Itseäni kiinnostavat monet maailmanselitystarinat, lähinnä se, mitä ne kertovat ihmisen ja ympäristön suhteesta sekä ihmisen suhteesta itseensä. Myös eri myyttien variaatiot sekä kulttuuriset samanlaisuudet kiinnostavat.
Lyhyen johdantoni jälkeen kysyisin, mikä olisi palsta-ateistin suhde myytteihin, jumaltarinoihin, taiteen tapaan käsitellä ja jälleenkertoa myyttejä? Sekä, mikä olisi se myyttinen kertomus, joka palsta-ateistia paraillaan kiinnostaa (sen syvällisemmin jungistelematta)?
Varmaankin femakkouttani minua kiinnostaa esim. arturiaaninen legenda siitä, kuinka maailmankuva murtuu ja muuttuu, järjestyy uudelleen.
ateisinen suhde mytologioihin
jaina
17
974
Vastaukset
- Nassen
trollit ja peikot tms. paikalliset "ilmiöt" sekä niihin liittyvät tarinat kiinnostavat.
Maailmaselityksestähän nuo ovat kaukana - Gonzales
>>Lyhyen johdantoni jälkeen kysyisin, mikä olisi palsta-ateistin suhde myytteihin, jumaltarinoihin, taiteen tapaan käsitellä ja jälleenkertoa myyttejä? Sekä, mikä olisi se myyttinen kertomus, joka palsta-ateistia paraillaan kiinnostaa>taiteen tapaan käsitellä ja jälleenkertoa myyttejä?
- jaina
Raamattuhan on kokoelam väkivaltaisten paimentolaisheimojen kokoamaa tarinaa matkojensa varrelta ja sinällään erittäin mielenkiintoinen kokoelma, jos muistaa missä ja milloin se on koottu ja missä ja milloin tarinoita on kerrottu. VT ja UT ovat mielestäni kyllä aivan eri teos.
VThän alkaa todella uljaasti julistamalla, että alussa oli sana, jne. Metaforisella tasolla se on totta: puheen metatason muodostuminen on ensimmäinen edellytys inhimillisen kulttuurin muodostumiselle (tosin, muutakin kulttuuria on ja muutakin kulttuurin syntymiseen tarvitaan). Lisäksi tämä yksinkertainen lausahdus osoittaa sen, kuinka sosiaalisia ihmiset ovat: puhetta ei opi ilman kanssapuhujien klaania.
Palsasta muistuu mieleeni myös se, kuinka hän selvästi kuvaa kärsimystään tästä ylimielisestä ylimies -maailmankuvasta. Kuvittelisin, että se koskettaa muitakin miehiä: suorituskeskeinen kiipijä-alistaja ei voi osoittaa autenttista olemustaan, paljastaa ns. tosinimeään (*lukee hän paraillaan Le Quinia lapsille ääneen ;D*)
Telaketjuista.
Kyllä niitä on: hyökkäys on paras puolustus: maassa on aina armeija: jollei oma niin sitten vieras. - Gonzales
jaina kirjoitti:
Raamattuhan on kokoelam väkivaltaisten paimentolaisheimojen kokoamaa tarinaa matkojensa varrelta ja sinällään erittäin mielenkiintoinen kokoelma, jos muistaa missä ja milloin se on koottu ja missä ja milloin tarinoita on kerrottu. VT ja UT ovat mielestäni kyllä aivan eri teos.
VThän alkaa todella uljaasti julistamalla, että alussa oli sana, jne. Metaforisella tasolla se on totta: puheen metatason muodostuminen on ensimmäinen edellytys inhimillisen kulttuurin muodostumiselle (tosin, muutakin kulttuuria on ja muutakin kulttuurin syntymiseen tarvitaan). Lisäksi tämä yksinkertainen lausahdus osoittaa sen, kuinka sosiaalisia ihmiset ovat: puhetta ei opi ilman kanssapuhujien klaania.
Palsasta muistuu mieleeni myös se, kuinka hän selvästi kuvaa kärsimystään tästä ylimielisestä ylimies -maailmankuvasta. Kuvittelisin, että se koskettaa muitakin miehiä: suorituskeskeinen kiipijä-alistaja ei voi osoittaa autenttista olemustaan, paljastaa ns. tosinimeään (*lukee hän paraillaan Le Quinia lapsille ääneen ;D*)
Telaketjuista.
Kyllä niitä on: hyökkäys on paras puolustus: maassa on aina armeija: jollei oma niin sitten vieras.Mahtanevatkohan nuo paimentolaisheimot olla olleet erityisen väkivaltaisia. Luulen, että eivät, ainakaan Raamatun teksteistä sitä ei mielestäni voi päätellä.
Raamatun väkivalta ei ole kovin dramaattista, jos sen ajattelee tapahtuvaksi lukijan pään sisällä, eräänlainen peilikuva siis. Tunteethan runttaavat armotta, tappavatkin. Ruumiita vain ei tule konkreettisesti, jos tapahtumat ovat yksilön pään sisällä.
>>VT ja UT ovat mielestäni kyllä aivan eri teos.>Kuvittelisin, että se koskettaa muitakin miehiä: suorituskeskeinen kiipijä-alistaja ei voi osoittaa autenttista olemustaan, paljastaa ns. tosinimeään - jaina
Gonzales kirjoitti:
Mahtanevatkohan nuo paimentolaisheimot olla olleet erityisen väkivaltaisia. Luulen, että eivät, ainakaan Raamatun teksteistä sitä ei mielestäni voi päätellä.
Raamatun väkivalta ei ole kovin dramaattista, jos sen ajattelee tapahtuvaksi lukijan pään sisällä, eräänlainen peilikuva siis. Tunteethan runttaavat armotta, tappavatkin. Ruumiita vain ei tule konkreettisesti, jos tapahtumat ovat yksilön pään sisällä.
>>VT ja UT ovat mielestäni kyllä aivan eri teos.>Kuvittelisin, että se koskettaa muitakin miehiä: suorituskeskeinen kiipijä-alistaja ei voi osoittaa autenttista olemustaan, paljastaa ns. tosinimeäänMinä kirjoitin ed. viestissä:
>>Kuvittelisin, että se koskettaa muitakin miehiä: suorituskeskeinen kiipijä-alistaja ei voi osoittaa autenttista olemustaan, paljastaa ns. tosinimeään
Mä olen suuri fantasiakirjallisuuden ystävä. Etenkin Dragonlance on ollut lähellä sydäntä.
Mutta pelkät mytologiat..ei kiinnosta juuri lainkaan. Tulee vain surullinen mieli, kun lukee ihmisistä eri aikoina, jotka on hurahtanu johonki ihme rituaaleihin. Fantasiassa ei tarvi miettiä "onko jumalaa olemassa" koska siinä jumalat on usein
todella aktiivisessa osassa.myytit, jumaltarinat jne. juttuina ihan kiinnostavia. Niin ja juttuina ne pitää ottaakkin.
- sääliks käy jesseä
Hänen sanomakseen on hyvä laittaa kaikkee skeidaa.
Jesse sanoo niin, jesse sanoo näin.
Sääli käämiosastoa! sääliks käy jesseä kirjoitti:
Hänen sanomakseen on hyvä laittaa kaikkee skeidaa.
Jesse sanoo niin, jesse sanoo näin.
Sääli käämiosastoa!saa kaikenlaista aikaan. Niin ja jutut vain paranevat ajankuluessa.
- Rilli
Parhaimmillaan myytit ovat minusta ihmiskunnan kulttuuriperimää, tarinoita, jotka sisältävät muistettavassa ja edelleenkerrottavassa muodossa syvällistä viisautta, joka on vaikeaa tai mahdotonta ilmaista suorin sanoin. Ateismi kyllä helpottaa sisällön ymmärtämistä, jos tarina käsittelee jumalhahmoja. Toki myytteinä tarjoillaan roskaakin, mutta niinhän tapahtuu muissakin asioissa.
Minua on aina kiinnostanut myytti hylätystä lapsesta, joka selviytyäkseen hylkäämisestä kääntää tuntemattoman alkuperänsä voitokseen. Myytit kuitenkin tietävät, että hän ei pysty koskaan saavuttamaan tavoittelemaansa rauhaa, "luvattua maata". Klassiset myytit aiheesta ovat egyptiläinen tarina Sinuhesta ja sen juutalainen rinnakkaisversio Mooseksesta, sekä kreikkalainen tarina Oidipuksesta.
Sitäpaitsi tämä myyttihän on kirjallisuuden ja Hollywoodin peruskamaa.- otto mullheim
Sitä paitsi vielä tottakin. Ei käsitetä, miten monella tasolla
sukkia kulutetaan!
Oma elämä vesilasimyrskyineen "luvatun maan" ulkopuolella. Ehdottomasti.
Oma tarinani on ikuisen pimeässä kulkijan stoori.
Noita klassisia myyttejä syntyy vieläkin.
Aina jollakin "taviksella" on Suomessakin mahdollisuus nousta kuuluisuuteen.
Itsellä niitä ei todellisuudessa koskaan ollutkaan. - jaina
Rilli kirjoitti:
"Minua on aina kiinnostanut myytti hylätystä lapsesta, joka selviytyäkseen hylkäämisestä kääntää tuntemattoman alkuperänsä voitokseen. Myytit kuitenkin tietävät, että hän ei pysty koskaan saavuttamaan tavoittelemaansa rauhaa, "luvattua maata"."
Tämä on eräs versio saavuttamattoman haikailusta, elämänjanosta tai -kaipuusta. Vielä koskettavampi on minusta Sisyfos, joka kierittää kiveä vuoren huipulle, josta kivi vierii takaisin alas ja saman kiven pyörittäminen voi taas alkaa alusta. Sisyfos ei edes yritä etsiä ratkaisuja elämäänsä. (S. hän oli taas tavallaan kapinallinen, joka kyllä tietää alkuperänsä, mutta kapinoi "vanhempiaan" vastaan ja saa rangaistuksensa, josta ei päästä itseään vapaaksi. Jne.)
Mutta kaikkein koskettavimmin hylätyn lapsen tarinan kuulin joku vuosi sitten katsellessani Muumeja omat lapsukaiset sylissäni. Kertoja oli siis Tove Jansson ja tarina Näkymätön Lapsi.
Muttapa, mikä meitä estää keksimästä tarinaa muinaisesta egyptilaisestä tytöstä, Sinuhennasta, joka harhailtuaan, etsittyään löytää mielenrauhan? Vaikkapa saatuaan lapsia? Tai eksyttyään Tiibettiin meditoimaan? Muumeissakin tyttö muuttuu taas havaittavaksi, kun hän ilmaisee raivonsa ja suuttumuksensa. - Rilli
jaina kirjoitti:
Rilli kirjoitti:
"Minua on aina kiinnostanut myytti hylätystä lapsesta, joka selviytyäkseen hylkäämisestä kääntää tuntemattoman alkuperänsä voitokseen. Myytit kuitenkin tietävät, että hän ei pysty koskaan saavuttamaan tavoittelemaansa rauhaa, "luvattua maata"."
Tämä on eräs versio saavuttamattoman haikailusta, elämänjanosta tai -kaipuusta. Vielä koskettavampi on minusta Sisyfos, joka kierittää kiveä vuoren huipulle, josta kivi vierii takaisin alas ja saman kiven pyörittäminen voi taas alkaa alusta. Sisyfos ei edes yritä etsiä ratkaisuja elämäänsä. (S. hän oli taas tavallaan kapinallinen, joka kyllä tietää alkuperänsä, mutta kapinoi "vanhempiaan" vastaan ja saa rangaistuksensa, josta ei päästä itseään vapaaksi. Jne.)
Mutta kaikkein koskettavimmin hylätyn lapsen tarinan kuulin joku vuosi sitten katsellessani Muumeja omat lapsukaiset sylissäni. Kertoja oli siis Tove Jansson ja tarina Näkymätön Lapsi.
Muttapa, mikä meitä estää keksimästä tarinaa muinaisesta egyptilaisestä tytöstä, Sinuhennasta, joka harhailtuaan, etsittyään löytää mielenrauhan? Vaikkapa saatuaan lapsia? Tai eksyttyään Tiibettiin meditoimaan? Muumeissakin tyttö muuttuu taas havaittavaksi, kun hän ilmaisee raivonsa ja suuttumuksensa.En onnistunut heti kuvaamaan Mooses-Oidipus-myyttiä koko voimassaan. "Hylätty lapsi" oli pehmoilmaisu - kysymyshän on ei-toivotuista lapsista, jotka oli tarkoitus hävittää. Sellaiset "annettiin jumalien haltuun", Egyptissä pantiin koriin Niilin vietäväksi, Kreikassa heitettiin Olympos-vuoren rinteeltä alas. Mooses ja Oidipus selvisivät tästä hengissä.
Tällainen lapsi joutuu läpi koko elämänsä epätoivoisesti yrittämään ansaita elämisen oikeutensa. Mikään suoritus ei riitä - olet ja pysyt ulkopuolisena.
Sisyfoksesta muistetaan hänen rangaistuksensa, mutta harvoin tekoa, josta rangaistus seurasi.
Sisyfos oli loukannut Zeusta, jonka vuoksi Zeus määräsi Kuoleman viemään hänet manalaan. Sisyfos onnistui kuitenkin vangitsemaan Kuoleman ja sulkemaan hänet tyrmään. Sen seurauksena maailmasta hävisi kuolema. Kukaan ei kuollut: vanhukset mätänivät elävinä, loukkaantuneet jatkoivat elämäänsä vaikka kappaleina, eläimiä ei pystynyt teurastamaan ruoaksi, jne.
Lopulta Zeus löysi ja vapautti Kuoleman, ja maailma palasi ennalleen. Sisyfos vietiin Manalaan, jossa hän joutui rangaistukseksi loputtomasti vierittämään kiveä ylös vuorelle, josta se aina vieri alas. Ja sillä tavalla muistamaan itse ja muistuttamaan muille, millainen onnettomuus olisi ikuinen elämä.
Myytit ovat elämää suurempia tarinoita.
Oletko muuten lukenut Eino Leinon helkavirsiä? Monet niistä kohoavat myyttiseen suuruuteen. - jaina
Rilli kirjoitti:
En onnistunut heti kuvaamaan Mooses-Oidipus-myyttiä koko voimassaan. "Hylätty lapsi" oli pehmoilmaisu - kysymyshän on ei-toivotuista lapsista, jotka oli tarkoitus hävittää. Sellaiset "annettiin jumalien haltuun", Egyptissä pantiin koriin Niilin vietäväksi, Kreikassa heitettiin Olympos-vuoren rinteeltä alas. Mooses ja Oidipus selvisivät tästä hengissä.
Tällainen lapsi joutuu läpi koko elämänsä epätoivoisesti yrittämään ansaita elämisen oikeutensa. Mikään suoritus ei riitä - olet ja pysyt ulkopuolisena.
Sisyfoksesta muistetaan hänen rangaistuksensa, mutta harvoin tekoa, josta rangaistus seurasi.
Sisyfos oli loukannut Zeusta, jonka vuoksi Zeus määräsi Kuoleman viemään hänet manalaan. Sisyfos onnistui kuitenkin vangitsemaan Kuoleman ja sulkemaan hänet tyrmään. Sen seurauksena maailmasta hävisi kuolema. Kukaan ei kuollut: vanhukset mätänivät elävinä, loukkaantuneet jatkoivat elämäänsä vaikka kappaleina, eläimiä ei pystynyt teurastamaan ruoaksi, jne.
Lopulta Zeus löysi ja vapautti Kuoleman, ja maailma palasi ennalleen. Sisyfos vietiin Manalaan, jossa hän joutui rangaistukseksi loputtomasti vierittämään kiveä ylös vuorelle, josta se aina vieri alas. Ja sillä tavalla muistamaan itse ja muistuttamaan muille, millainen onnettomuus olisi ikuinen elämä.
Myytit ovat elämää suurempia tarinoita.
Oletko muuten lukenut Eino Leinon helkavirsiä? Monet niistä kohoavat myyttiseen suuruuteen.Otin Sisufoksen (nimi muutettu) esimerkiksi siksi, että kuvaa niin mainiosti tätä arbeit-macht-frei elämää täällä luterilaisen työnetiikan ikeen alla: työllä rakkauden, hyväksymisen jne. suorittaminen on kovin yleinen tapa yrittää löytää se oikotie onneen.
Olen muuten myyteistä sitä mieltä, että myyttisten tarinoiden suuruus ei ole niiden totuusarvossa, vaan se on niiden säilymisessä. On olemassa myyttejä siitä, kuinka luvattua maata etsitään, mutta on olemassa myös myyttejä siitä, kuinka se löydetään, kuinka ihminen voi saavuttaa rauhan ja palata kotiin, elikän itseensä, Lemminkäisen Äiti, joka kasaa poikansa Tuonelan virrasta tai Isis, joka kasaa pitkin Egyptiä levitellyt Osiriksen kappaleet ja saa Horus -vauvan tämän kanssa.
Anarkistisinta on tietenkin kirjoittaa oma myyttinen tarinansa omalla, uudella tavalla, mikä toimi tosin pitää sisällään melkoisen tiedostamisen vaivan.
Helkavirret veisasin joskus viisitoistavuotisna, joten kiitos vinkistä: otanpa luvun alle uudestaan. - Rilli
jaina kirjoitti:
Otin Sisufoksen (nimi muutettu) esimerkiksi siksi, että kuvaa niin mainiosti tätä arbeit-macht-frei elämää täällä luterilaisen työnetiikan ikeen alla: työllä rakkauden, hyväksymisen jne. suorittaminen on kovin yleinen tapa yrittää löytää se oikotie onneen.
Olen muuten myyteistä sitä mieltä, että myyttisten tarinoiden suuruus ei ole niiden totuusarvossa, vaan se on niiden säilymisessä. On olemassa myyttejä siitä, kuinka luvattua maata etsitään, mutta on olemassa myös myyttejä siitä, kuinka se löydetään, kuinka ihminen voi saavuttaa rauhan ja palata kotiin, elikän itseensä, Lemminkäisen Äiti, joka kasaa poikansa Tuonelan virrasta tai Isis, joka kasaa pitkin Egyptiä levitellyt Osiriksen kappaleet ja saa Horus -vauvan tämän kanssa.
Anarkistisinta on tietenkin kirjoittaa oma myyttinen tarinansa omalla, uudella tavalla, mikä toimi tosin pitää sisällään melkoisen tiedostamisen vaivan.
Helkavirret veisasin joskus viisitoistavuotisna, joten kiitos vinkistä: otanpa luvun alle uudestaan.Minusta myyttisten tarinoiden säilyminen johtuu juuri niiden totuudesta. Ennen kirjoitettua muistiinmerkitsemistä säilyivät vain tarinat, jotka oli mahdollista muistaa - ei sanoina vaan sisältönä. Elleivät kertojat itse tunteneet tarinoidensa sisältöä todeksi, kertomukset sekosivat ja kuolivat nopeasti pois. Vasta kirjoitustaito pystyi säilyttämään mitä tahansa, oli totta tai ei. (Totuuden putoaminen kuvioista synnytti "pyhät kirjoitukset".)
Myytteinä pidän vain tarinoita, jotka välittävät ihmisille yhteistä tietoa. Ei se henkilökohtaisten tarinoiden arvoa vähennä.Älä vain rupea malli-ihmiseksi. ;) - Gonzales
Rilli kirjoitti:
Minusta myyttisten tarinoiden säilyminen johtuu juuri niiden totuudesta. Ennen kirjoitettua muistiinmerkitsemistä säilyivät vain tarinat, jotka oli mahdollista muistaa - ei sanoina vaan sisältönä. Elleivät kertojat itse tunteneet tarinoidensa sisältöä todeksi, kertomukset sekosivat ja kuolivat nopeasti pois. Vasta kirjoitustaito pystyi säilyttämään mitä tahansa, oli totta tai ei. (Totuuden putoaminen kuvioista synnytti "pyhät kirjoitukset".)
Myytteinä pidän vain tarinoita, jotka välittävät ihmisille yhteistä tietoa. Ei se henkilökohtaisten tarinoiden arvoa vähennä.Älä vain rupea malli-ihmiseksi. ;)>>Minusta myyttisten tarinoiden säilyminen johtuu juuri niiden totuudesta.
- Pasteur
Itseäni en varsinaisesti kategorisoi ateistiksi, vaikken aktiiviseen persoona-toimija jumalaan usko - tai muihin antropomorfisoituihin olioihin... mutta anyway...
Vanhat myytit tietysti kiinnostavat... lähes kaikki. Mutta mielenkiintoista on myös tarkkailla oman yhteiskuntamme rituaaleja ja myyttejä konstruktivisesti/relativistisesti.
Se mikä saa ihmiset uskomaan jumaluuksiin ja suorittamaan jos jonkinlaisia rituaaleja sekä sulkemaan silmänsä siltä mitä itse näen... Ja mitä taas en itsekään näe, uskoessani omiin rituaaleihini... Pidän ruokaa likaisena jos tiputan sen vasta pestylle pöydälle - kun lautasella se on puhdasta.
Myytit ovat mielenkiintoisia, mutta jopa mielenkiintoisempia mielestäni ovat omat myyttimme ... ja kulttuuri sidonnaisuutemme...
Myös ne kulttuuriset samankaltaisuudet myyteissä ovat mielenkiintoisempia, mutta erilaisuus näissä samankaltaisissa myyteissä kertoo vielä niiden samankaltaisuuttakin enemmän...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?994444- 272365
- 2002169
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1082164PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w4001870- 1691483
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1001269Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.321065Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen
Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha72976Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?79850