Sinä kuljit elämän valtateillä,
- minun polkuni syrjäiset.
Oli kuitenkin jotakin yhteistä meillä
- kaipaavat sydämet.
Ja kerran, elämän risteyksessä,
tiemme kohtasivat.
Ja kummankin kaipaavan sydämessä
syttyi kipinä hehkuva.
Me yhdessä hetken riemuita saimme,
kuin lapset leikeissään.
Kunnes kaipaus kipeä - tahoillemme -
me väsyimme leikkimään.
Sinä ikävöit luotani valtateille
sen vauhtiin ja hurmioon.
Ja itse kaipasin hiekkateille
ja metsien varjostoon.
Mutta se, mitä yhdessä kokea saimme,
sitä pois en antaisi.
Se oli keidahetki elämämme,
ilon maljan se tarjosi.
Tänään,syrjäisen polkuni päässä,
taas sinua muistaa saan.
Ja se mistä sinua tahdon kiittää;
sinä sait minut - nauramaan.
- minun polkuni syrjäiset.
Oli kuitenkin jotakin yhteistä meillä
- kaipaavat sydämet.
Ja kerran, elämän risteyksessä,
tiemme kohtasivat.
Ja kummankin kaipaavan sydämessä
syttyi kipinä hehkuva.
Me yhdessä hetken riemuita saimme,
kuin lapset leikeissään.
Kunnes kaipaus kipeä - tahoillemme -
me väsyimme leikkimään.
Sinä ikävöit luotani valtateille
sen vauhtiin ja hurmioon.
Ja itse kaipasin hiekkateille
ja metsien varjostoon.
Mutta se, mitä yhdessä kokea saimme,
sitä pois en antaisi.
Se oli keidahetki elämämme,
ilon maljan se tarjosi.
Tänään,syrjäisen polkuni päässä,
taas sinua muistaa saan.
Ja se mistä sinua tahdon kiittää;
sinä sait minut - nauramaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.