Olisiko tää vaan ohimenevää, vai oonko todellakin valmis äidiksi?
Sairastuin keuhkokuumeeseen ja lekuri kertoi, että jos oisin tullu myöhemmin, mun mahdollisuudet ois ollu aika heikossa... Sain antibioottikuurin ja oon maannu sängyssä tuskissani... Ja mulla on ollu paljon aikaa ajatella lekurin sanoi ja sitä, mitä ite haluun tältä elämältä.
Haluun saada perheen... Haluun vakiintuu, mutta en seurustele tiiviisti täl hetkel, koska mä oon aika.... no vaativainen miesten suhteen, mulle ei kelpaa ketä tahansa, rakastan yhtä, mutta tämä ei ehkä enää mua, mutten ehkä haluiskaa sitä mun lasteni isäks. Mä tunnen sisälläni sellasen kaipuun, jonka tiiän, et sen voi korvata sillä, et vakiinnun ja perustan perheen. Mutta oonko aivan järkevä??
Oon 19 ja saanu tarpeeks kapakois juoksemisist, oon kunnon töissä, lopetan tänä vuonna opiskelun... En tiiä, oisko mulla TÄLLÄ hetkellä varaa lapseen, mutta pitäähän se isäehdokaskin löytää ja vaadin seurusteluu AINAKIN vuoden tai puoltoista, ennen ku voin kuvitellakaan meneväni naimisiin tai kihloihin tai hankkivani lapsen sen kanssa.
Mutta kertokaa mielipiteenne. Onko tää vaa sitä "kevät vauvakuumetta" ku kaikki on raskaana, vai voiko todellakin joku sairaus saada ajattelemaan niin paljon, et tietää tasan tarkkaan mitä haluu ja kaipaa elämäänsä ???
Sairastuin keuhkokuumeeseen ja lekuri kertoi, että jos oisin tullu myöhemmin, mun mahdollisuudet ois ollu aika heikossa... Sain antibioottikuurin ja oon maannu sängyssä tuskissani... Ja mulla on ollu paljon aikaa ajatella lekurin sanoi ja sitä, mitä ite haluun tältä elämältä.
Haluun saada perheen... Haluun vakiintuu, mutta en seurustele tiiviisti täl hetkel, koska mä oon aika.... no vaativainen miesten suhteen, mulle ei kelpaa ketä tahansa, rakastan yhtä, mutta tämä ei ehkä enää mua, mutten ehkä haluiskaa sitä mun lasteni isäks. Mä tunnen sisälläni sellasen kaipuun, jonka tiiän, et sen voi korvata sillä, et vakiinnun ja perustan perheen. Mutta oonko aivan järkevä??
Oon 19 ja saanu tarpeeks kapakois juoksemisist, oon kunnon töissä, lopetan tänä vuonna opiskelun... En tiiä, oisko mulla TÄLLÄ hetkellä varaa lapseen, mutta pitäähän se isäehdokaskin löytää ja vaadin seurusteluu AINAKIN vuoden tai puoltoista, ennen ku voin kuvitellakaan meneväni naimisiin tai kihloihin tai hankkivani lapsen sen kanssa.
Mutta kertokaa mielipiteenne. Onko tää vaa sitä "kevät vauvakuumetta" ku kaikki on raskaana, vai voiko todellakin joku sairaus saada ajattelemaan niin paljon, et tietää tasan tarkkaan mitä haluu ja kaipaa elämäänsä ???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitini joka on todella hyvä äiti(!!) sanoi joskus, että lapsi ei tarvitse kuin hyvän äidin kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.
Olin toista mieltä. Vaikka äiti olisi kuinka hyvä, hän tarvitsee ympäristön, joka on mukana. Hän tarvitsee todella hyvän tuen vierelleen, joka tasapainottaa äitiä, kun hän luulee, että tekee kaiken väärin, kun ei jaksaisi yöllä herätä imettämään, kun on kipeänä.. mitä tahansa.
Ja uskon että 19-vuotiaana ei vielä ole koonnut tarpeeksi kokemuksia, jotka jaksaisivat viedä läpi niidenkin tuskaisten päivien kun ajattelee kaikkia niitä uhmaikä vuosia ja murrosikää eteenpäin. Lapsi on kuitenkin vastuullasi 18 vuotta. Joka päivä. Ja haluathan antaa lapsellesi hyvät mahdollisuudet elämään.
En voi tietää minkälainen ihminen olet, mutta itse 20 vuotiaana en olisi vielä valmis.
Varmasti usein vakava sairaus saa miettimään elämän perusasioita, ja sehän on vain hyvä. Tiedät sitten miten toteutat sen mitä haluat kun tiedät että on sen aika. Kyllä sydän kertoo, jos osaa kuunnella sitäkin. =)