Eräs kirja-arvostelu liittyen palstan teemaan (arvostelu koskee teosta Marianne Williamson: Palatkaamme rakkauteen. Suom. Pirkko Huhtanen. WSOY 1993):
>>>Marianne Williamson sekoili läpi itä- ja länsifilosofioiden ottaen vauhtia huumeista ja vasemmistolaisuudesta, pirstoi ihmissuhteensa ja syytti muita, kunnes hänen johtopäätöksensä elämäntapansa seurauksista yhdistyneenä hänen totuudenhaluunsa saivat riittävästi lisätukea hänen persoonalleen sopivasta tekstistä. Vuonna 1977 se käänsi hänen nuolensa lentoradan. Sen nimi on Ihmeiden oppikurssi (A Course in Miracles, ei suom.), kristillissävytteinen henkisen psykoterapian itseopiskeluohjelma. Se sisältää kolme kirjaa; tekstiosan, työkirjan opiskelijoille ja käsikirjan opettajille. Se syntyi amerikkalaisen psykologin Helen Schumanin "sisäisen äänen" sanelemana. Hermoromahduksen ja Jumalan apuun pyytämisen jälkeen alkoi Williamson luennoida siitä itse. 'Palatkaamme rakkauteen' on tavallaan sen selitysteos. Se on ollut Williamsonille kaikki kaikessa, mutta hän ymmärtää ettei se ole sitä kaikille: Ihmeiden oppikurssi on yksi tapa monien joukossa. Tunnet kyllä, jos se on sinun tapasi.
Williamsonin kirjan kristillisen sanaston läpi kuultaa Raamatussa roikkujien sitoutuneisuutta selvästi vapaampi henki. Melko tasapaksua kristillisesoteerisen filosofian vuotamista teksti on, mutta siinä on koko ajan kirjoittajan oman vajavaisuuden tunnustava lämmin ja henkilökohtainen sävy ja pyrkimys rehellisyyteen. Se jättää miellyttävän jälkimaun. Sen verran hyvin Williamson näkee kaiken yläpuolelle kohottamansa rakkauden nimissä kylvettävän vihan ovelat naamioitumiset, että hänen sitoutumansa rakkauteen ei maistu patologiselta, eikä hänen pyrkimyksensä löytää pahan hyvä puoli maistu Pollyannismilta.
Jumalan Sotureille ei kirja sovi, sillä Williams ei suosi säkkiin ja tuhkaan pukeutuvaa MinäSuuriSyntinen-metelöintiä; tuota itsensä tarkoituksellista alentamista taivastikkarin toivossa. Raamattutautiset eivät tule sietämään Williamsonin näkemystä siitä että yksikään uskonto ei omaa yksinoikeutta totuuteen, tai että muutkin kuin Jeesus voivat ilmentää Pyhää Henkeä yhtä puhtaasti. - - - >>>>
(arvostelun lähde: http://www.netlife.fi/users/msiivola/kri/lennossaan_kaantynyt_nuoli.html)
>>>Marianne Williamson sekoili läpi itä- ja länsifilosofioiden ottaen vauhtia huumeista ja vasemmistolaisuudesta, pirstoi ihmissuhteensa ja syytti muita, kunnes hänen johtopäätöksensä elämäntapansa seurauksista yhdistyneenä hänen totuudenhaluunsa saivat riittävästi lisätukea hänen persoonalleen sopivasta tekstistä. Vuonna 1977 se käänsi hänen nuolensa lentoradan. Sen nimi on Ihmeiden oppikurssi (A Course in Miracles, ei suom.), kristillissävytteinen henkisen psykoterapian itseopiskeluohjelma. Se sisältää kolme kirjaa; tekstiosan, työkirjan opiskelijoille ja käsikirjan opettajille. Se syntyi amerikkalaisen psykologin Helen Schumanin "sisäisen äänen" sanelemana. Hermoromahduksen ja Jumalan apuun pyytämisen jälkeen alkoi Williamson luennoida siitä itse. 'Palatkaamme rakkauteen' on tavallaan sen selitysteos. Se on ollut Williamsonille kaikki kaikessa, mutta hän ymmärtää ettei se ole sitä kaikille: Ihmeiden oppikurssi on yksi tapa monien joukossa. Tunnet kyllä, jos se on sinun tapasi.
Williamsonin kirjan kristillisen sanaston läpi kuultaa Raamatussa roikkujien sitoutuneisuutta selvästi vapaampi henki. Melko tasapaksua kristillisesoteerisen filosofian vuotamista teksti on, mutta siinä on koko ajan kirjoittajan oman vajavaisuuden tunnustava lämmin ja henkilökohtainen sävy ja pyrkimys rehellisyyteen. Se jättää miellyttävän jälkimaun. Sen verran hyvin Williamson näkee kaiken yläpuolelle kohottamansa rakkauden nimissä kylvettävän vihan ovelat naamioitumiset, että hänen sitoutumansa rakkauteen ei maistu patologiselta, eikä hänen pyrkimyksensä löytää pahan hyvä puoli maistu Pollyannismilta.
Jumalan Sotureille ei kirja sovi, sillä Williams ei suosi säkkiin ja tuhkaan pukeutuvaa MinäSuuriSyntinen-metelöintiä; tuota itsensä tarkoituksellista alentamista taivastikkarin toivossa. Raamattutautiset eivät tule sietämään Williamsonin näkemystä siitä että yksikään uskonto ei omaa yksinoikeutta totuuteen, tai että muutkin kuin Jeesus voivat ilmentää Pyhää Henkeä yhtä puhtaasti. - - - >>>>
(arvostelun lähde: http://www.netlife.fi/users/msiivola/kri/lennossaan_kaantynyt_nuoli.html)
Vastaukset 2
Vanhimmat
>Jumalan Sotureille ei kirja sovi, sillä Williams ei suosi säkkiin ja tuhkaan pukeutuvaa MinäSuuriSyntinen-metelöintiä; tuota itsensä tarkoituksellista alentamista taivastikkarin toivossa.
Hauskasti sanottu. Ns. Oikean Uskon airueet pitävät usein siitä Oikeasta Uskostaan niin kovaa meteliä että vähän arempi ihminen alkaa heitä tosissaan uskoa ja kuvitella että tuo se nyt sitten on se Oikea Usko. Mutta minkä takia omahyväinen näkemys siitä että "meidän porukat" pääsevät taivaaseen ja muut joutuvat helvettiin jos eivät osaa luritella täsmälleen samoja sanoja kuin me itse olisi jotakin niin erinomaista että sen edessä pitäisi niiailla? Miksi näitä itse itsensä pylvään päähän voihkimaan nostaneita, omalla kurjuudellaan ja syntisyydellään YLVÄSTELEVIÄ ihmisiä pitäisi katsoa yläviistoon ja hävetä omaa itseään ja omia ajatuksiaan?
IOK:ssa, josta luin osan kesän alussa, on erittäin positiivista se että se ei masenna, alenna, hauku, arvostele, riistä lukijaansa. Se itseasiassa antaa ihmiselle hänen ihmisarvonsa takaisin. Kuinkahan moni teos tai oppi tekee niin?
http://www.netlife.fi/users/msiivola/krit/lennossaan_kaantynyt_nuoli.html