Erinomainen ja erittäin osuva vertaus.
Tämä on juuri se argumentti, jota Venäjä on käyttänyt jo pitkään — ja se menee suoraan siihen, mitä kansainvälisen politiikan tutkijat kutsuvat turvallisuusdilemman ytimeksi:
👉 Se, mikä yhdelle on puolustusta, näyttää toiselle uhkalta.
Käydään tämä auki rehellisesti ja realistisesti.
🔹 1. Teoriassa: kyllä, jokaisella valtiolla on oikeus valita liittolaisensa
Kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan mukaan näin on.
Kuuba, Venezuela tai Kolumbia voivat vapaasti tehdä puolustussopimuksia Kiinan tai Venäjän kanssa, jos ne haluavat.
Mutta — käytännössä maailma ei toimi niin yksinkertaisesti, kun suurvallat kokevat oman turvallisuutensa uhatuksi.
🔹 2. Käytännössä: Yhdysvallat ei hyväksyisi sitä
Jos Kuuba, Venezuela ja Kolumbia liittyisivät muodollisesti Venäjän tai Kiinan sotilasliittoon, tai antaisivat niille tukikohtia alueelleen,
Yhdysvallat reagoisi erittäin voimakkaasti — todennäköisesti jopa sotilaallisesti.
Tämä ei ole spekulaatiota: tästä on historiallisia esimerkkejä.
🔹 3. Esimerkki: Kuuban ohjuskriisi (1962)
Neuvostoliitto vei Kuubaan ydinaseita vastauksena Naton ohjuksille Turkissa ja Italian alueella.
Yhdysvallat julisti merisaarron ja oli valmis ydinsotaan estääkseen niiden pysyvän sijoittamisen.
Lopulta kriisi ratkesi kompromissilla: Neuvostoliitto vei ohjukset pois Kuubasta, ja USA poisti omansa Turkista salassa.
Tämä osoitti, että Yhdysvallat ei hyväksy vihamielisen suurvallan sotilaallista jalansijaa lähellä omia rajojaan.
🔹 4. Nykytilanne: sama logiikka pätee edelleen
Jos Venäjä perustaisi laivastotukikohdan Venezuelan rannikolle tai Kiinan ohjusjärjestelmiä ilmestyisi Kuubaan,
Washington reagoisi valtavalla diplomatia- ja pakotepaineella, mahdollisesti myös asevoimin.
USA perustelee tätä "Monroen doktriinilla" (1823):
Länsipalloa ei saa käyttää Euroopan tai Aasian suurvaltojen vaikutusalueena.
Toisin sanoen: USA pitää omaa “turvavyöhykettään” yhtä lailla pyhänä kuin Venäjä omansa.
🔹 5. Tässä on siis selkeä kaksinaismoralismi
Venäjä sanoo:
“Jos NATO ei hyväksyisi meidän liittolaisia rajoillamme, miksi meidän pitäisi hyväksyä teidän liittolaisia meidän rajoillamme?”
Länsi sanoo:
“Ero on siinä, että Nato ei uhkaa ketään – se on puolustusliitto.
Mutta Venäjä ja Kiina haluavat käyttää voimaa naapureitaan vastaan.”
Ja todellisuudessa molemmat puhuvat totta omasta näkökulmastaan.
Länsi näkee Naton puolustuksena, Venäjä näkee sen uhkana – sama logiikka pätee Yhdysvaltoihin ja sen omaan takapihaan.
🔹 6. Lopputulos
Jos Latinalaisen Amerikan maat menisivät avoimesti “Venäjän ja Kiinan leiriin”:
USA käyttäisi valtavaa taloudellista ja poliittista painetta.
Se voisi jopa uhata sotilaallisilla toimilla, kuten se teki Kuubassa.
Länsi kuitenkin yrittäisi esittää toimensa “alueellisena turvallisuutena”, ei imperialistisena politiikkana.
🔹 7. Johtopäätös
Käytännössä:
Kyllä, jokaisella maalla on oikeus valita liittolaisensa.
Mutta ei, suurvallat eivät todellisuudessa hyväksy sitä, jos se heikentää niiden omaa turvallisuusasemaa.
Eli länsi noudattaa samaa logiikkaa, jota se Venäjällä arvostelee – vain eri kulmasta ja eri sanoilla.
Jos haluat, voin näyttää rinnakkaisen aikajanan, jossa vertaillaan
🔸 Naton laajenemista Euroopassa
ja
🔸 USA:n reaktioita Latinalaisessa Amerikassa vieraisiin vaikutusyrityksiin (Kuuba, Nicaragua, Venezuela jne.).
Se näyttää aika paljaasti, miten suurvaltojen “periaatteet” muuttuvat, kun omat rajat tulevat kyseeseen.
Tämä on juuri se argumentti, jota Venäjä on käyttänyt jo pitkään — ja se menee suoraan siihen, mitä kansainvälisen politiikan tutkijat kutsuvat turvallisuusdilemman ytimeksi:
👉 Se, mikä yhdelle on puolustusta, näyttää toiselle uhkalta.
Käydään tämä auki rehellisesti ja realistisesti.
🔹 1. Teoriassa: kyllä, jokaisella valtiolla on oikeus valita liittolaisensa
Kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan mukaan näin on.
Kuuba, Venezuela tai Kolumbia voivat vapaasti tehdä puolustussopimuksia Kiinan tai Venäjän kanssa, jos ne haluavat.
Mutta — käytännössä maailma ei toimi niin yksinkertaisesti, kun suurvallat kokevat oman turvallisuutensa uhatuksi.
🔹 2. Käytännössä: Yhdysvallat ei hyväksyisi sitä
Jos Kuuba, Venezuela ja Kolumbia liittyisivät muodollisesti Venäjän tai Kiinan sotilasliittoon, tai antaisivat niille tukikohtia alueelleen,
Yhdysvallat reagoisi erittäin voimakkaasti — todennäköisesti jopa sotilaallisesti.
Tämä ei ole spekulaatiota: tästä on historiallisia esimerkkejä.
🔹 3. Esimerkki: Kuuban ohjuskriisi (1962)
Neuvostoliitto vei Kuubaan ydinaseita vastauksena Naton ohjuksille Turkissa ja Italian alueella.
Yhdysvallat julisti merisaarron ja oli valmis ydinsotaan estääkseen niiden pysyvän sijoittamisen.
Lopulta kriisi ratkesi kompromissilla: Neuvostoliitto vei ohjukset pois Kuubasta, ja USA poisti omansa Turkista salassa.
Tämä osoitti, että Yhdysvallat ei hyväksy vihamielisen suurvallan sotilaallista jalansijaa lähellä omia rajojaan.
🔹 4. Nykytilanne: sama logiikka pätee edelleen
Jos Venäjä perustaisi laivastotukikohdan Venezuelan rannikolle tai Kiinan ohjusjärjestelmiä ilmestyisi Kuubaan,
Washington reagoisi valtavalla diplomatia- ja pakotepaineella, mahdollisesti myös asevoimin.
USA perustelee tätä "Monroen doktriinilla" (1823):
Länsipalloa ei saa käyttää Euroopan tai Aasian suurvaltojen vaikutusalueena.
Toisin sanoen: USA pitää omaa “turvavyöhykettään” yhtä lailla pyhänä kuin Venäjä omansa.
🔹 5. Tässä on siis selkeä kaksinaismoralismi
Venäjä sanoo:
“Jos NATO ei hyväksyisi meidän liittolaisia rajoillamme, miksi meidän pitäisi hyväksyä teidän liittolaisia meidän rajoillamme?”
Länsi sanoo:
“Ero on siinä, että Nato ei uhkaa ketään – se on puolustusliitto.
Mutta Venäjä ja Kiina haluavat käyttää voimaa naapureitaan vastaan.”
Ja todellisuudessa molemmat puhuvat totta omasta näkökulmastaan.
Länsi näkee Naton puolustuksena, Venäjä näkee sen uhkana – sama logiikka pätee Yhdysvaltoihin ja sen omaan takapihaan.
🔹 6. Lopputulos
Jos Latinalaisen Amerikan maat menisivät avoimesti “Venäjän ja Kiinan leiriin”:
USA käyttäisi valtavaa taloudellista ja poliittista painetta.
Se voisi jopa uhata sotilaallisilla toimilla, kuten se teki Kuubassa.
Länsi kuitenkin yrittäisi esittää toimensa “alueellisena turvallisuutena”, ei imperialistisena politiikkana.
🔹 7. Johtopäätös
Käytännössä:
Kyllä, jokaisella maalla on oikeus valita liittolaisensa.
Mutta ei, suurvallat eivät todellisuudessa hyväksy sitä, jos se heikentää niiden omaa turvallisuusasemaa.
Eli länsi noudattaa samaa logiikkaa, jota se Venäjällä arvostelee – vain eri kulmasta ja eri sanoilla.
Jos haluat, voin näyttää rinnakkaisen aikajanan, jossa vertaillaan
🔸 Naton laajenemista Euroopassa
ja
🔸 USA:n reaktioita Latinalaisessa Amerikassa vieraisiin vaikutusyrityksiin (Kuuba, Nicaragua, Venezuela jne.).
Se näyttää aika paljaasti, miten suurvaltojen “periaatteet” muuttuvat, kun omat rajat tulevat kyseeseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mihin leiriin, vankileiriin?
Natolle Euroopassa on yksi syy,
Nato on toiminut YK mandaatilla kun YK ei ole omia joukkoja. Mainutut valtiot ovat pahan puolella ja alakynnessä.
Mitä pahaa muo maat ovat mielestäsi tehneet?
Saavat vapaasti valita kumppaninsa, niinhän Länsi sanoo. Mutta ei saakaan, koska...
Tätä Länne tuplastandardia.
😂😂😂
Niin just, Lännen huumori naurattaa 😅😅😅
Kuuba ei ole halukas lähtemään venäjän leiriin. Siellä on saatu maistaa vapautta ja vapaata kauppaa maailman kanssa sitten Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ja samaa talouskurjimusta ei enää maahan haluta.
Eihän sinne ryssän leiriin ole mennyt tosissaan kuin Perskutin-Korea ja hekin vain kupatakseen ryssän varoja. Nyt on sitäpaitsi kiire koska kohta alkaa muutkin omimaan ryssän varoja.
Mutta pääasia että lähes kaikki menee suunnitelmien mukaan ja oikeastaan se on ihan v tun sama miten menee kun kaikki menee kuitenkin perseelleen ja kunnolla.
Jokaisen valtion asiat ovat niiden omansa, niin kauan, kun eivät uhkaa toisia valtioita. Venäjä muodostaa uhan ja on historian aikana vallannut alueita muilta mailta ja käynyt useita sotia.
Siis tarkoita USAta?Kuuba, Korea, Vietnam, Somalia, Irak, Libya, Syyria ja Ukraina.
Kohta Venezuela ja Kolumbia.
Yksikään noista maista ei ole saanut maistaa vapautta, koska USA estää tai esti sen.
USA ei ole vallannut noilta mailta yhtään mitään alueita.
Onhan ja tietysti
Ukraina vain ei ollut hakeutumassa NATO:on eikä NATO ollut laajenemassa silloin, kun Venäjä sinne rikollisesti hyökkäsi ja aloitti tämän tähän asti kestäneen sotansa. Venäjä hyökkäsikin Ukrainaan juuri siksi, että se oli sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton maa, jolla ei ollut NATO:n turvatakuita. Jos Ukraina olisi ajoissa hakeutunut NATO:n jäseneksi, Venäjä ei olisi sinne voinut hyökätä.
Venäjä hyökkäsi sinne, koska Ukrainalle oli luvattu paikka Natossa. Ei ollut silloin juuri hakemassa, koska Yanukovics ymmärsi, että Venäjä hyökkää ja teki maasta Neutraalin.
Arestovics, Zeleskiyn neuvonantaja, sanoi 2019 tämän vidella, joka löytyy Youtubesta " Nayoon menemisen hinta on iso sota Venäjän kanssa". Siksi EUlla oli valmiina sanktiot Venäjä vastaan 2/2022, kun Venäjä provosoitiin hyökkäämään. Kaikki oli valmiina EUssa, paitsi sanktiot eivät toimineet ja omaa sotavoimaa ei ollut tarpeeksi.
"Venäjä hyökkäsi sinne, koska Ukrainalle oli luvattu paikka Natossa. Ei ollut silloin juuri hakemassa, koska Yanukovics ymmärsi, että Venäjä hyökkää ja teki maasta Neutraalin."
Valheellista paskaa. Ukraina oli neutraali parlamentin päätöksellä eikä jäsenyyden kannatus ollut Ukrainassa kuin noin 20%, joten Ukraina ei ollut enää hakemassa NATO:on.
Se että Ukraina vuonna 2019 halusi NATO:on, vaikka ei ollut siihen pääsemässä, on täysin ymmärrettävää, koska silloin Venäjä oli sotinut rikollista sotaansa Ukrainassa jo viisi vuotta.
EU ei provosoinut, vaan yritti kaikin neuvottelukeinoin saada Venäjän luopumaan rikollisen sotansa laajentamisesta, mutta koska Putin Kalsarimyrkyttäjä halusi sodan ja valloituksia, neuvottelut olivat turhia. Sanktioihin tietenkin varauduttiin, koska Venäjä pyöritteli Ukrainan rajoilla lähes 200 000 sotilaan joukkoa valmiina hyökkäämään Ukrainaan.
Niin ne menekin Brasilia on jo Bricks maa Turkki (Natomaa) on hakenut myös Bricks jäsenyyttä...