Miksi tornitalot rakennetaan helsingissä kaupungin laitamille kuten vuosaareen ja kivenlahteen? Korkeissa taloissahan on ideana että kun maa on kallista niin rakennetaan enemmän kerroksia jolloin kalliimman tontin maksajia on enemmän.
Muutenkin olisi järkevämpää rakentaa rakentaa korkeampia kerrostaloja harvenpaan kuin matalia tiheästi. Ei ole kovin viihtyisää jos vastapäisen talon seinä on muutaman metrin päässä kuten kallion kortteleissa. Jopa 70-luvun lähiöissä osattiin jättää väliä toisin kuin nykyisisillä kerrostalo alueilla.
Muutenkin olisi järkevämpää rakentaa rakentaa korkeampia kerrostaloja harvenpaan kuin matalia tiheästi. Ei ole kovin viihtyisää jos vastapäisen talon seinä on muutaman metrin päässä kuten kallion kortteleissa. Jopa 70-luvun lähiöissä osattiin jättää väliä toisin kuin nykyisisillä kerrostalo alueilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen tasan eri mieltä kuin sinä, kaupunkimaiseen rakentamiseen nimenomaan kuuluvat tiheästi rakennetut alueet umpikortteleineen.
Lähellä olevat naapuritalon ulkoseinät ovat mahdollisuus, eivät rasite.
Vertaapa Ullanlinnan kortteleita ja uusia muka järkeviä Ruoholahden pistemäisiä taloja, kummassa on mukavampi asua, ja kummassa kaupungin tunnelma on paremmin käsillä? Kaupunkiin ei tarvita lähiöitä vaan kaupunkia.
70-luvulla talot tehtiin kuten tehtiin, mutta siksi, että nosturia käännettiin aina 90 astetta kerrallaan ja ennen pihan sulkemista hilattiin nosturi tekemään seuraava talo ulkopuolelta. Ei hyvä.
Tornitalot kaupungissa pilaisivat Helsingin tasaisen silhuetin ja pimentäisivät katuja aika lailla. Jos olet käynyt esim. Firenzessä tai Veronassa, tiedät miten hauskan näköinen on tasainen kattomeri. Ja Lontoon viehätyshän on nimenomaan siinä, että tiheästi rakennettua matalaa korttelia jatkuu loputtomiin - olkoonkin, että niillä 10 miljoonalla asukkaalla siitä seuraa liikenneruuhkia. Helsingissä sitä huolta ei ole.
Umpikorttelit ovat tavallaan romanttisia kun valo tulee putkea pitkin. Jos piha ei ole pelkkää asfalttia vaan on jotain vihreetä niin paranee. Tosin ei ole kivaa katsella vastapäisessä huoneistossa kalsareissa kaljapullo kädessä kävelevää lihavaa äijää.
Keskustaan kuuluvat korttelit. Muuten ei tunnu keskustalta, kuten espoon keskusta.
Tornitalot helsingissä sopisivat "uuteen keskustaan" eli pasilaan johon niitä onkin jo vuosikymmeniä kaavailtu.
enpä tiedä oikein mitään muuta yhtä epämiellyttävää elinympäristöä kuin 60- ja 70-lukujen avokorttelit.
Eikös sinne Aleksis Kivenkadulle suunnitelle kahta 23. kerroksista tornia lasiseinillä, niissä on jo näköalat.
70 luvun kortteleissa pahinta on talojen rumuus. Merihaassa talot tuova neuvostoliiton mieleen. Pelkkää harmaata betonia ja likaisia.
Vantaalla lähiöissä talot astetta parempia.
60-luvun taloista esim niemenmäen koko seinän mittaisilla parvekkeilla varustetut talot ovat jo hyvän näköisiä.
Mikä on mielestäsi mielyttävä elinympäristö?
Mihin kohtaan? Kiskojen vai esson päälle ? Kuka rakentaa ?
ei harmaassa betonissa sinänsä mitään vikaa ole. moderni arkkitehtuuri tuntee paljon harmaita betonirakennuksia jotka ovat hienoja. sateen jälkeen märkänä ne ovat kyllä aika ankea näköisiä...
vaikea määrittää miellyttävää elinympäristöä. avokortteleista tekee epämiellyttävän tilan tunnottomuus, ts. rakennukset, kasvillisuus, aidat tms. eivät rajaa tilaa tarpeeksi luodakseen intiimin tunnelman. puolijulkinen tila tuntuu täten julkiselta. mielestäni asuintalojen yhteydessä tulisi aina erottua selvästi puolijulkinen tila. se luo yhteneväisyyden tunnelmaa ja siinä on myös helpompaa esim. korjata polkupyörää tms. verrattuna avokorttelin aavaan ja kaikkialle näkyvään tilaan.
merihaka on ruma alue. todella hieno paikka mutta talot rumia ja mielestäni ajatus tuoda toimintoja kannen alle ei ole oikein onnistunut. kannen alla on pimeitä ja erittäin epämiellyttäviä tiloja.
olen kyllä huomannut että missään asiassa ei pitäisi olla täysin ehdoton sillä jokaisesta mallista löytyy vähintään yksi esimerkki maailmalta joka on onnistunut. kuitenkin, pidän useimpia avokortteliratkaisuja epäonnistuneina.