähdään. USA on meille turva ja sen takia rähmällään olon voi ymmärtää. Toisin kuin Venäjä USA ei kuitenkaan pyri hallitsemaan maatamme eikä puutu maamme sisäisiin asioihin. Trumpin aikana USA on jopa haluton liittolainen, mutta Suomeen hän suhtautuu hyvin, mistä lankeaa suuri ansio sekä Sauli Niinistölle että eritoten Alex Stubbille. Suomi on nytkin rähmällään, mutta onneksi parempaan suuntaan kuin Kekkosen aikana.

Lue lisää

Sinähän olet täällä vuosikymmenet kirjoittanut kuinka Venäjä ei ole uhka, ja kuinka keskinäisriippuvuus estää konfliktit. Näillä teeseillä perustelit miksi Suomen EI tule liittyä Natoon eikä missään tapauksessa tehdä yhteistyötä USA:n kanssa.

Oletko kuin tuuliviiri, joka oli eilen yhtä mieltä, tänään toista ja huomenna taas jotain muuta.

Vai olitko vain naivi tolvana, joka ei ymmärtänyt Venäjän uhkaa?

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän olet täällä vuosikymmenet kirjoittanut kuinka Venäjä ei ole uhka, ja kuinka keskinäisriippuvuus estää konfliktit. Näillä teeseillä perustelit miksi Suomen EI tule liittyä Natoon eikä missään tapauksessa tehdä yhteistyötä USA:n kanssa.

Oletko kuin tuuliviiri, joka oli eilen yhtä mieltä, tänään toista ja huomenna taas jotain muuta.

Vai olitko vain naivi tolvana, joka ei ymmärtänyt Venäjän uhkaa?

Lue lisää

Sanotaan nyt sinun mieleksesi, että vain naivi tolvana kuten valtaosa suomalaisista ja eurooppalaisista erityisesti Saksan johdolla, joka oli hallituspuolueesta keskinäisriippuvuutta ajanut taho. Saksan kohdalla se on ollut tuhoisaa sen vuoksi, että Saksa rakensi kaasuenergiariippuvuutta Venäjään ja päätti Japanin ydinonnettomuuden seurauksena ajaa ydinvoimatuotanso alas. Jälkeenpäin voi kyllä sanoa, että keskinäisriippuvuus muuttui Venäjän kaasuansaksi eli eräänlaiseksi hunaja-ansaksi. Ajateltiin yleisesti, että Venäjällä aletaan ajatella samalla tavoin kuin länsimaissa eli ajaa kansalaisten hyvinvointia suurvaltapolitiikan sijaan. Erehdys oli mittava ja katastrofaalinen. Syyttömiä on vaikea löytää. Kun heitäkin kuitenkin on, niin katse kääntyy silloin reunavaltiopolitiikan harjoittajiin eli Baltian maihin ja Puolaan, joiden joukkoon Suomikin on henkisesti nyt suunnannut. Suomelle onni onnettomuudessa oli se, ettemme lisänneet vaan vähensimme taloudellista riippuvuutta Venäjästä. Riippuvuus oli aika puhtaasti markkinataloudellista ahneutta putlerin aikakaudella. Venäläisen ydinreaktoritoimittajan ottaminen mukaan Fennovoima-projektiin oli tästä poikkeus ja muistutus vanhoista neukkuajoista. Ei ollut kovin yllättävää, että kriittisinä sumplauksen aikoina homman päällä istui taas kerran Kepu ja sen silloinen puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä. Rosatomia ajattiin silloin kuin käärmettä pyssyyn, jota Hanhikivi-projekti saataisiin käyntiin. Siinä hommassa oli hyvin erikoisia vaiheita ja bulvaaneja.

Lähes koko Eurooppa on ollut samanlainen tuuliviiri kuin minäkin. Ei Suomessa siihen löytynyt jarruttelevaa tahoa kuin ehkä Vihreät. Stubbkin meni vielä päämisterinä täydellä teholla samassa liemessä.

Mutta se pitää korjata, etten perustellut Natoon liittymättömyyttä sillä, ettei Venäjä ole mikään uhka. Sitä en suinkaan korostanut. Poliitikkomme puolueesta riippumatta (ehkä Vihreitä) lukuunottamatta kyllä korostivat, ettei Venäjä ole Suomelle mikään uhka ja lähialeuidemme turvallisuus on hyvällä tasolla. Se mitä korostin, oli Naton epäluotettavuus. Trumphan osoitti jo ensimmäisellä kaudellaan, että hän on halukas hajottamaan koko Naton. Mitä meitä olisi hyödyttänyt johonkin USAta vailla olevaan rampaan ankkaan liittyminen hyödyttänyt? Se mitä aina korostin, oli EU-sopimuksen merkittävyys. EU-maat puolustaisivat ainakin toisiaan, koska muutoin EU menettäisi uskottavuutensa ja hyökkäys EU-alueelle olisi suora uhka myös muille jäsenille. Enemmän olin sillä kannalla, että EUn pitäisi vahvistaan omaa puolustustaan. Presidentti Niinistö esitti samansuuntaisia ajatuksia, samoin puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund. Minua huoletti ja huolettaa vieläkin myös dominoefekti. Voimme tulle liittolaisuuden vuoksi vedetyksi mukaan sellaisiin sotiin, joihin emme liittyisi jäsenyyden ulkopuolella. Hyvä esimerkki oli Irakin toinen sota, se laiton. Siihen osallistui USAn ohella useampikin Nato-maa, mm. Norja ja Tanska, vaikka mitään Naton mukanaan tuomaa velvoitetta ei edes ollut. Painetta taisi olla sitäkin enemmän. Suomen päämisterikin kehui siinä yhteydessä USAn presidentin johtajuutta, mikä oli Paavo Lipposen suurimpia häpeäpilkkuja. Nämä esittämäni vaaran paikat ovat nyt paljon lähempänä toteutumista kuin silloin, kun kirjoitin niistä.

Keskinäisriippuvuuden konflikteja estävästä vaikutuksesta on merkittäviä näyttöjä. Valitettavasti ne eivät onnistuneet Venäjän osalta. Muu Eurooppa ja sen suuret jäsenvaltiot Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat eläneet ja elävät edelleen rauhan aikaa jo noin 80 vuotta kestäneen ajan. Se on keskinäisriippuden riemuvoitto, jota EU on yhteistyöforumina edistänyt merkittävästi. EU:lle ei turhaan myönnetty tästä Nobelin rauhanpalkintoa. Se on varmaan Euroopan suurin rauhanteko, joka on ylläpitänyt rauhaa EU:n ytimessä näin kauan ja toivottavasti kauas myös eteenpäin. Se on tehnyt entisistä vihollismaista liittolaisia. Siihen joukkoon Suomen on hyvä kuulua.

Eli luet ja muistelet jälleen kerran hyvin valikoidusti ja vääristellen sitä, mitä olen aiheesta vuosien varrella kirjoittanut. Varmaan jatkat samalla linjalla, vaikka tässäkin oikaisen tietojasi.

Ryhdyin kannattamaan Natoon liittymistä hieman ennen Venäjän hyökkäystä jo edellisen vuoden puolella. Mielenmuutos johtui paljolti Risto E.J. Penttilästä, joka noin puoli vuotta ennen Natohakemuksen jättämistä sanoi Alfa-tv:n haastattelussa, että Suomi liittyy Natoon jo seuraavana kesänä tai ilmaisee halunsa liittyävä. Niin kävi kuin Penttilä ennusti. Penttilän puheita pidettiin pehmoisina yleisesti, mutta minä olen pitänyt tätä kaveria aina älykkäänä ja asioista perillä olevana. Päätin ottaa tarkemmin selvää Venäjän politiikasta ja lukea siihen liittyvää kirjallisuutta. Havaitsin viimeistään silloin sen ikävän kehityksen, mikä Venäjällä oli käynnissä. Se sai tietysti vahvistusta nopeasti kuin putler alkoi kirjoitella hölynpölyn historia-esseitään perusteluksi sille, että Ukraina kuuluu Venäjään ja kiisti sen olemassaolon.

Tärkeitä asioita tuon Kapi-luuseri esille. Sinä vain huudat lestaa, solvaat muita ja roikut yötä myöten mm Kekkosen kimpussa. HO HOO, HO HOO!