kyyneleet valuvat ikävästä. Avokki otti ja lähti, vei lapsemme mukanaan, ah niin ihanan miehen asuntoon. No, jäihän minulle entinen asuntoni, joka kovin arvottomalta tuntuu vaikka kovasti yritinkin tehdä töitä jotta tästä tulisi meidän oma pikku tupa.
Tästä eteenpäin näen omaa lastani ihanan armollisesti 2 kertaa kuukaudessa. lastenvalvoja sanoi, että ne ovat minimitapaamiset, mutta entinen rakkauteni kohde sähisi, että vain paperille laitetut tapaamiset sitovat häntä.
Pääsin kuulemma liian halvalla ja asiaan on tulossa muutos, mitä halusi? En tiedä, olisi kertonut, kun en kuitenkaan jaksa taistella, menkööt nyt sitten kaikki, lapsi, rahat ja itsetunto.
Mites teidän kesä?
Tästä eteenpäin näen omaa lastani ihanan armollisesti 2 kertaa kuukaudessa. lastenvalvoja sanoi, että ne ovat minimitapaamiset, mutta entinen rakkauteni kohde sähisi, että vain paperille laitetut tapaamiset sitovat häntä.
Pääsin kuulemma liian halvalla ja asiaan on tulossa muutos, mitä halusi? En tiedä, olisi kertonut, kun en kuitenkaan jaksa taistella, menkööt nyt sitten kaikki, lapsi, rahat ja itsetunto.
Mites teidän kesä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
pahinta, mitä voit tässä tilanteessa tehdä, on alkaa juomaan. Laita se koti kauniiksi, nauti vähistä hetkistä lapsesi kanssa, tuuletu. Järjestä lapselle luonasi joka kerta normaalit kotiympyrät, mutta aikaa. Ei linnanmäkiä, tai muita huvireissuja, kuin samalla tavalla kuin ennenkin. Totuus on, että tavallisessa arjessa nautitte toistenne seurasta enemmän. Pian se äiti kyllästyy, siinä vaiheessa kun on toinen lapsi tulossa uuden miehen kanssa jne. ja jos olet hommasi hyvin hoitanut, saat varmasti tavata lastasi useammin. Jossain vaiheessa lapsi itse päättää missä asuu, joten siihen asti hoida itsesi, työsi ja kotisi parhaalla mahdollisella tavalla!
Toivottavasti saatte ex-puolisosi kanssa välinne ajan kuluessa paremmiksi. Ja toivottavasti hänkin joskus (mahdollisimman pian) tajuaa, että isällekin lapsi on tärkeä, ja mikä olleellisempaa, lapselle isä on tärkeä.
Joka toinen viikonloppu -systeemi ei kyllä ole kauheen mukava, ainakin jos välimatkat soisivat toisenkinlaisen järjestelyn. Yritäpä tunteiden kuohunnan rauhoituttua ehdottaa jotain enemmän, esim. joka toinen viikonloppu, ja lisäksi joka toisella viikolla pari päivää arkena? Tai edes joka viikko yksi arki-ilta? Joka toinen juhlapuyhä ja lomalla tietenkin enemmänkin... Mahdollisuuksia on monia, toivottavasti pääsette parempaan sopimukseen!
Sillä aikaa: kirjoita lapsellesi kortteja ja kirjeitä ja toivottavasti saat sentään puhelimitse häneen yhteyden? Älä sinä anna periksi, lapsellesi olet tärkeä!
Parempaa tulevaisuutta toivottaen!