Lapseni on syksyllä menossa esikouluun, (täyttänyt 6 alkuvuodesta), talven aikana hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan (kaksoiskonsonantit vaikeita), hän osaa laskea yhteen,-vähennys- ja kertolaskuakin jonkin verran, osaa kellon ja varmasti paljon muitakin taitoja joita yleensä vasta koulussa opetellaan. Emme ole häntä väkisin opettaneet, kaikki taidot ovat hänen omasta halustaan opittuja, olemme vain vastaileet hänen tiedonhaluunsa ja neuvoneet kun hän on kysynyt. Jossain vaiheessa mietimme olisiko hänen pitänyt mennä kouluun vuotta aiemmin, koska on syntynyt alkuvuodesta, mutta ajattelimme sitten että siitä voisi kuitenkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos on toisia nuorempi ja pienempi. Mietimme että koulussa kyllä ehtii olla ja on parempi saada viettää vielä yksi vuosi lapsuutta ilman koulua. Nyt kuitenkin olen hieman huolestunut,jos lapseni sitten vuoden päästä ekalle mennessään pitkästyykin koulussa koska osaa suurimman osan asioista joita ekalla opetetaan. luotan kyllä opettajien taitoihin yksilöllistää opetusta oppilaan tarpeiden mukaan, mutta onko heillä aikaa siihen? lapseni on luonteltaan hyvin määrätietoinen ja kekseliäs ja pelkäänkin siis että hän saa tunnilla aikaan häriötä , jos opetettava asia on tuttua eikä jaksa enään kiinnostaa. Eli onko kellään kokemuksia vastaavasta? Miten koulu sujui lapsen kanssa joka jo osasi paljon taitoja? Olisiko sittenkin kannattanut laittaa kouluun aiemmin?
Kitos vastauksista!
Kitos vastauksista!
Vastaukset 14
Vanhimmat
asiansa osaava (eskari)ope ottaa huomioon lapsen, joka jo osaa lukea. Tukee ja kannustaa tässä taidossa syventää osaamistaan ja luetun ymmärtämistä. Pyydä opelta lisää pikku tehtäviä ja lisää kirjoja. Niin toimi omamme ope.
Hyvin meni, ei häiriköinyt kun oli mielekästä tekemistä. Ja tuo ennenaikojaan kouluun, unohda. Meillä myös alkuvuoden lapsi, ja meni kouluun samanavuonna syntyneitten kanssa, hyvin meni, oli jo pikkuisen älliä päässä, ei mennyt joka kohkaamiseen mukaan.
Taitaa suurin osa lapsista nykyään osata ainakin jotenkin lukea ennen koulun alkua. Meillä yksi lapsi oppi jo 3-vuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan ja 4-vuotiaana laskemaan, mutta ei tullut mieleenkään laittaa häntä kouluun aikaisemmin. Muutkin lapsemme oppivat lukemaan reilusti ennen kouluikää. Kukaan heistä ei pitkästynyt koulussa, koska opettajilla on taito eriyttää opetusta. Epullahan on paljon jakotunteja, joten kyllä opettajilla on eriyttämiseen myös aikaa. Sitä paitsi koulu on paljon muutakin kuin lukemista, kirjoittamista ja laskemista.
..ei kylläkään vielä eskarissa mutta sitten myöhemmin koulussa.
Meillä myös osattu lukea ja laskea ennen eskaria ja molemmat lapset syntyneet alkuvuodesta.
Koulussa mennyt aina todella hyvin ja luokan priimuksia oltu, mutta kun jää sitä aikaa tule häirittyä tunnilla kun kyllästytään eikä ole tarpeeksi haasteita, eikä opella ole aina aikaa, koska suurin osa ajasta menee heikkotasoisempien lasten opetukseen (syy: poikamme suuri luokka yli 30 oppilasta) näin ope mulle selitti nyt keväällä.
Riippuu paljon myös opettajasta. Ekalla sai toimia "apuopena" ja auttaa luokkatovereita, mutta nyt kun ope on vaihtunut, ei ole enään toiminut tämä homma. Saa kyllä lisätehtäviä, mutta suoriutuu niistä ongelmitta ja nopeasti. Kirjoitus ei ole ensiluokkaista, joten ehdotin, jos hän harjoittelisi sitä, mutta kokee sen rangaistukseksi...nyt sitten aiomme kokeilla että hän voisi lukea mieleistänsä kirjaa.
Joskus mietin olisiko pitänyt laittaa aikaisemmin kouluun...mutta nyt isompana ymmärrän kun hän sanoo että näin on parempi.
(saa kuulemma mopokortin ekana luokassa;)
Koulu kestää yhdeksän vuotta ja siinä aikana lapsi kehittyy pikkunaperosta fyysisesti aikuiseksi ihmiseksi. 9 vuotta on pitkä aika lapsen elämässä.
Itselläni on 9-luokkalainen ja olen sivusta seurannut hänen koulutehtaviään koko peruskoulun ajan ja voin vakuuttaa että eka- toka luokan jälkeen asiat ovat jopa aikuiselle haastavia (itse olen ollut koulussa hyvin arvosanoin), mutta moni asia on unohtunut.
Kun katsoo biologiaa, maantietoa, ympäristöoppia, historiaa, englantia ( vieras kieli?)jne.. niin jo alusta lakaen ne vaativat aika paljon. Vaikka olen jo aikuinen niin voin sanoa että niissä kyllä riittäisi haastetta ja muistettavaa.
Ei kannata tuijottaa vain ekaluokaa, peruskoulu on 9 vuotta pitkä ja on aina parempi ja helpompi käydä koulua jos täyttää ikävaatimukset.
Itse olen koulunkäyntiavastaja ja ainakaan meidän koulussa ei ekaluokkalaiset (tai muut) pitkästy. Aina on jemmassa lisämonisteita, niille jotka jo osaavat enemmän. Kun toisen opettelevat alkeita, niin ne ketkä jo lukevat, siirtyvät eri tilaan lukemaan, yleensä avustajan kanssa. Itselläni on kolme poikaa, nuorin 6, kaikki ovat osanneet lukea ennen kouluun menoa. Nuorin oppi viime talvena. Kellään ei ole aika tullut pitkäksi. Ja mukavaahan se on jos pari ekaa vuotta on helpompia, sillä kolmannella luokalla alkaa oikea opiskelu, joka on mielestäni paljon vaativampaa kuin silloin itseni kouluaikaan.
...enään viime vuonna ollut jaettuja ryhmiä sillälailla kuin ekalla ja tokalla pojalla oli. Meinaan siis, että poikamme menee 5. nyt ja viimevuosi oli pääsääntöisesti koko luokka yhdessä. Oli tietty A ja B ryhmä joilla oli enkku ja esim. äikkä eri tunnilla, mutta muuten ei sillain niinkuin ekalla oli sellaiset eri ryhmissä, jotka jo luki ja toiset jotka vasta opetteli.
Iso luokkakoko jo sinällänsä tuo ongelmia ja sitten kun tasot alkavat olla aivan laidasta laitaan, niin kyllä se tahtoo mennä siihen, että se joka jo osaa, sille jää aikaa puhua ja kommentoida ja tavallaan häiritä ja ei opettajalla ole aikaa motivoida ja koko aikaa teettää lisätehtäviä, kun oppilaat jotka ei pysy mukana vievät suuren ajan. En syytä oppilaita enkä opettajaa, vaan yhteiskuntaa, kun ainakaan meidän lasten koulussa ei ole tarpeeksi koulunkäyntiavustajia ja tukiopetustakaan ei saanut antaa kuin muutaman tunnin lukuvuonna.
Ihan tosi: Minä käytin jopa poikaa lääkärissä, kun ope ei tiennyt onko se psyykkistä vai fyyssistä, kun hän joka tunti ravaa pissalla. Poika tutkittiin ja lääkäri häntä jututti ja vastaus oli se mitä ope oli epäillyt ja minä myös. Lapsi oli turhautunut ja jäi liikaa aikaa...Hän oli hoksannut, että pääsee pois tunnilta, kun wC:n ei voi kieltää menemästä.
No toiveissa on, että ensivuonna hänelle löytyy enemmän haasteita ja tehtäviä. (Sain tiedon tästä hänen "häiriö" käyttäytymisestä vasta niin myöhään open keskustelussa, eikä minulle ole siitä koskaan kerrottu aikaisemmin, vaikka olen kysellyt puhelimitse miten menee ja ehkä se on vaikeaakin sanoa, kun koulu menee huipusti, että poika vain ei ole tunnilla hiljaa.
PS. Se oli positiivista, että hän ei kuulemma ole ilkeä, eikä kiusaa ketään, mutta kyllä se silti jotenkin riipaisi, kun ei ymmärrä antaa opiskelurauhaa muille. No toivottavasti ensi vuonna paremmin, kun nyt kotonakin tiedetään missä mennään..ja samaa mieltä yhä olen, että oikein tein etten pannut häntä jo kuusi vuotiaana kouluun vaikeuksista huolimatta.
Saas nähä sitten kun murkkuikä tulee, lähteekö numerot laskuun, vielä ei kyllä edes töitä ole hänen tarvinnut tehdä numeroiden eteen..ei taida olla äitiinsä tullut;)varmaan perinyt geeninsä joltain kivikauden esi-isältä. Hyvää kesänjatkoja teille kaikille!
Poikani oppi lukemaan 3,5 vuotiaana. Lukeminen ja matikka kiinnosti kovasti. Osasi jo ennen eskaria kertolaskujen alkeet jne.
Eskari oli päiväkodissa. Se meni muitten mukana.
Eka luokalla kyllä aluksi pitkästyikin välillä.
Koulussa kartoitettiin ekaluokkalaisten lukutaito (2luokkaa). Tehtiin 3 ryhmää. Hyvin lukevat, osittain lukevat ja ei ollenkaan lukevat. Jokainen ryhmä sai tasostaan opetusta.
Sen jälkeen lukutunnit olivatkin jo kivoja. Matikassa odotteli kovasti haasteellisempia tehtäviä, mutta tämä opetuslaki ei salli sellaista.Nyt hän menee kuudennelle luokalle. Matikka on 10 ja edelleenkin liian helppoa. Saksa ja enkku 10 muut ysiä ja kasia.
Hyviä puolia on se ettei kotiläksyjen kanssa ole ikinä ollut ongelmia, tekee ne hujauksessa, enkä näe tarvetta niitä tarkistaa. Hän käy koulua itseään varten, ei minua varten. En usko että ylä-asteellakaan on oppimisen kannalta ongelmia. Mutta toivon ettei murkku-iässä lyödä läskiksi.
Se kun on vaan niin että lapset osaa olla julmia ja helposti haukutaan hikuriksi fiksumpia.
Täytyy vaan yrittää pitää itsetunto korkeella.
En suosittele laittamaan kouluun aiemmin. Se ei paljookaan hyödytä. Pitää ajatella myös tulevaisuutta. Ei ole kiva olla luokan nuorin, eri vuonna riparit ym. Entäpä muu kypsyys?
No, minä opin lukemaan jo alle kolmevuotiaana. Luin ja kirjoitin kouluun mennessäni yhtä hyvin kuin nyt aikuisenakin. Laskutaitokin oli jo melko hyvä ennen ekaluokkaa. Menin kouluun normaalisti enkä pitkästynyt ollenkaan. Oli hauska "harjoitella" lukemista muiden mukana. Välillä luin omia kirjoja.
Ohoh, taisit olla aikamoinen ihmelapsi, kun monet alle kolmevuotiaat, eivät vielä osaa edes puhua ihan täydellisesti.
Tuntuu aika uskomattomalta, mutta tapahtuuhan niitä ihmeellisiäkin asioita.
Poikani ei osannut kunnolla puhua. Katsoi telkusta Onnenpyörää. Oppi ensin kirjaimet ja oli todellakin kiinnostunut kirjaimista. 3,5 vuotiaana hän jo luki ja oppi saman aikaisesti puhumaankin.
On se ihan mahdollista että lapsi oppii tosi varhain lukemaan, varsinkin jos hänelle luetaan paljon. Muutenkin nyky aikana on kaikenlaisia virikkeitä ym.
Nykyään n.3/4 lapsista osaa lukea aloittaessaan koulun ja loputkin osaavat jo jouluun mennessä.
Joten pelkkä lukutaito ei riitä aloittamaan koulua aikaisemmin. Koulukypsyyteen liittyy hyvin paljon muutakin esim. sosiaaliset taidot. pitkäjännitteisyys. keskittymiskyky ym. ym.
Minä olen sitä mieltä että annetaan lasten olla lapsia niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.
Koulun penkillä he kerkiävät istumaan toistakymmentä vuotta.
Mutta innokkaiden lukijoiden kanssa kannattaa käyttää kirjaston palveluita hyväksi.
Eipä taida sentään aivan noin suuri määrä porukasta olla lukijoita. Pääsääntöisesti noin 1/3 - ½ porukasta osaa jotenkuten lukea, äärimmäisen harva sujuvasti! Esim. omalla koululla lukijoiden määrä on ollut tosi pieni kolmena edeltävänä vuotena: 2/14, 5/21 ja 8/24. Prosenttimäärät vaihtelevat kylläkin suuresti asuinalueesta riippuen.
Voi ollakkin totta että lukutaitoisten määrään vaikuttaa asuin alue ja eskari opetuksellakin on oma vaikutuksensa. Esim. meidän alueen päiväkodissa oli 5-vuotiaat minieskareita ja opettelivat leikin varjolla kirjaimia ja numeroita 1-10 sekä enemmän ja vähemmän eroja.
Onhan jo tutkimuksissakin todettu että lapset ovat altteimmillaan n.5-vuotiaana omaksumaan lukemisen ja laskemisen alkeet jos siihen suodaan mahdollisuus. Harvemmassa päiväkodissa vaan on kyseisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa ja resursseja.
Minä luulin että tämä on ihan nykypäivää, koska nykyään eskarikin on kaikille ilmainen ja jokaisella on siihen ollut mahdollisuus vuodesta 2000 sitä ennenhän siitä piti maksaa normaali päivähoito maksu ja kaikki eivät silloin laittaneet lastansa eskariin, joten ekaluokalla he aloittivat pikkusen eri viivalta.
Meillä on alkuvuoden poika, joka on osannut lukea jo kohta kolmisen vuotta, kirjoittaa ja laskee myös tosi taitavasti. Hän on luonteeltaan suht´ rauhallinen, liikunnallinen ja keskittyy mahtavasti toimiinsa, sosiaalisista taidoistaan saanut myös kovasti kehuja. Eli olisi varmasti voinut aloittaa koulutiensä jo vuosi sitten.
Kouluelämää läheltä katselleena ei tullut mieleenkään laittaa häntä vuotta aiemmin kouluun. Ekaluokkalaisen elämään kun todellakin kuuluu paljon muutakin kuin nuo akateemiset tai sosiaaliset taidot. On aivan varma, että ekaluokan tehtävät tulevat monilta osin olemaan hänelle äärimmäisen helppoja, mutta olen kyllä jo useamman vuoden ajan vaatinut häneltä myös "tylsien, arkisten asioiden tekemistä". Kaikki ei voi olla koulussakaan koko ajan kivaa ja elämyksellistä, vaan pääsääntöisesti ahkeraa työntekoa vaativia peruspuuhia. Taitaville on kyllä monenlaisia, varsin vaativiakin lisätehtäviä tarjolla, mutta usein nekin vaativat sinnikyyttä ja puurtamista.
POINTTINI on siis se, että jos lapsi ei ole kouluun mennessään joutunut tekemään mitään "tylsää/arkipäiväistä" ja jos hänen ennakkokäsityksensä on se, että kaikki, mitä koulussa puuhataan on mukavaa, on aivan varma, että hän pitkästyy ja tylsistyy; olkoon taidot kuinka hyvät tai kuinka huonot tahansa. Pleikkareihin, videoihin, ym. viihdykkeeseen ja mukavaan elämään tottuneet pienet eput on aika hankala pala saada motivoitumaan kurinalaiseen koulutyöhön.
Olen siis sitä mieltä, että meistä vanhemmista riippuu se, millainen on lapsemme asenne koulutyöhön. Voimme muokata sitä toimillamme ja sanoillamme joko hyvään tai huonoon suuntaan. Me vanhemmat olemme avainasemassa siinä, kokeeko lapsemme koulutyön tylsäksi vai haasteelliseksi.
Erilaisia taitoja tärkeämpää on oppia pitkäjänteisyyttä, malttia ja kärsivällisyyttä lisäksi oikeanlaista omatoimisuutta ja ahkeruutta, toisten huomioimista ja muitakin sosiaalisia taitoja ja hyviä tapoja.
Nykypäivän isoissa luokissa tarvitaan näitä taitoja erityisen paljon.