Palstan kivoimmasta päästä antia ovat olleet kirjakeskustelut. Lukeeko kukaan enää kirjoja ?

Äänikirjoja kuuntelen valtavasti.

En jaksa enää lukea paksuja kirjoja. Olen alkanut lainata kirjastosta
aforismikirjoja. Olenko pölhö ? Sen voi avata mistä kohtaa vain milloin vain.
Muutamatkin oivallukset virkistävät aivoja. Monet aforismit ovat tuttuja,
mutta unholaan jääneitä. Tällä hetkellä minulla on lainassa mm. Oscar Wilden
pieni aforismikirja.
Olen kohdassa:
"On irvokasta ja loukkaavaa kehottaa köyhiä elämään säästeliäästi.
Se on kuin kehottaisi nälkiintynyttä syömään vähemmän."

Varakkaista oloista lähteneeltä kirjailijalta aforismi oli hienoinen yllätys.
Sitä en tiennyt, että Wilde kohtasi viimeisinä vuosinaan dramaattisen elämänkäänteen, mikä raunioitti hänet psyykkisesti ja fyysisesti.
Joskus kirjailijan oma elämä voi olla vähintään yhtä kiinnostava kuin
hänen kirjansa, mutta emme tule sitä välttämättä tietämään.

Kerstin Ekmanin "Tapahtui veden äärellä" on oman listani ykkönen mitä tulee dekkareihin. Siitä on tehty myös tv-sarja, on kai näytetty Suomessakin. Sarjakin on todella hyvä.
Ekmanin arkirealistinen ja samalla intensiivinen tapa kuvata näennäisesti tavanomaisia tapahtumia monipohjaisella kielellä pelkistäen ja tunkeutuen aavistamattomiin kerroksiin ihmisen psyykessä on mielestäni vailla vertaa dekkarikirjallisuudessa.
Toinen erittäin hyvä Ekmanin rikosromaani on " Dödsklockan", mutta sitä ei ole ehkä suomennettu.
"Suden jälki" oli myöskin minun mieleineni.

En.

En lue nykyisin kirjoja. Syy kai lyhytjännitteisyys ja huonontunut näkö.

Lyhytjännittyneisyyden iso aiheittaja lie netti. Näkö nyt iän mukana huononee, huvittavaa kyllä alunperin otaksun tulleeni likinäköiseksi nimemomaan lukemisen takia.

Harmittaa kyllä, lukeminen kyllä kiinnostais edelleen. Nuorempana luin valtavasti.

Siitä hirmu pitkä aika kun viimmeks lukenut kirjan. Ei mitään muistia, mikä ois ollut. Ehkä joku muistelmateos.

Luen kyllä valtavasti edelleen. Netistä, uutisia, artikkeleita, kaikenlaista. Mutta lyhyempää kamaa. Somessa en heilu, en tosin laske sometusta oikein lukemiseksi.

Äänikirjat kiinnostais. Aikoinaan ostin jonkin jerry cotton kasetin, että vois autossa kuunnella. Aivan sietämätöntä kuunneltavaa. Lukija oli ossi ahlapuro jonka ääni jne oli niin hiton ärsyttäviä, että ite kertomukseen ei pystynyt keskittymään.

Ehkä joskus saa jotain luetuksi vielä, saapi näkee.

=DW=

Näillehän kirja tarkoittaa romaania
Joku kirjoittaa romaaneja ja toiset on niitä
Tästä tähän tuli aforismi

Joka ikinen päivä luen hieman jotain kirjaa, syödessä, vessassa, se on tapa, joskus ristikoita täyttelen myös.

Kyllä lukee, mutta ihan tavallisia...ei mitään hienoa.

Koko ajan on kirja tai pari meneillään, lähinnä iltaisin unta odotellessa ja pimeään vuodenaikaan lueskelen. Lukupiirin "läksyt" kerran kuussa monipuolistavat luettavaani. Joskus nappaanohimennen kirjaston uutuushyllystä houkuttelevan näköisen kirjan, viimeksi osui käteen Caroline Säfstrandin " Meren tyttären salaisuus", vuoden 2023 feelgood-romaani Ruotsissa. Vanha kirjailija Inez tekee kuolinsiivousta nuoren Mejan avustamana, samalla valmistuu salaisuutena varjeltu viimeinen teos ja ilmestyy menneisyyden haamuja. Viihteellistä, pinnallistakin, mutta sujuvaa ja luontevaa, kiinnostava tarina.

Luen ja katselen tässä myös oman hyllyn valokuvakirjaa nimeltä "Varjokuvia Suomesta", sekä valokuvaus että kansatiede kiinnostavat minua. Kirja on SKS:n kustantama, maamme luontoa, talouselämää ja henkistä viljelyä valaiseva 500 diapositivia käsittävä kuvasarja kouluja ja maamme tunnetuksi tekemistä varten, laatinut Einar Fieandt 1926.

Tammen keltaista kirjastoa on minunkin kirjahyllyssäni , laadukasta käännöskirjallisuutta. Kyseinen kirja ei ole tuttu, kiinnostavalta vaikuttaa, sellaisia elementtejä joista koostuu hyvä lukukokemus. Mieleenjääneitä kirjoja ovat esimerkiksi Joel Lehtosen Putkinotko, yhden kesäpäivän kuvaus Saimaan rannalla rempallaan olevassa töllimiljöössä. Lukupiirissä se heräsi uuteen kukoistukseen ja siitä löytyi riipaisevaa sisältöä esimerkiksi sen ajan tyttöjen ja naisten asemasta ja köyhien perheiden nuorten tulevaisuudesta. Tommi Kinnunen on yksi suosikkini, odotan hänelle Finlandia-palkintoa. Waltarin Johannes Angelos teki aikanaan valtavan vaikutuksen , ihan kuin olisin kulkenut siellä mukana.

Luen ja paljon. Vähemmän on enemmän kirjallisuus ei kiinnosta eikä myöskään pitkät kuvailut ja jaarittelut. Tykkään dekkareista ja kirjoista, joissa on menevä ja vaihteleva jopa yllätyksellinen juoni ja näitä kirjoja luenkin sitten päivittäin. Lempikirjailijoitani ovat Ruth Rendell, Wilbur Smith ja Sidney Sheldon. Best selleristejä kaikki, joten en ole yksin mielipiteeni kanssa.

"Vähemmän on enemmän" tarkoittaa suurinpiirtein vähemmän sanoja, enemmän vaikutusta. Harkittu ja tiivis ilmaisu voi olla voimakkaampaa kuin pitkä ja yksityiskohtainen selostus.

Nyt kuuntelen: Enkelilunta