Käsi sydämelle, kuinka paljon sinua kiinnostaa mitä muut syövät ja niiden ruokien reseptit ?

Ei pelkkä syöminen mutta kylläkin se, missä tilanteessa, missä ympäristössä ja miksi se tapahtui.
Oliko edeltävillä, tai odotettavissa olevilla tapahtumilla vaikutusta.
Olisi mukava hehkuttaa kokemuksella jossa valitsin terrariosta elävän käärmeen , Valmistutin sen ateriaksi ja vaimoni kanssa söimme sen suurella nautinnolla mutta jäipähän kokeilematta.

Olisi se varmaan aiheellista kertoa tänne syömisensä, koska tänäänkin aloin miettimään, että mitäs minä tänään söinkään.
Voisi vain vilkaista palstalta mitä on syönyt, niin ei tarvitsisi miettiä.

Hilla kertoo kivasti ruokien laitosta, reilus suomalaista ruokaa.

Enpä ole koskaan luetellut syömisiäni, ketä se kiinnostaisi mitä minä syön ?
Ei ketään.
Jokainen syö joka päivä. Ei suomalaisten syömiset näytä paljoakaan
poikkeavan toisistaan, mutta saa kernaasti kirjoittaa, koska
jossain vaiheessa vanhuutta ei paljon enää tapahdu mistä kirjoittaa
ja ajattelukin kapenee. Syöminen alkaa hallita elämää ja virtsankarkailu
ja käy niinkuin Trumpille: kognitiivisten kykyjen romahdus.

Ei kumpaakaan.Elämässä muuta tärkeämpää.

Ruoka yleisaiheena voi olla joskus olla kiinnostava. Ruuan vaikutus terveyteen
ja sen sellainen. Tai joku jollakin lailla poikkeava juttu.

"Ei pelkkä syöminen mutta kylläkin se, missä tilanteessa, missä ympäristössä ja miksi se tapahtui."

Facessa tulee päivittäin muistoja vanhoista päivityksistä.

Eilen oli kuva ensimmäisestä elävänä syömästäni osterista. Se tapahtui Hollannissa taidenäyttelyn avajaisissa. En tykännyt silloin, lähinnä suolaveden makuisia, mutta joku vuosi myöhemmin osallistuimme Osterijuhliin vanhassa Haarlemilaisessa pubissa.

Osterien miestarjoilija oli puettu nahkaessuun, hänellä oli veitsi ja astia, josta osterit tarjottiin. Hän aukaisi osterin veitsellä, pursotti sitruunaa ja jotain maustetta osterin päälle.
Se oli yllättävän hyvää, innostuin syömään heti toisen.

Ympäristö oli täydellinen tunnelma leppoisa. Lisäksi uteliaisuuteni voisiko osterit olla parempia kuin ekakerralla.

Olen aina ollut kiinnstunut erikoisista makukokeiluista.

No, eipä yhtään..

Joku luuli taas, että aloitus on kutsu hänelle kertomaan mitä hän on syönyt.

Paljon. Tänä aamuna viimeksi Wa- ryhmässä oli juttua kefirin ja maidon eroavaisuuksista aamiasmuroissa :). Muutoinkin laitetaan kuvia ja ohjeitakin uusista ruokakokeiluista.

Luulen että tässäkini käluokassa on monta jotka ovat vielä ruuanlaitosta kiinnostuneita ja lukevat mielellään toistenkin ruuanlaitosta, kokeilevat reseptejä ja ottavat mielellään ruuanlaittovinkkejä vastaan.
Olen saanut monta kivaa ruoka-ohjetta täältä keskusteluista, mm. se Ramoonan mainitsema jääkellarilohi,jonka Sini-Sirkku toi tänne palstoille.
Ruuanlaittoni on vähentynyt, mutta laitan mielelläni vieläkin aterioita pienelle perheelleni, esim. juhlapyhinä, kuten nyt.
Possurulla Toskanan tapaan on tulossa tänään, Gotlanninpannukakkua aamiaiseksi, hedelmäsaltaattia jälkiruuaksi.

Elikkä vastatakseni aloittajalle:
kyllä minua kiinnostaa ainakin lukea mitä muut ovat laittaneet ruuaksi, uudet reseptit joita testataan, ja kaikki ruokaan liittyvä muutenkin. Eikä ainoastaan ruuan terveydelliset haitat tai edut. Ruokakulttuuri on osa omaa kulttuuriani.
Mumsfilibabba!

Luen kumminkin ja kommentoinkin. Ainakin tykkään jutella ruoan koostumusesta, terveellisyydestä. Ja siitäkin, mitä syö. En tiedä mikä aihe nyt oikein kovin kiinnostusta herättävä on mutta sellaista arkista jutustelua, ehkä se sitten riittää juuri minulle.

KK "Osterien miestarjoilija oli puettu nahkaessuun, hänellä oli veitsi ja astia, josta osterit tarjottiin. Hän au"

joo tunnen miehen hänen nimensä Juan Antonio Maracaibo ja ammattinsa veitsenheittäjä https://www.youtube.com/watch?v=6Ps8YIhunH8

Tämä onkin ahkera Leelia!
Kysymyspalsta taas auki.

TEKEEKÖ HÄN TÄSTÄKIN ROMAANIN!

Ei kiinnosta kumpikaan teen ja syön ruokani kotona, en palstalla!

Eipä kiinnosta kenenkään ateriointi, ruokaresepteistä ei senkään vertaa!
T. Tyyne Liperistä.

Kiitos kysymästä, kyllä ruoka-asiat kiinnostavat. Tärkeintä on, että jokapäiväinen ruoka on ravitsevaa ja terveellistä, maittavaa ja nätisti tarjolla. Pidän ruuanlaitosta, nyt kun aikaa on. Nautin kovasti päästessäni valmiiseen pöytään niin arkiselle aterialle kuin juhlakemuihin ja itsekin pieniä kekkereitä vielä järjestän. Tavallinenkin ruokailu on mitä mukavin tapa saada ystäviä ja rakkaita omia yhteen, eikä esimerkiksi täyteläinen lohikeitto , tuore leipä ja juusto ei kummoisia vaadi, jälkiruuaksi kahvi ja marjapiirakka. Joskus talvi-iltaisin on kokoonnuttu vanhan fondue-padan ympärille dippaamaan leivän ja vihannesten paloja kuumaan juustokastikkeeseen.

Merenelävät ovat aina minulle mieluisa vaihtoehto, silakasta kampasimpukkaan. Ostereita maistoin kerran, hirvittihän se elävältä nielaisu vaikka sitruunaa olin pusertanut rutkasti päälle , mutta toinen vaihtoehto voisi olla ruokamyrkytys - ja jotain rapeutta olisin niihin lötköihin kaivannut. Etanapannu oli sentään kypsää tavaraa, menetteli kun ei ajatellut elävää etanaa ja valkosipuli sen multaiseksi kuvittelemani maun peitti. Tilaan mielelläni kampasimpukoita alkupalaksi, itse en niitä oikein osaa valmistaa ja on kiva, että on joku laji vain ravintolassa syömistä varten. Kaikki ravut ovat herkkua ja ne voi pilata vain liikaa kypsentämällä sitkeiksi, itse laitan usein skagenia juhliin ja saunan jälkeen iltapalaksikin. Ja tuo kuuluisa kasviskaviaarikin on tuttu, sanon sitä vain merileväkaviaariksi, ihan kelpo tuote ja maistuu merelliselle.

Oltiin nuorten kanssa Helsingin vietnamilaisravintolassa nimeltä Lie Mi ja syötiin suositut Shanghai-tacot. Niissä on erilaisia aasialaisia kastikkeita, jättikatkarapua ja versosalaattia käärittynä erityisiin kevätsipulilettuihin. Näitä tehtiin kotona vähän muunnellen iltapalaksi hiljattain, tavallisiin maissitortillakuoriin , eikä kaikkia kastikkeitakaan ollut, korvasin osan cuacamolella, ostan siihen vastuullisesti viljeltyjä avokadoja. Suomalaiset lettukestit suolaisin ja makein täyttein on omaperäinen muoto, kiva ottaa monista pikkukulhoista sopivia täytteitä kääröön.

Tänään oli lounaalla kylmäsavulohi-perunalaatikkoa, iltapalaksi saunan jälkeen taidan tehdä muutaman lämpimän voileivän. Huomiseksi koluan pakastimesta hirveä käristykseen, lisäksi perunamuusia ja puolukkaa , ihan kahdestaan ollaan.





Minulla on vanha fondue-pata, jonka ympärille on lukuisat kerrat kokoonnuttu, varsinkin talvi-iltoina on kiva kastaa kuumaan juustokastikkeeseen leivänpaljoa ja vihanneksia. Joskus on käytetty sitä kesällä suklaakastikkeeseen, johon on dipattu mansikoita ja hedelmien paloja.

Handu pumpulla voin sanoo, ett kiinnostaa.

Sinisimpukat ei niin kummoisia ole, mutta kaikkea on mukava kerran maistaa,
sittenpähän tietää haluaako maistaa uudestaankin.
Monenlaista on tullut maistettua - kerran - jos toisenkin.

Yks hailee. Laittelen safkat oman mieleni ja halujen mukaan.