Katsoin TV-sarjaa "Olen - ajattelenko".
Tämä teema on ollut aiemminkin esillä ja viime kevään filosofia-päivien teemanakin se taisi olla.
Mitä mieltä te olette - ajattelemmeko me kovin paljon asioita perimmäisistä kysymyksistä ?
Tämä teema on ollut aiemminkin esillä ja viime kevään filosofia-päivien teemanakin se taisi olla.
Mitä mieltä te olette - ajattelemmeko me kovin paljon asioita perimmäisistä kysymyksistä ?
Vastaukset 46
Vanhimmat
voin kyllä rehellisesti sanoa,että mietin..mietin ehkä joskus liiaksikin..en koskaan saa lopullista totuutta enkä perimmäisiä syvyyksiä selville,mutta se on minun tapani elää,ihmetellä,kummastella,joskus voi löytää jyväsen jostain ,kuten sokea kana..nuorena kiehtoi mystisyys..nyt nautin ajatuksista,viisaiden sanomina,voin kritisoida tai hyväksyä ne..mutta ennen kaikkea en tiedä olenko missään uskossa,mutta minussa on usko,ja sille en voi mitään..olen löytänyt pyhän joutilaisuuden..pois hektisen elämänpiirin pyörteistä..nyt jopa kuulen ja näen..hiljaisuudessa ja hämärässäkin...ekumenia ja Hiljaisuuden Ystävät ovat tulleet läheisiksi...
Luettuani viestisi tutustuin profiiliisi ja viime puheenvuoroihisi - hämmästellen !
Laitoin tuon otsikon kun tiedän niin rippi- kuin muillakin leireillä iltanuotion olleen niitä suurenmoisia kohokohtia.
Muutamat rippileirit ja lukuisat muut olen saanut vetäjänäkin olla mukana.
Noita viisauden sanoja ammennan ja yritän ymmärtää ja edes hieman elää.
Jumaluudesta hyvä aforismi elää sisimmässäni:
- Etsin sieluani,
mutta en voinut nähdä sitä.
Etsin Jumalaani,
mutta hän väisti minua.
Etsin veljeäni ja
- löysin kaikki kolme !
vaikka on tilaisuus, tai mahdollisuus nukkua.
Ajttelen loppua, kuolemaa.....vaikka sen pitäisi olla vielä matkojen päässä En tiedä miksi, tai mikä sai minut yks' kaks ajatelemaan elämän rajallisuutta, Sekö, että olin vuosia sitten lähellä kuolemaa, vai se että tiedän jokaisen jotuvan "tilille" ajallisen elämänsä aikana tekemistään/sanomistaan teoistaan uskon Jumalallisen syyn já seurauksen lakiin ; mitä kylvät , Uskon möskin armoon ja anteeksiantamukseen. Viimekksimainitussa vain ihmisen täytyy nöyrtyä vastanottamaan armo, näin ymmärrän.
Lueskellessani osui Ellumarin viestiin somasti
japanilaisen pari vuosisataa sitten eläneen runoilija Issan sanat:
Tämä maailma, tämä kastepisara
kenties on vain kastepisara
ja kuitenkin - kuitenkin -
Nuoruudessani luin paljon noita japanilaisia haiku- ja tankarunoja.
Esko Valtaojan "Kotona - maailmankaikkeudessa" on antanut paljon eväitä.
Tuolta Tampereen filosofiapäiviltä jäi mieleeni ajatus:
- Ajattelemisen taito perustuu mielen hämmästyttävään kykyyn
luoda enemmän kuin se aikoo,
yli sen mitä se voi ennustaa.
/Theodore Roszak
Taisimme jossain palstoilla keskustellakin näistä asioista joskus pääsiäisen tienoilla.
luokse iltanuotion...kiitos ajatuksestasi..tuo runo minkä olet kirjoittanut viestiisi,oli monia nuoruuden vuosia virsikirjani kanteen kirjoitettu..ja uskon yhä,että siinä piilee totuus..ihmisillä on usein kovin suppea näkemys,kun puhutaan jumaluudesta..Luojasta tehdään pikkukäpynen,ihmisen ymmärrys ei riitä..ja niinhän se on Isossa Kirjassa sanottukin..meidät armahdetaan liialta tiedolta,jota emme voi ottaa vastaan..kyselijän paikka on aina vapaa..ja huumorinviljelijän..minusta ehdoton oivaltaja on nuori pappi Jaakko Heinimäki,jka on kirjoittanut mm.Outo hartauskirja-nimisen luettavan aforismisarjan,sekä Pyhä Nauru teoksen..tällaiset mietiskelyt rikastuttavat henkistä minää,eivätkä todella sulje mitään pois..kiva kun avasit keskustelun...hän kirjoittaa jälkim.kirjansa alussa HUUMORI ON VALEPUKUISTA USKONTOA.
perimmäisiä kysymyksiä jos perimmäisillä kysymyksillä tarkoitetaan kuolemaa, ihmisen olemassaolon tarkoitusta/tarkoituksettomuutta jne..
Eräs mielenkiintoisimmista keskustelukirjoista, kirjeenvaihdosta kolmen erilaisen maailmankatsomuksen omaavan miehen kesken luin nuoruudessani yli neljä vuosikymmentä sitten. Ammennan yhä usein siitä ajatuksia itselleni,
Taisi tuo avauspuheenvuoronkin mietelmä olla siinäkin.
Arnkil-Sirenius-Eskola:Perimmäisten kysymysten äärellä.
Rolf Arnkil oli ylimetsänhoitaja ja sairaalassa, johon tulivat häntä tapaamaan Kalliolan Sigfrid Sirenius ja professori Pentti Eskola. Heidän virinnyt ystävyytensä tuotti luettavaksemme
tuon kirjan. Yhdysside-lehdessä näitä myös oli ja tämän jälkeen julkaistiin vielä toinenkin kirja,
Ihmisestä on kysymys, jossa oli muitakin kirjoittajia.
- Suosittelen luettavaksi - löytynee vain kirjastoista.
nuo mainitsemasi kirjat..ahmin niitä silloin jo vuosia sitten,kun nämä asiat olivat uusia minulle ja luen niitä toisinaan yhä..evääksi elämän matkalle tänäkin päivänä..juuri nyt aihe on lähellä kun sain eilen tietää todella rakkaan ja hyvän ystäväni kuolleen..ja viime viikolla ensi-ihastukseni kohteen 14v.silloin, myös menneen rajan taa..ihmettelen..on vain hiljainen sisin ja kummastus siitä,että minä sain vielä tämän päivän..sitä pitää niin usein kaikkea vain itsestään selvänä asiana..
Ihmisen sivistystasosta, varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippuen perimmäiset kysymykset saattavat olla hyvinkin erilaisia eri ihmisryhmillä. Varakkaat sivistyneet ihmiset saattavat ajatella hyvinkin hienoja ja henkeviä asioita ja voivat uppoutua päiväkausiksi miettimään hienoja filosofisia kysymyksiä. Tämä mietiskely on hyvin atoisaa, sillä pakko ei ole saavuttaa mitään tuloksia määräajassa.
Taloudellisessa ahdingossa oleville köyhille työttömille perimmäinen kysymys on se, että vuokran ja laskut saa maksettua ja lapsille saa hankittua ruokaa. Nämä perimmäiset kysymykset on pakko ratkaista tuloksellisesti määräajassa, tai muuten tulee kuolema.
Rikkaalla ja sivistyneellä ihmisellä perimmäiset kysymykset ovat siten hyvin erilaisia kuin köyhällä työttömällä. Rikkaan ei välttämättä tarvitse ratkaista perimmäisiä kysymyksiään, mutta köyhän työttömän on ne pakko ratkaista. Tätä eriarvoisuutta ei keskusteluissa oteta aina huomioon.
Mietiskellessäni tuota Sinun esittämääsi ajatusta varallisuuden merkityksestä suurten ajatusten
"tuottamisessa."
Itselle on muodostunut kuva, että ainakin useimmat suuret ajattelijat, viisaat, filosofit, kirjailijat, säveltäjät, taiteilijat ja muut ovat eläneet hyvin puutteellisissa oloissa.
Usein he ovat toimineet myös vainottuina ainakin sen jälkeen kun heidän merkittävimmät ajatuksensa ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen.
Miten lie teidän tietämänne ja kokemuksenne?
....ja monen taiteilijan luomisvoima on menestyksen, huomionosoitusten ja maallisen mammonan myötä kadonnut!
Maslown tarvehierarkian mukaan ajatellen, voisi toki ajatella niin, että vain silloin kun perustarpeet : hengissäpysyminen ja turvallisuus on turvattu... on kapasiteettia miettiä muutakin, kuin sitä mitä seuraavaksi laittaa suuhunsa tai millä pitää itsensä lämpimänä jne...
Työttömyys tai hyvinkin ankeat elinolosuhteet eivät meitä kuitenkaan aivan tuolle tasolle aja.
Mammona ja raha eivät mielestäni takaa .... yhtään sen 'sivistyneempää tai syvällisempää* ajattelua, ehkä ennemminkin toisin päin...
Joskus aiemmin olen täällä kirjoittanut siitä, miten viihdyn parhaiten kuolemaa tekevien ihmisten seurassa... Syynä on nimenomaan se, että tuollaisista hetkistä on kaikki ulkoinen turha pois ja perimmäiset, aidot ... asiat korostuvat.
En tarkoita niinkään uskonasioita tai kuoleman jälkeisen elämän pohdintaa, vaan nimenomaan elettävien hetkien kokemista.
Taloudellinen ahdinko ei varmaan itsessään ole edellytys luovuudelle... eikä myöskään raha. Raha vain usein tuo mukanaan valtaa ja valta on asia jolla kompensoidaan tarvetta luoda. Luovuuteen kun liittyy halu aitoon jakamiseen, henkinen exhibitionismi ja alttiiksiasettumisen tarve... sen oivallus, että ihmisen 'suuruus' syntyy oman pienuutensa tunnistamisen kautta.
Ja sitten kirjoitan sen mitä en ajattele.
Ajatukseni ovat yksityisiä, ja vain harvoin tuon niitä esille täällä palstalla.
Mielenkiintoinen ajatus tuo ajatteleminen, se on asia joka koskee meitä kaikkia ja jos emme ajattele mitään, niin emme varmasti ole edes elossa.
Syvälliset ajatukset kuuluvat jokapäiväisiin ajatuksiini, se mitä taas tuon julki on sitä pintapuolta.
Usein ystäviemme kanssa "parannamme maailmaa", ja silloin tulee se perimmäinen minäni esiin.
Uskoisin että jokainen ajattelee myös niitä vakavia ja syvällisiä ajatuksia.
Täällä palstallahan niitä ei paljon parane julki tuoda, tosin onhan täällä ollut muutama ihan vakavakin keskustelu, ja ne ovat olleet mielenkiintoisia aiheita.
Ja huomaa että ne kiinnostavat kirjoittajia, jopa toisillensa irvailevat nikit pystyivät keskustelemaan aivan asiallisesti - lisää niitä aiheita, jossa tulisi se oma todellinen ajatusmaailma esiin.
Monet kirjoittavat ystäväni kehoittava kirjoittamaan ja julkaisemaan juuri näitä syvällisempiä perimmäisiä kysymyksiä.
Usein olen väistänyt asian kertomalla, että minä haluan myös unohtaa ja
Minusta unohtaminen ei ole aina pahasta vaan monissa onnettomuuksissa ja riidoissa se on hyvä lahja kyetä unohtamaan kärsimänsä.
Hyvä muisti tuo meille aivan yhtä lailla onnen ja autuuden kuin helvetilliset tuskat.
Voisinpa opettaa muistiani "hyville tavoille."
kirjoittaa vaikka koneelle.
Minä itse pidän päiväkirjaa jonka kirjoitan aina joka ilta, ja siellä on aina joskus jotakin "henkevämpääkin" mukana.
Olen jo noin 20 vuotta pitänyt sitä, ja kun tioetokone aikoinaan tuli, niin siirryin Wordin sivulle päiväkirjoineni, jokaiselle päivälle on nykyään oma kuvansakin, jostakin mitä päivällä on tapahtunut.
On ihan mielenkiintoista lukea omia tuntojaan ja huomata kuinka elämä kuljettaa joskus omituisiinkin suuntiin....
Se on piilossa eikä kukaan muu pääse sitä lukemaan ;DDD
Kovin harvoin tulee syvennyttyä asioihin.
Mielipiteen saa nopeasti ja liian usein julkikin
ja näin asiat jäävät vaille todellista pohjaa.
Olemme siis MUTU MUTU tuntumalla liikkeellä.
Emme useinkaan arvosta sitä minä ymmärrämme ja kiitämme sitä mitä emme ymmärrä. Olen huomannut useasti, että saan kiitosta jossain keskustelussa (live) käyttämästäni puheenvuorosta ja innostun jatkamaan keskustelua kiittäjän kanssa vain juomatakseni ettei hän osaa selittää asiaa.
Ajattelemmepa vaikkapa naapuripalstalla pitkään käytyä "presidenttipeli-keskustelua".(Mikään ei ole helpompaa kuin naapurin talon asuminen)
Kun joltain erehtyy kysymään perusteluja mielipiteelleen Halosen erinomaisuudesta tai Vanhasen pätemättömyydesta niin
kummankaan henkilön todellisista kyvyistä tehtäviensä suorittamisessa ei juuri tule kommenttia.
Arvostelua kiitoksena tai moitteena tulee usein asioista, joihin ei kö. henkilö ole lainkaan osallistunut eikä kuulu hänen tehtäväkuvaankaan.
- "Se vain on niin hyvä !"
Sille, jolle annamme aikaamme,
annamme myös rakkauttamme.
Riita, tora ja väkivalta ovat nopeita.
pitää olla kokemus joka panee ajattelemaan ,niin mieltä järisyttävä, että on pakko alkaa etsiä vastauksia,ja hakea toisten kokemuksista pohjaa,erilaisista filosofioista,jos ne ei tyydytä jatketaan totuuden etsimistä uskonnosta,sitten tehdään yhteenvetoja omien koemuksien kanssa, kypsyttelee niitä vaikka rantakivellä istuen, ja antaa lopulta olla, kun ei toisetkaan ole tämän pitemmälle päässeet,antaa sitten unelmien päästä valloilleen,kaipausta vain on vaikeampi ymmärtää,
Ajattelemisen aloittaminen on yhtä helppoa tai vaikeaa kuin matkalle lähteminen:
-Sekin alkaa yhdestä askeleesta kuten ajatteleminenkin yhdestä ajatuksesta.
Tässä ketjussa olet kirjoittanut kolme viestiä ja ne ovat jo keskenään kovin ristiriitaisia.
Jäin miettimään: ajatteletko joskus ihan itse, ajatteletko kenties mitä minä tai joku muu keskustellessaan kanssasi ajattelee ja tahtoo sinulle kertoa?
ei sen takia mene yöunesi, hyvä kun on niitä jotka pysyvät samalla linjalla koko ikänsä,luohan se turvallisuutta,yksitoikkoisuus,lue profiilini uudestaan,
yrittänyt olla ajattelematta...
Milloin olet lopettanut ajattelemisen?
En ole huomannut sinun kirjoittelussasi häivääkään mahdollisesta ajattelemisesta.
Ajatteleminen on vaikeaa,
joten vain harvat ajattelevat.
alkanut vielä, miksi luet kirjoituksiani siksi koska haet ajttelemiseesi aihetta ,
Käsittämätöntä. Kuka lukee kenenkin ajatuksia?
Luen kirjoituksiasi hämmästellen ajattelemattomuuttasi.
tarkoitettu pirrelle vaan sille joka kirjoitti edelläni jota kirjoitusta ei ole enää, ja älkäät nyt tukehtuko ajatuksiinne, josku näinkin päin ,joitakin ihmisiä ei vain voi käsittää tavallisilla mitoilla pitää ottaa suurennuslasi ja uusia mittanauha, mittailla joka suuntiin että mahtuisi omaan muottiin, eikä sittenkään mahdu.
Kerrot profiilisivullasikin itsestäsi.
Olisi hyvä kun me mittaisimme kaikissa tilanteissa samoilla mitoilla.
Tuskin meidän silti tarvitsee olla smaan muottiin valettuja.
Erilaisuus on rikkautta monissa asioissa.
- Toinen tykkää äireestä ja toinen tyttärestä
ja molemmat tulevat nairuksi.
papat takajaloilleen, minua naurattaa itsekseen, teidän kanssa olisi mukva hippasilla, ennenvanhaan olisin sannut selkääni,nykyään onneksi remmistä ei saa antaa,kirjottaisin enemmän jos olisi aikaa,
En todellakaan välitä sinun ja kaltaisesi keskusteluseurasta !
Luojan lykky, jos löytäisit kirjoitteluseuraa muualta !
olisikaan...
Yksinkertaista mutta totta, jokainen ihmnen ajattelee eläesään - ellei ajattele hän on aivokuollut.
Jokaisella on omat ajatuksensa, toiveensa ja haveensa, jokainen ihminen on YKSILÖ jota kukaan muu ei voi kopioida, tämä palsta yrittää tehdä ihmisistä klooneja, ellet ajattele kuten muut olet täysi idiootti.
Tämän palstan erinomaiset "poliisit" pitävät huolen siitä ettei ketään kirottua vakkaria hyväksytä, koska hänellä on omat mielipiteensä, joista hän uskaltaa pitää kiinni.
Nämä erinomaiset poliisit pitävät huolen jokaisen vakkarin puolueettomasta haukkumisesta, sehän nyt kuuluu ilman muuta sivusta salaa huutelijoiden tapoihin.
On lienee hyvä että joukossamme on ihmisiä jotka ovat niin erinomaisia että heillä on varaa arvostella muita.
Kiitos koko puskasakille joka aina muistavat, kuinka erinomaisia he ITSE ovat..................
Ei pidä marista, jos on asettunut kynnysmatoksi, jota tallataan.
Aiheellinen vihastuminen on oikein ja suuttumus kuin ukkoskuuro, joka puhdistaa ilmaa
- olettehan huomanneet ?
Tyhjään huutajia pilkkaavat pian taivaan linnutkin kuin linnunpelättejä ikään.
Palstallakin viljelty imelyys ja makeilu onminusta pieniä lapsia varten;
kirpeän satiirin tai ironian sekoittaminen makeaan osoittaa minusta hyvää makua !
ajatella onko kukaan oikeassa eikä se minulle kuulukkaan, ainoastaan se kuuluu mitä mieltä olen itse,ja ajatteleminenhan johtaa tekoihin,mistä saisi esim,krisna liike jäseniä jos ei kukaan yrittäisi ajatella, jotkut kuntoilevat itsensä hegiltä yrittäessään löytää vastausta,toiset äiti amman halauksesta,ajattelu johtaa tekoihin,eikä aina viisaisiin,pitäisi olla tarpeeksi järkevä jonka olisi lupa ajatella,
Peräti omituista seuraa sellainen ihminen, joka ei ole laisinkaan kiinnostunut mitä minä ajattelen ja mitä mieltä olen asiasta.
En viihtyisi seurassasi.
Lienet omaan napaasi tuijottaja, vai olenko vallan väärässä?
Olet siis sitä mieltä, että järkevillä, siis sinunlaisillasi on oikeus ajatella kun olet omasta mielestäsi tarpeeksi järkevä ajattelemaan,
sitä eivät muut ole, koska sinua eivät muitten mielipiteet kiinnosta.
... kuka milloinkin. Maailma on täynnä ajateltavia asioita - mitä asioita minä nyt ajattelen, mitkä asiat hallitsevat mieltäni - en olisi osannut vuosi sitten ajatella - kuvitella. Maailma muuttuu ja ihmisten mikromaailmat muuttuvat. Yksilötason tsunamit ovat nurkan takana. Mikä on niiden tarkoitus - kuinka minä tai sinä ajattelet ne asiat pois mielestä. Jotkin asiat ovat vain niin suuria että niitä ei omalla ajattelullaan käsitä.
Sanomme lapsille, nuorille ja ympäristömme ihmisille "olisi pitänyt vähän ajatella" ... hän teki sen ajattelemattomuuttaan. Ajatella - kuinka tämä kaikki voi tapahtua...
ajattelukykysi ulkopuolella niin ei haittaa,ulkopuolella on avarammat ajatukset,tervetuloa vain,sanon jossain että olemme ihmisinä samaa tekoa ettemme poikkea paljon toisistamme, että turhaan kuvitella parempaa itsestä,sori jos ei sovi kuvaan,
Kuvaamataidon tunnilla eräs alaluokkalainen tyttö viittasi innokkaasti kun olin antanut aiheeksi piirtää oman kodin.
- Opettaja, mun kotoni ei maharu tähän paperille, ku se on niin isoo. Siinä on kaks kuistiaki !
Luokassa kävi pieni hihitys, mutta ratkaisin asian sillä, että annoin tytölle toisenkin piirustuspaperin sanoen:
- Eiköhän nyt sovi ?
Tuli muuten nätti kuva: "Kotini".
"Ikivihreä vaiko ikivireä - kas siinä pulma"
sanot profiilisivullasi.
Uskon, ettei pieneen päähäsi muuta mahdukaan !
syntyvät minun ajatukseni,sinun päässäsi sinun, kuka sanoo kummassa päässä sytyneet ajatukset olisivat viisaampia,luennoilla ja kirjoista opitut ovat toisien ajatuksia ,niinkuin pakastettuja tai kuivattuja, omat ajatukset kuin tuoreita vihanneksia muillakin kun minulla,jos joku on mielestään toista viisaampi saa olla ei ole minulta pois ,nimimerkin takaa voi vaikka kuka heitellä huulta, en menisi nimim,koska jonkunhan pitää uskaltaa ja kuka siten jos en minä!!!
...miten oudoksi keskustelun sävy loppua kohti menee. Aluksi niin ylevät ajattelemiset kiepsahtavat pelkästään toistensa sättimiseksi! Siinäpä näkyy koko ajattelemisen avaruus ja sallivuus toisten ajatuksia kohtaan.
Mietityttääkin että joidenkin opettavaiset aivot eivät ole kastepisaroita suurempia...:)
En viitsi tuhlata tähän tämän filosempia mietteitä, joku tulisi vielä kumoamaan nekin. Kaunista ja leppoisaa kesäiltaa...
Mistähän se mahtaa johtuakin etteivät tyhmät ymmärrä pitää suutaan kiinni ja kuunnella oppiakseen?
Tietämätön ihminen on kuin valoton maailma, eihän pimydessä voi nähdä edes ympärillään olevan luonnon kauneutta ja elämän rikkautta.
Ei ikä, ei oppiarvo, ei tankat ei haikut, eikä kenenkään muunkaan toisen ihmisen ajatuksen siteeraus luo kenestäkään suuruutta, valitettavasti.
Näyttää että sinun ajattelun taito luo vaan hämmästyttävän kyvyn sättiä toisia.
Koetko nyt olevasi peräti vainottu kun sinun merkittävät ajatukset ovat tulleet yleisesti tietoon...? Rentouduhan nyt meidän tyhmien kanssa ja katselehan itsekin vaihteeksi ympärilläsi olevaa luonnon kaunetta.
Minusta tuntuu, että olet monien muitten lailla katkeroituneita ihmisiä, jotka halöuavat purkaa omaa pahaa oloaan täysin syyttömään tehden hänestä syntipukin.
Taidat olla yksi niistä, jotka innolla yhtyi Ruuneperin kuohintajuttuun, MdK:n lailla kostamaan torjutuksi tulonsa jopa hirttouhkineen tai maalaismiehen tappo- ja murhauhkauksiin jopa hurraten "hyvä, hyvä"!
Pyynnöistä huolimatta ei ylläpito, sheriffi eikä kukaan keskustelukumppani ole milloinkaan esittänyt ainoatakaan sellaista asiaa yksilöiden, joka antaisi aiheen korjata lausumiani.
Sinäkin käyt herjaamaan nimettömä, häpeisit kun nikkisi tulisi julki - eikö vain ?
Nämähän ovat vapaita mielipiteen ilmaisusivuja, niin "tyhmien" kuin "superviisaiden" kirjoitella - kenellä sitten lie enmmän sydämensivistystä ja viisautta. Kirjaviisaalla vaiko liki luonnonlapsella. Mielipiteistähän on kysysmys. Jokaisen omasta maailmasta.
Mutta sättijät sätissä omaan arvoonsa. Niinkait sitä sanotaan.