Joo elikkä tää juttu on vähän sivuseikka, mutta kirjoittelempa nyt kuitenkin. Synnytyksestä on tänään tasan 4 kk ja uskaltauduin katsomaan itseäni alapäähän. Tähän asti olen pelännyt sitä. Seksi sujuu ihan ok, mutta olen todella järkyttynyt siitä mitä näin. Emättimen suuaukolla on sellaisia poimuja muutama, ympäröivät sitä. Onko jollakin muulla mahdollisesti käynyt näin? Tiedän että mieheni rakastaa minua ja aina välissä kehaiseekin, mutta silti tämä asia painaa minua (pelkään että en saa tyydytettyä häntä enää niin hyvin kuin ennen vaikka väittäisi mitä). Vauvasta olen todella iloinen ja onnellinen, mutta tämän päiväinen näky saa minut pois tolaltaan. Palautuukohan se koskaan edes hiukan saman näköiseksi kuin ennen? Kiitos teille jotka vaivaudutte vastailemaan ja aurinkoista kesäpäivää!
Kysymys äideille
Surullinen mutta iloinen
5889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja synnytyksestäsi on kumminkin vasta vähän aikaa.Mulla eka alatiesynnytys jaa väliliha leikattiin.Uskalsin koskettaa arpea vasta pitkän ajan kuluttua ja nyt tuosta on jo 8,5v ja on hyvin parantunut.Toisesta leikattiin ja arpi on vieläkin punainen ja kohollaan,mutta vie sekin oman aikansa.
Ja kyllä jos ei ala paikat ajan kanssa palautumaan soita terveyskeskuksen fysioterapeutille ja pyydä tässä vaiheessa jumppaohjeita,josnyt ymmärsin mitä tarkoitit.
synnytyksestä kohta kolme vuotta. "Poimuja ja lepareita" tuli samaan paikkaan kuin sinullakin. Eivät ne mihinkään ole lähteneet, siellä ovat ja pysyvät :( ja mihinkä ne siitä yhtäkkiä lähtisivät?
Ole huoleti. Miehesi ei valehtele jos sanoo että saat hänet tyydytettyä ja näytät hänestä kauniilta. Se alapää on jo niin tuttu, ettei arvet/poimut yms. häiritse tippaakaan miestäsi.
Ja muista vaatia tyydytys myös itsellesi - muuten seksi alkaa maistua puulta myös miehestäsi. Tapojahan löytyy jos yhdyntä ei sitä vielä tuo.
Vastaavassa tilanteessa eläneenä toivoin ja odotin eniten sitä, että vaimo hyväksyisi jälleen oman kehonsa; ymmärtäisi että synnytyksen jäljet kuuluvat elämään. Sitäpaitsi kun kurkistaa sinne pikkusänkyyn, tietää että ne jäljet olivat sen arvoisia.
ihana kirjoitus, tuo jos mikä kohottaa allapäin olevan äidin mielialaa!
sait kyllä jo 10 .Onnellinen se nainen,joka tuollaisen miehen omistaa,ovat aika harvassa.Mulla täällä myös kotona.