senõra Lyyli kirjoita

niin se muuttuu maailma, totta puhut magda kulta.

miekii luulin jalmarin jälkee ,et siin se miunkii elämä oli, en ikä päivänä ois uskont että minul mittää tapahu ennää.

mutta 10 vuotessa on tapahtunt niin paljo ja enenmäksee hyvvää. kute pojan saaminen ja mummoksi tuleminen. et tiiä mite syömmes ailahtaa ko jehu huutaa mummii, veet siin silmii tullee ja suru ettei jalmari saant tällästa onnee kokkee.

myö yhten iltan jalmarin kans puhutii ja kuopattii laps asia, ko saatii tietää ettei lapsii tule.
paljo meil kävi kuitenki naapurin ja kylän lapsii, siihe aikaa ko kyläl viel ol kauppa,elämää ja asukkaita. joskuu heit oli yötäkii.

nyt kuitenkin taapertaa pihal tomera pikkumies, hää on kova hevosten perraa , toivo valjastaakin hänel hirrenpäälle hevosen ja
siin poika viihtyy ohjaimissa ko oikia hevosmies ikkään. tiiä vaikka saan täs viel haistella hevosen ihanaa tuoksuu, sillo mie oonkii saant kaik täs elämäs,mitä saaha voip.:)))

meerikin tuli floridasta myrskyjä pakkoon , sama tulisielu hää on ko ennekin. meeri ko asettuu taloks on koko huusholli sekasin.:)))

hää lähti tännää virroon silmäluomien kohotuksee ja viettää viikon siellä kylpien ja hoitoja saamassa, saas nähhä miten kauniiks viel voip tulla, ko nyt hää on jo niin kommee nainen.

täs on kovast opeteltu garbon kanssa tekemää tarpeet ulos, mutta hankalaa on olt, ulkona ko seison puolkii tuntii hänen kanssaa ja hoen ,jotta pissaa nyt,pissaa nyt. ei vaa tule,sitte hää juoksee kiireesti sissää sanomalehelle tekemää.:)))

mdk neuvo et siirrä sitä paperii vähä kerraksee ulko ovelle ,joka taitaa tepsiikin sillä nyt paperi on jo porstuassa, ja sinne hää mennee tarpeillee.

kohan garbo oppis vuuen aikana tekemää ulos,että saatas matot jouluksi lattialle. voi mite mie rakastan sitä jurrikkaa,hää saap kaik anteeks,pienet lirutkii, hää ko katsoo silmät lurpallaa ja pää kallellaa, mite siin ossaat torruu:)))

sie muistat minun puhumiset, sitä tulikin alkuaikona joka aamu tultuu koneelle ja puhuttuu mitä mieles oli.tämä ol minul sellanen henkireikä ko ei olt juttukaverii kettää.

tämän konneen kautta oon saant paljo tietoo ja itelle omantunnon arvoo. siin on teil palstalaisil suur osuus. mie oon saant teiltä huomioo, työ puhutte minulle ja luette miun kirjotuksii,ja kute sie jopa kyselet minnuu.:)))

eläväs elämäs minnuun ei kiinnitetä huomioo. tansseissa oisin se seinäruusu, jos kävisin. ylleensä ei vieraat ihmiset ala juttelemmaa kanssain,vaik olis sellanen tilaisuuskin. ehkä siin on miun pienuus ja mittään sanomaton ulkonäkö.

eläkeläisten talol jotkuu jotka on olt vuosii kute miekii,nyt hyö jo puhhuu ja kyssyy mitä kuuluu,mutta tais alussa männä vuos ettei minnuu huomattu.
ylleensä minun seuraa ei kukkaa hakeudu.

ihminen tarvii toisii ihmisii ja puhumista mieteitää ja tekemisiää toisille, se on ihmisen luonnossa, muute hää surkastuu yksinää.

ehkä minun tuli puhuttuu turhan tarkkaa kaikki,mutta olin niin hullantunu tähä tietokonneesee ja ylpiä ko opin käyttämää, minul tais männä vähä hattuun,niinko sanotaa;)))

en voi laata kiittämistä teitä kaikki ihmisiä täällä, työ ootte ollu minulle korvaamattomii vuosien varrella,piristänneet monast päivää ,helyttänneet kyyneliin ja antanu miettimistä kirjoituksilla.
kiitos, toivon että meil on eessä viel monta vuotta yhteisii jutteluhetkii.
rakkaudella lyyli.