Hei!
Meillä on menoillaan kauhea vauvakuume miehen kanssa, on vaan jotenkin vaikeaa päättää joko on "se oikea hetki". Me ollaan kumpikin 26-vuotiaita, oltu naimisissa kolme vuotta, mies on vakituisessa työpaikassa ja tienaa 4500 euroa kuussa, minä vielä opiskelen yliopistolla maisterin tutkintoa, asutaan vuokrakaksiossa. Kaikenlaiset kysymykset jurraa päässä: Onko meillä varaa vauvaan? Onko meillä riittävästi aikaa lapselle?
1.Olisi kiva kuulla muilta miten päätitte että nyt on se oikea hetki?
2.Minkä ikäisiä olitte kun ensimmäinen vauvanne syntyi?
3.Sujuiko kaikki hyvin?
4.Onko tullut hankittua lisää lapsia ja vieläkö avio-onni kukoistaa?
Me jäädään tänne unemoimaan omasta kiljuvasta kääröstä!
Meillä on menoillaan kauhea vauvakuume miehen kanssa, on vaan jotenkin vaikeaa päättää joko on "se oikea hetki". Me ollaan kumpikin 26-vuotiaita, oltu naimisissa kolme vuotta, mies on vakituisessa työpaikassa ja tienaa 4500 euroa kuussa, minä vielä opiskelen yliopistolla maisterin tutkintoa, asutaan vuokrakaksiossa. Kaikenlaiset kysymykset jurraa päässä: Onko meillä varaa vauvaan? Onko meillä riittävästi aikaa lapselle?
1.Olisi kiva kuulla muilta miten päätitte että nyt on se oikea hetki?
2.Minkä ikäisiä olitte kun ensimmäinen vauvanne syntyi?
3.Sujuiko kaikki hyvin?
4.Onko tullut hankittua lisää lapsia ja vieläkö avio-onni kukoistaa?
Me jäädään tänne unemoimaan omasta kiljuvasta kääröstä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulkaa ei se lapsen hankintaan löydy vastaus kukkarosta. Minä (18v.) ja mieheni (25v.) seurusteltiin 3kk ja tulin raskaaksi. Nykyään olemme naimisissa ja poikamme on kaksi vuotias. Mieheni on töissä ja minä opiskelen eli rahaa ei ole kovinkaan paljoa, mutta lapselta ei jätetä mitään paitsi. Rakkaus on vahvaa ja lisää lapsia tähän perheeseen teemme varmasti! Onnea teillekkin! Kaikki sujuu varmasti hyvin!
Ihan on hyviä asioita mietittäväks noit sun kysymykses, lukuunottamatta tota rahaa... Sun miehes tienaa 4500 euroo kuussa!!! Älä nyt viitti sentään turhaa stressiä asiasta ottaa. Tulee vaan pää pipiks...
Siis ihanko tosissaan arvelette, etteivät rahat riittäisi vauvan kanssa elämiseen? Ja sinullakin sentään maisterin tutkinto valmistumassa...?
Ihan vaan tiedoksi, että monet lapsiperheet elää rahalla, joka vastaa miehesi puolen kuun palkkaa... (esim. minun perheeni!)
Onkohan tämä viesti ns. trolli (peikko), jonka on vain tarkoitus provosoida?
Hei!
Viestini ei ole kirjoitettu mitenkään ilkeilymielessä, ei tullut edes mieleen että joku voisi sen niinkin ymmärtää. :( Minulla vaan ei ole juurikaan tietoa millaisilla palkoilla / tuilla kukakin perhettään elättää, ja koska meillä ei ole vielä sitä vauvaa niin tuntuu vaikealta arvioida miten paljon kuluu rahaa siihen että pitää vauvasta hyvää huolta. Siskokin kyllä hankki lapsen niin että hän vielä opiskeli ja mies oli töissä, mutta enkai minä nyt mene heiltä utelemaan "paljonko miehesi sai palkkaa ja oliko rahallisesti vaikeaa?"
Koska niin moni tuntuu hankkivan lapsen vasta sitten kun on oma asunto ja opiskelut valmiina, oikeastaan kai halusin vain rohkaisua palstalaisilta että ennenkin noiden asioiden saavuttamista voi tarjota hyvän kodin vauvalle. Tekisi niin kovasti mieli sitä omaa pikkuista!
:)
1)tuntui hyvältä idealta
2)17-v
3)täydellisesti nuoren ikäni ansiosta
4)toinen 18-v, kolmas 20-v, neljäs 21-v ja viides vajaa 22-vuotiaana.
Avomieheni saa palkkaa 1700 euroa kuussa, ja perhe elää sillä mainiosti, ei tarvinnut mistään jäädä paitsi meilläkään. Auttaa kun ottaa turhat menot pois: eroaa kirkosta!
Olette kumpikin 26-vuotiaita, miehesi tienaa hyvin ja sinä valmistut maisteriksi...
Asutte vuokrakaksiossa, olette naimisissa ja mietit onko oikea aika lapselle.
Itse olen 18-vuotias töissä käyvä nuori, jolla on peruskoulun paperit, kihlattuni on 19-vuotias töissä käyvä hänkin ja samoin peruskoulun paperit.
Olen raskaana ja kun vauva syntyy niin olen täyttänyt 19 ja silloin jo aviomieheni on 20-vuotta.
Menemme siis kesällä naimisiin, josta sovimme päivänä jona kihlauduimme reilu vuosi sitten.
Asumme mekin vuokrakaksiossa.
Jotenkin minua huvittaa tässä sinun viestissäsi se, että olet huolissasi siitä, miten paljon vauva vie rahaa. No lapsi vie juuri sen verran kun vanhemmat häneen satsaavat, joten jokainen voi olla varma siitä, että vaikka lapselle ei koskaan löydy sitä oikeaa syntymishetkeä, niin jotenkin sitä kuitenkin pärjää.
Meilläkin on sitten neljä suuta ruokittava kun vauva syntyy (vauva, koira, mieheni ja minä) ja pärjäämme mieheni palkalla, säästöillä, lapsilisällä ja sillä mitä minä saan äitiyspäivärahaa ja meillä ei ole huolen häivää raha-asioiden suhteen.
Ei rahalla lapsia kasvateta vaan rakkaudella, läsnäololla ja huolenpidolla.
Vaikka joskus ei olisikaan rahaa kustantaa lapselle huippu harrastuksia, niin uskon että lapsi on onnellinen, kun vain omat rakkaat vanhemmat ovat lähellä, auttelemassa koulujutuissa ja siinä että esim. kaverit ovat aina tervetulleita käymään.
Sillä tavoin minä kasvoin ja olin onnellinen, mitään ei koskaan puuttunut, oli ruokaa, katto pään päällä, vaatteet, rakkaus ja Jumala, joka piti huolta kaikista, koko perheestä ja tiedän että niillä eväillä on hyvä kasvattaa myös omasta lapsesta kelpo kansalainen ja ennen kaikkea onnellinen.
Joten kaikkea hyvää sinun ja miehesi mietinnöille :o)
Kuvauksesi voisi melkein olla kuin omasta
elämästäni, miehellä sama palkka ja oma ikä
kohta 26. Valmistun juuri maisteriksi.
Asumme kuitenkin omassa asunnossa ja olen itsekin työssä (määräaikainen). Vaikka taloudellisesti ei kai olisi mitään
esteitä perustaa perhettä, en haluaisi jäädä vielä
äitiyslomalle, koska työsuhdettani tuskin
uusittaisiin sen jälkeen. Ikävä sanoa, että
raha ratkaisee, mutta tuntuu ikävältä, että olisi
turhaan opiskellut monta vuotta ja jäädä
äitiysloman jälkeen työttömäksi. Ehkä sitten, kun
olen saanut vakituisen työn...
Ehkä kannattaa vielä vähän odotella että aikuistutte myös henkisellä tasolla ja elämänarvot hiukan muuttuvat. Liian kylmäpäiseksi menee jos pitää päänsä puhki miettiä ja tällaisilla palstoilla kysellä ajankohtia. En sano tätä millään pahalla, mutta sellainen tuntuma tuli. Ei raha, sen vähyys tai paljous, seikka onko oma- vai vuokra-asunto saa näytellä noin suurta roolia. Olette valmiita sitten kun tunne tulee niin vahvaksi ettei teidän tarvitse enää miettiä em. seikkoja. En toki kannata minäkään lasten hankkimista liian nuorina ja niiden elättämistä sosiaalituen turvin. Elän itse elämänvaihetta jossa yritämme mieheni kanssa lasta (niin ja huom. lapsia EI hankita, niitä saadaan, kaikki kun eivät välttämättä kuitenkaan saa lapsia vaikka haluaisivatkin).
Kaikkea hyvää pähkäilyyn ja ja onnellista mahdollista odotusta tulevaisuudessa!
Meille se oikea aika on nyt. Olen 27-v ja valmistuin yliopistosta pari vuotta sitten. Miehellä on vakityöpaikka, ja minunkin paikkani vakinaistettiin vihdoin keväällä. Tienaamme mielestäni ihan hyvin, yhteensä molemmat noin 3700 euroa/kk (enemmän kuin kaikki tuttavaperheet, joilla on jo lapsia!)
Kertokaa hyvät ihmiset millä paikkakunnalla pystyy tienaamaan noin sairaan paljon? Ja sit vielä mietitään et riittääkö rahat! Olisiko aika aikuistua?!
Luulis maisterisnaisen nyt sen verran ymmärtävän rahan päälle, ettei kysele riittääkö tuollaiset summat.. jos tuolla palkalla ei olisi varaa hankkia lasta, niin ei olisi paljon lapsia tässä maailmassa. Etkö tunne ketään aivan tavallisessa huonopalkkaisessa työssä olevaa perheellistä?
No, joka tapauksessa sinun asemassasi harkitsisin vakavasti opintojen loppuun suorittamista, etenkin jos ne ovat jo loppusuoralla. Mukavahan se sitten on äitiyslomaa vietellä kun ei tarvitse enää koulunpenkille palata? Olisi se vaihe suoritettu kunnialla loppuun, ehkä jopa työpaikka odottamassa? Toisaalta ymmärrän, että jos valmistumiseesi menee vielä vuosia, vauvakuume saattaa viedä voiton. Pääasia kuitenkin lienee, että olette itse valmiita siihen suuren elämänmuutokseen, jonka vauva tuo tullessaan.