Palstan kivoimmasta päästä antia ovat olleet kirjakeskustelut. Lukeeko kukaan enää kirjoja ?

Äänikirjoja kuuntelen valtavasti.

En jaksa enää lukea paksuja kirjoja. Olen alkanut lainata kirjastosta
aforismikirjoja. Olenko pölhö ? Sen voi avata mistä kohtaa vain milloin vain.
Muutamatkin oivallukset virkistävät aivoja. Monet aforismit ovat tuttuja,
mutta unholaan jääneitä. Tällä hetkellä minulla on lainassa mm. Oscar Wilden
pieni aforismikirja.
Olen kohdassa:
"On irvokasta ja loukkaavaa kehottaa köyhiä elämään säästeliäästi.
Se on kuin kehottaisi nälkiintynyttä syömään vähemmän."

Varakkaista oloista lähteneeltä kirjailijalta aforismi oli hienoinen yllätys.
Sitä en tiennyt, että Wilde kohtasi viimeisinä vuosinaan dramaattisen elämänkäänteen, mikä raunioitti hänet psyykkisesti ja fyysisesti.
Joskus kirjailijan oma elämä voi olla vähintään yhtä kiinnostava kuin
hänen kirjansa, mutta emme tule sitä välttämättä tietämään.

Kerstin Ekmanin "Tapahtui veden äärellä" on oman listani ykkönen mitä tulee dekkareihin. Siitä on tehty myös tv-sarja, on kai näytetty Suomessakin. Sarjakin on todella hyvä.
Ekmanin arkirealistinen ja samalla intensiivinen tapa kuvata näennäisesti tavanomaisia tapahtumia monipohjaisella kielellä pelkistäen ja tunkeutuen aavistamattomiin kerroksiin ihmisen psyykessä on mielestäni vailla vertaa dekkarikirjallisuudessa.
Toinen erittäin hyvä Ekmanin rikosromaani on " Dödsklockan", mutta sitä ei ole ehkä suomennettu.
"Suden jälki" oli myöskin minun mieleineni.

En.

En lue nykyisin kirjoja. Syy kai lyhytjännitteisyys ja huonontunut näkö.

Lyhytjännittyneisyyden iso aiheittaja lie netti. Näkö nyt iän mukana huononee, huvittavaa kyllä alunperin otaksun tulleeni likinäköiseksi nimemomaan lukemisen takia.

Harmittaa kyllä, lukeminen kyllä kiinnostais edelleen. Nuorempana luin valtavasti.

Siitä hirmu pitkä aika kun viimmeks lukenut kirjan. Ei mitään muistia, mikä ois ollut. Ehkä joku muistelmateos.

Luen kyllä valtavasti edelleen. Netistä, uutisia, artikkeleita, kaikenlaista. Mutta lyhyempää kamaa. Somessa en heilu, en tosin laske sometusta oikein lukemiseksi.

Äänikirjat kiinnostais. Aikoinaan ostin jonkin jerry cotton kasetin, että vois autossa kuunnella. Aivan sietämätöntä kuunneltavaa. Lukija oli ossi ahlapuro jonka ääni jne oli niin hiton ärsyttäviä, että ite kertomukseen ei pystynyt keskittymään.

Ehkä joskus saa jotain luetuksi vielä, saapi näkee.

=DW=

Näillehän kirja tarkoittaa romaania
Joku kirjoittaa romaaneja ja toiset on niitä
Tästä tähän tuli aforismi

Joka ikinen päivä luen hieman jotain kirjaa, syödessä, vessassa, se on tapa, joskus ristikoita täyttelen myös.

Kyllä lukee, mutta ihan tavallisia...ei mitään hienoa.

Koko ajan on kirja tai pari meneillään, lähinnä iltaisin unta odotellessa ja pimeään vuodenaikaan lueskelen. Lukupiirin "läksyt" kerran kuussa monipuolistavat luettavaani. Joskus nappaanohimennen kirjaston uutuushyllystä houkuttelevan näköisen kirjan, viimeksi osui käteen Caroline Säfstrandin " Meren tyttären salaisuus", vuoden 2023 feelgood-romaani Ruotsissa. Vanha kirjailija Inez tekee kuolinsiivousta nuoren Mejan avustamana, samalla valmistuu salaisuutena varjeltu viimeinen teos ja ilmestyy menneisyyden haamuja. Viihteellistä, pinnallistakin, mutta sujuvaa ja luontevaa, kiinnostava tarina.

Luen ja katselen tässä myös oman hyllyn valokuvakirjaa nimeltä "Varjokuvia Suomesta", sekä valokuvaus että kansatiede kiinnostavat minua. Kirja on SKS:n kustantama, maamme luontoa, talouselämää ja henkistä viljelyä valaiseva 500 diapositivia käsittävä kuvasarja kouluja ja maamme tunnetuksi tekemistä varten, laatinut Einar Fieandt 1926.

Tammen keltaista kirjastoa on minunkin kirjahyllyssäni , laadukasta käännöskirjallisuutta. Kyseinen kirja ei ole tuttu, kiinnostavalta vaikuttaa, sellaisia elementtejä joista koostuu hyvä lukukokemus. Mieleenjääneitä kirjoja ovat esimerkiksi Joel Lehtosen Putkinotko, yhden kesäpäivän kuvaus Saimaan rannalla rempallaan olevassa töllimiljöössä. Lukupiirissä se heräsi uuteen kukoistukseen ja siitä löytyi riipaisevaa sisältöä esimerkiksi sen ajan tyttöjen ja naisten asemasta ja köyhien perheiden nuorten tulevaisuudesta. Tommi Kinnunen on yksi suosikkini, odotan hänelle Finlandia-palkintoa. Waltarin Johannes Angelos teki aikanaan valtavan vaikutuksen , ihan kuin olisin kulkenut siellä mukana.

Luen ja paljon. Vähemmän on enemmän kirjallisuus ei kiinnosta eikä myöskään pitkät kuvailut ja jaarittelut. Tykkään dekkareista ja kirjoista, joissa on menevä ja vaihteleva jopa yllätyksellinen juoni ja näitä kirjoja luenkin sitten päivittäin. Lempikirjailijoitani ovat Ruth Rendell, Wilbur Smith ja Sidney Sheldon. Best selleristejä kaikki, joten en ole yksin mielipiteeni kanssa.

"Vähemmän on enemmän" tarkoittaa suurinpiirtein vähemmän sanoja, enemmän vaikutusta. Harkittu ja tiivis ilmaisu voi olla voimakkaampaa kuin pitkä ja yksityiskohtainen selostus.

Nyt kuuntelen: Enkelilunta

Työväenluokkaisen kielellä tk- leksikko

Kirja tk = romaani
Roma(a)ni tk = seurue, kansallispukuinen
Osake tk = asunto
Mikro tk = uuni
Rikas tk = 100 000 e
Köyhä tk = ite
Fakta tk = Hesari

... jatka

Aloitin juuri Joan Didionin kirjan "Iltojen sinessä", joka keskittyy
hänen tyttärensä kuolemaan.
Luin myös hänen edellisen kirjansa hänen puolisonsa äkillisestä kuolemasta
ja vuodesta sen jälkeen.
Se riipaisi syvältä minua omankohtaisen kokemuksen takia.
Kirja oli erinomainen vertaistuki.

Tässä kirjassa, jota nyt luen on myös monta asiaa, jossa koen
samankaltaisuutta.

Didion kirjoittaa muun muassa:
"Muuan lääkäri, jota tapaan silloin tällöin, on sitä mieltä,
etten ole mukautunut hyvin vanhenemiseen.
Mieleni tekee vastata, että hän erehtyy.
En nimittäin ole mukautunut vanhenemiseen ollenkaan."

Terveisiä palstalle 77 vuotiaalta lukijalta.

SKsta juuri luin et miehet ei lue juuri muuta kuin tietokirjoja, eivät jaksa 'keksittyjä' tarinoita, naiset enimmäkseen niitä keksittyjä.

En minäkään usein jaksa romaaneja lukea. Ehkä 4-5 vuodessa.
Luen enimmäkseen tietokirjoja, 1-2 viikossa,
vaikka olen nainen, tai pikemminkin vanha horisko.

Hain eilen kirjastosta louise Pennyn sirpaleinen totuus. Se on sarjan 13 s suomennettu painos. Siinä on jonkin verran syvällisyyttä, Näyttää olevan filmejäkin tehty. Toivottavasti suomentavat lisää. Kirjailija on leski.

Kuulun pariin kirjallisuus ryhmään facessa, mutta ne ei ole kivoja, kun siellä notkuu kirjailijoita myöskin. Tavallaan sitten rehellinen arvostelu puuttuu, ettei vain kirjailijoita loukata.

Pitkän lukutauon jälkeen aloin viimevuonna käymään kirjastossa, se oli vuosi jona on eniten lainattu kirjoja 20. neen vuoteen.

Itselläni on kaukonäkö parantunut lukemisen myötä, siinä saa silmät jumppaa, kun kai hiukan pyörittelee silmiään. Muutenkin yritän aloittaa silmäjumppaa. On oikein kirjakin siitä aiheesta.

En ehkä niin, ole kiinnostunut kirjailisuudesta, vaan tavallaan jonkun kirjailijan seurassa viihtyy ja joku toinen on vain tylsää. Ajattelin lukea nuoruuden kirjat uudelleen ja laittaa kirjastoon kiertoon.

Ai niin ja Agatha Christien kirjat luen uudelleen. Jostain syystä viihdyn niiden parissa.

Pikku kirjastosta onnistuin saamaan Anna Kontulan kirjan Leipää ja Ruusuja.
Olen vasta osan siitä lukenut, joka on sujuvaa luettavaa, paistaa ammattitaitoisen kirjoittajan Maria Pettersonin kädenjälki.

Mitä luen, sitä en kerro!

Sivistyksen tasoako täällä mitataan, mitä luet, sellainen olet?

Yliopisto tasoa?

Ihan viimeksi luin piispa Mari Leppäsen kolumnin/esseen
"Tarvitsemme kykyä elää haurauden kanssa"

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011571029.html

Jenna Kostet: Punainen noita. Surettaa nii-in paljon entisaikain naisten, jotka tiesivät, osasivat ja pystyivät enemmän kuin tavallinen kansa ja papisto, kohtalo: noitavaino ja mestaus.

Aika mitättömistä jutuista saattoi joutua roviolle.

Kerran kauan sitten uteliaisuuttani aloin lukemaan James Joycen kovasti arvostusta saanutta kirjaa 'Odysseus', mut en jaksanut kuin pari sivua sitä tylsyyttä ja jahkailua, ehkä pitää yrittää joskus uudestaan, sillä tiedän lukemishetken mielialankin vaikuttavan asiaan. Dostojevskin 'Rikos ja rangaistus' on myös paljon mielestäni turhaa höpötystä, mut jaksoin sen kuitenkin, paljoa ei jäänyt mieleen, se venäläinen maailma oli niin vieras.

Dostojevski kuten monet muut venäläiset klassikot ovat loistavia,
mutta heidän kirjoilleen pitää varata aikaa, rauhaa, syventymistä ja ajatusta.

Nyt on menossa yksi Follet ja odottamassa kaksi Soininvaaraa.
Myös eri tavoin käsitellyt henkilöhistoriaa sivuavat kiinnostavat kuten esimerkiksi lukemani Virtan OPERAATIO KEKKONEN.

Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman
Rutger Bregman

Liitin tämän juuri luettavien kirjojen listalle.

Juupatirallaa, minä luen vaan mukavia viihdyttäviä romaaneja pääsääntöisesti. Nooh-toki kaikissa tapahtuu ikäviäkin jutskia ,muttei kovin paljon
Iloisia aikoja!.

Onko palstan kirjallisuusketjuissa jo kirjoitettu Neil Hardwickin uusimmasta
kirjasta ? Ajattelin lukea sen välipalana tietokirjoille. Välipalaksi se ei kuitenkaan
osoittautunut, vaan on täyttä asiaa pitkästä aikakaudesta Hardwickin
omasta elämästä ja suomalaisesta viihteen tekemisestä.
On mukava lukea elämäkertaa, jossa kirjoittaja on suht'rehellinen
itselleen, ei yritä luoda itsestään epätodellista kuvaa.
Kirjassa on luonnollisesti laaja skaala näyttelijöitä, joiden kanssa Hardwick
teki töitä.
https://www.wsoy.fi/kirjat/poistetut-kohtaukset/

Viimeisin lukemani kirja oli katkismus, jota piti tankata päähän rippikoulussa!
T. Tyyne 96v. Tyrnävältä.

Monien suosikki oli Elena Ferranten kirjat. Mihin hän hävisi tai kuka ikinä
olikaan nimen takana ? Rikastuiko hän riittävästi ja lopetti kirjoittamisen ?

Kolumbialais-suomalainen palstakantis hehkutti niitä valtavasti, samaisti itsensä kirjojen sisältöön ja maisemaan.

Minä se taisin olla oka "hehkutti" Elena Ferrantea. En muista enkä oiken jaksa uskoa "samaistuneeni" Napolisarjan toiseen päähenkilöön,, köyhälistökorttelistä lähteneeseen ja sinne aina palanneeseen kirjailijaan Elenaan. Tai hänen maisemiinsa, Napoliin, Pisaan, Firenzeen ja lopuksi Torinoon.
Tietyt asiat joiden kanssa jokainen joka kirjoittaa ovat yhteistä jaettua arkitodellisuutta: miten yhdistää arkielämän haasteet kirjoittamiseen joka nielaisee mukaansa, miten löytää siihen aikaa ja miten yhdistää perhe-elämän kirjoittamiseen.
Kirjailijat, jotka tekevät sitä työkseen, vetäytyvät ajoittain retriitteihin ja elävät apurahojen turvin.
Minulla, tuntemattomalla itsenäisellä (harrastelija)kirjailijalla, eläkeläisenä ei ole samoja ongelmia eikä samaistumista tapahdu.

Tietääkseni Ferranten henkilöllisyys, vaikka sitä onpaljon spekuloitu, ei ole paljastunut.
Minäkinodottelen hänenseuraavaa kirjaansa, muta ymmärtääkseni hänelläkinalkaa jo ikä painaa.

Meillä on välillä sellaisia hiljaisia lukuhetkiä. Kumpikin lukee, ei juuri puhuta, telkkari ja radio kiinni. Välillä käydään kahvilla ja jatketaan lukemista. Kahvipöydässä keskustellaan luetuista kirjoista, mutta ei paljasteta mitään, jos toisella on sama kirja vielä lukematta. Nyt on menossa viiden kirja sarja, osa toiseen kertaan. Siitä seuraa kyllä kovasti keskusteltavaa, kunhan molemmat ovat lukeneet kaikki sarjan kirjat.

Hän on 60 vuotias, kertoi italialainen lähde.

Mää olen lukenu kirjailija Päätalon teoksia aika paljon. Mielestäni paras niistä on tämä: Rabbi, kuppari, mäkitupalainen, spioni!
T. Arska Mansesta.

Toinen Päätalon tyttäristä ei ole lukenut, ainuttakaan isänsä kirjoista. Erikoista, häpesi niiden intiimejä kirjoituksia.