Vai onko sinulle tärkeämpää luetella joka päivä omat syömisesi ?
Käsi sydämelle, kuinka paljon sinua kiinnostaa mitä muut syövät ja niiden ruokien reseptit ?
Anonyymi-ap
44431
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ei pelkkä syöminen mutta kylläkin se, missä tilanteessa, missä ympäristössä ja miksi se tapahtui.
Oliko edeltävillä, tai odotettavissa olevilla tapahtumilla vaikutusta.
Olisi mukava hehkuttaa kokemuksella jossa valitsin terrariosta elävän käärmeen , Valmistutin sen ateriaksi ja vaimoni kanssa söimme sen suurella nautinnolla mutta jäipähän kokeilematta.
"....söimme sen suurella nautinnolla mutta jäipähän kokeilematta"
Siis söitte sen vai ette ...?
Siinä lukikin, että "Olisi mukava hehkuttaa kokemuksella ..."
Ou jees !
Tilanne ja ympäristö oli mutta uskallus ja epäluuloisuus pettivät.
Tarkoitan, että omasta mielestä kertomisen arvoinen kokemus riippuu omista arvostuksista ja uskalluksesta.
Olisi se varmaan aiheellista kertoa tänne syömisensä, koska tänäänkin aloin miettimään, että mitäs minä tänään söinkään.
Voisi vain vilkaista palstalta mitä on syönyt, niin ei tarvitsisi miettiä.
Kannattaa tosian villksidta palstalta mitä on kertonut syöneensä vaikkapa jouluaaattona , ettei muuta kertomustaan.
Hilla kertoo kivasti ruokien laitosta, reilus suomalaista ruokaa.
Sinulla tuo kaksinaismoraali kukkii.
Enpä ole koskaan luetellut syömisiäni, ketä se kiinnostaisi mitä minä syön ?
Ei ketään.
Jokainen syö joka päivä. Ei suomalaisten syömiset näytä paljoakaan
poikkeavan toisistaan, mutta saa kernaasti kirjoittaa, koska
jossain vaiheessa vanhuutta ei paljon enää tapahdu mistä kirjoittaa
ja ajattelukin kapenee. Syöminen alkaa hallita elämää ja virtsankarkailu
ja käy niinkuin Trumpille: kognitiivisten kykyjen romahdus.
Ei kumpaakaan.Elämässä muuta tärkeämpää.
Ei se ruoka, vaan ne lisut!!!!
Jaa ruokaryypyt vai ... ?
Samat sanat. Ei kiinnosta pätkääkään.
Ruoka yleisaiheena voi olla joskus olla kiinnostava. Ruuan vaikutus terveyteen
ja sen sellainen. Tai joku jollakin lailla poikkeava juttu.
"Ei pelkkä syöminen mutta kylläkin se, missä tilanteessa, missä ympäristössä ja miksi se tapahtui."
Facessa tulee päivittäin muistoja vanhoista päivityksistä.
Eilen oli kuva ensimmäisestä elävänä syömästäni osterista. Se tapahtui Hollannissa taidenäyttelyn avajaisissa. En tykännyt silloin, lähinnä suolaveden makuisia, mutta joku vuosi myöhemmin osallistuimme Osterijuhliin vanhassa Haarlemilaisessa pubissa.
Osterien miestarjoilija oli puettu nahkaessuun, hänellä oli veitsi ja astia, josta osterit tarjottiin. Hän aukaisi osterin veitsellä, pursotti sitruunaa ja jotain maustetta osterin päälle.
Se oli yllättävän hyvää, innostuin syömään heti toisen.
Ympäristö oli täydellinen tunnelma leppoisa. Lisäksi uteliaisuuteni voisiko osterit olla parempia kuin ekakerralla.
Olen aina ollut kiinnstunut erikoisista makukokeiluista.
Osterit syödään elävinä, jottei tule ruokamyrkytystä. Iljettäviä limaisia möykkylä, Miehet nielee niitä potenssin noston toivossa.
En oo koskaan syönyt ostereita.
Mikä niissä on sellaista miksi ihmiset pitävät niitä herkkuina? Onko ne todella hyviä? Voisiko joku kuvailla sen makua? Pureskellaanko ne, vai suoraan nielaistaan?
Itse saattaisin saada oksennusrefleksin, vaikuttavat limaklönteiltä...
Ei niitä muut syö kuin vanhat impotentit ukot.
Minkä ikäinen olet? Kirjoitat vanhojen ukkoikäisten palstalle. No, kokeile ostereita, jospa siitä seuraisi haluamasi reaktio.
Osterit nielaistaan kuorestaan ja niistä jää jälkimaku, kuten kirjoitin ensimmäinen kokemukseni se oli suolaveden maku, toinen sitruunainen raikas maku.
Muistan kun söin eka kertaa etanoita, hirvitti, mutta ruokaseurue kannusti kokeilemaan. Hyvin onnistui. Niin ei ostereilla eikä etanoilla nälkä lähe, ne ovat erilaisia elämyskokemuksia,
No, eipä yhtään..
Joku luuli taas, että aloitus on kutsu hänelle kertomaan mitä hän on syönyt.
Se joku luulee että kokopalsta on häntä varten, muuta elämää kun ei olekkan kuin mielikubitutksessa.
Hän hellii valheellista ajatusta, että hänen itserakkaat kirjoituksensa olisivat kaikkien kiinnostuksen kohde. Palsta on tosi mukava kerran kun hän oli pitkään poissa.
Eikö hän ymmärrä aloituksen otsikkoa vai onko taas vain halu työntää sitä minä minää.
Minua ei kiinnosta toisten syömiset.
On oma ruokavalio muotoitunut ja sen hyväksi olen havainnut keholleni ja mielelleni.
Paljon. Tänä aamuna viimeksi Wa- ryhmässä oli juttua kefirin ja maidon eroavaisuuksista aamiasmuroissa :). Muutoinkin laitetaan kuvia ja ohjeitakin uusista ruokakokeiluista.
Huh huh, kefiiri ja murot ovat yhdistelmä jota en tule kokeilemaan. En kyllä muutenkaan syö muroja enkä käytä maitoa. Kefiiriä joskus kyllä.
Minulla on whatsapp-ryhmä tyttärieni kanssa. Siellä vaihdetaan myös ruokaohjeita.
Tyttäreni oli viime kesänä käymässä Ruotsissa
mummonsa sisaren luona. Siellä oli tarjottu muroissa kefiriä ja tytär oli tykästynyt ja nyt joskus aina syö sitä komboa iltapalalla ainaisen leivän tilalla. Itse en ole kefiriä maistanut vielä mutta mikäpä estää tässä lähiaikoina kokeilemasta :).
Luulen että tässäkini käluokassa on monta jotka ovat vielä ruuanlaitosta kiinnostuneita ja lukevat mielellään toistenkin ruuanlaitosta, kokeilevat reseptejä ja ottavat mielellään ruuanlaittovinkkejä vastaan.
Olen saanut monta kivaa ruoka-ohjetta täältä keskusteluista, mm. se Ramoonan mainitsema jääkellarilohi,jonka Sini-Sirkku toi tänne palstoille.
Ruuanlaittoni on vähentynyt, mutta laitan mielelläni vieläkin aterioita pienelle perheelleni, esim. juhlapyhinä, kuten nyt.
Possurulla Toskanan tapaan on tulossa tänään, Gotlanninpannukakkua aamiaiseksi, hedelmäsaltaattia jälkiruuaksi.
Elikkä vastatakseni aloittajalle:
kyllä minua kiinnostaa ainakin lukea mitä muut ovat laittaneet ruuaksi, uudet reseptit joita testataan, ja kaikki ruokaan liittyvä muutenkin. Eikä ainoastaan ruuan terveydelliset haitat tai edut. Ruokakulttuuri on osa omaa kulttuuriani.
Mumsfilibabba!
Mumsfilibabba!
???
Tuo oli pohjanoteeraus.
Luen kumminkin ja kommentoinkin. Ainakin tykkään jutella ruoan koostumusesta, terveellisyydestä. Ja siitäkin, mitä syö. En tiedä mikä aihe nyt oikein kovin kiinnostusta herättävä on mutta sellaista arkista jutustelua, ehkä se sitten riittää juuri minulle.
KK "Osterien miestarjoilija oli puettu nahkaessuun, hänellä oli veitsi ja astia, josta osterit tarjottiin. Hän au"
joo tunnen miehen hänen nimensä Juan Antonio Maracaibo ja ammattinsa veitsenheittäjä https://www.youtube.com/watch?v=6Ps8YIhunH8
Tämä onkin ahkera Leelia!
Kysymyspalsta taas auki.
TEKEEKÖ HÄN TÄSTÄKIN ROMAANIN!
Ei kiinnosta kumpikaan teen ja syön ruokani kotona, en palstalla!
Eipä kiinnosta kenenkään ateriointi, ruokaresepteistä ei senkään vertaa!
T. Tyyne Liperistä.
Kiitos kysymästä, kyllä ruoka-asiat kiinnostavat. Tärkeintä on, että jokapäiväinen ruoka on ravitsevaa ja terveellistä, maittavaa ja nätisti tarjolla. Pidän ruuanlaitosta, nyt kun aikaa on. Nautin kovasti päästessäni valmiiseen pöytään niin arkiselle aterialle kuin juhlakemuihin ja itsekin pieniä kekkereitä vielä järjestän. Tavallinenkin ruokailu on mitä mukavin tapa saada ystäviä ja rakkaita omia yhteen, eikä esimerkiksi täyteläinen lohikeitto , tuore leipä ja juusto ei kummoisia vaadi, jälkiruuaksi kahvi ja marjapiirakka. Joskus talvi-iltaisin on kokoonnuttu vanhan fondue-padan ympärille dippaamaan leivän ja vihannesten paloja kuumaan juustokastikkeeseen.
Merenelävät ovat aina minulle mieluisa vaihtoehto, silakasta kampasimpukkaan. Ostereita maistoin kerran, hirvittihän se elävältä nielaisu vaikka sitruunaa olin pusertanut rutkasti päälle , mutta toinen vaihtoehto voisi olla ruokamyrkytys - ja jotain rapeutta olisin niihin lötköihin kaivannut. Etanapannu oli sentään kypsää tavaraa, menetteli kun ei ajatellut elävää etanaa ja valkosipuli sen multaiseksi kuvittelemani maun peitti. Tilaan mielelläni kampasimpukoita alkupalaksi, itse en niitä oikein osaa valmistaa ja on kiva, että on joku laji vain ravintolassa syömistä varten. Kaikki ravut ovat herkkua ja ne voi pilata vain liikaa kypsentämällä sitkeiksi, itse laitan usein skagenia juhliin ja saunan jälkeen iltapalaksikin. Ja tuo kuuluisa kasviskaviaarikin on tuttu, sanon sitä vain merileväkaviaariksi, ihan kelpo tuote ja maistuu merelliselle.
Oltiin nuorten kanssa Helsingin vietnamilaisravintolassa nimeltä Lie Mi ja syötiin suositut Shanghai-tacot. Niissä on erilaisia aasialaisia kastikkeita, jättikatkarapua ja versosalaattia käärittynä erityisiin kevätsipulilettuihin. Näitä tehtiin kotona vähän muunnellen iltapalaksi hiljattain, tavallisiin maissitortillakuoriin , eikä kaikkia kastikkeitakaan ollut, korvasin osan cuacamolella, ostan siihen vastuullisesti viljeltyjä avokadoja. Suomalaiset lettukestit suolaisin ja makein täyttein on omaperäinen muoto, kiva ottaa monista pikkukulhoista sopivia täytteitä kääröön.
Tänään oli lounaalla kylmäsavulohi-perunalaatikkoa, iltapalaksi saunan jälkeen taidan tehdä muutaman lämpimän voileivän. Huomiseksi koluan pakastimesta hirveä käristykseen, lisäksi perunamuusia ja puolukkaa , ihan kahdestaan ollaan.
Minulla on vanha fondue-pata, jonka ympärille on lukuisat kerrat kokoonnuttu, varsinkin talvi-iltoina on kiva kastaa kuumaan juustokastikkeeseen leivänpaljoa ja vihanneksia. Joskus on käytetty sitä kesällä suklaakastikkeeseen, johon on dipattu mansikoita ja hedelmien paloja.
Kappas vaan, täydennysosa löytyi😊🍓
Tykkään lukea ruuistasi. Sinä teet herkkuja joista pidän. Ainoastaan sinisimpukoita en ole tehnyt saati maistanut. Istuessamme ravintolassa sinisimpukat ovat miniän herkkua.
Fondue oli kovassa käytössä kun pojat asuivat vielä kotona. Sisäfilettä fandue lihan piti olla ;)
Merenelävät ovat meilläkin kovassa käytössä, sisältäen säilöttyjä simpukoita.
Hummeria en enää uskalla syödä sain siitä Karibialla vatsataudin.
Sauna lämpiää, saunan jälkeen ruokana kasvispataa pekonilla.
Illalla TV.tä katsellessamme laitan pientä purtavaa pöydälle kuten salamisiivuja, suolakurkkuja jne. Kynttilät antavat tunnelmaa.
Handu pumpulla voin sanoo, ett kiinnostaa.
Ei pätkääkään minuakaan.
Sinisimpukat ei niin kummoisia ole, mutta kaikkea on mukava kerran maistaa,
sittenpähän tietää haluaako maistaa uudestaankin.
Monenlaista on tullut maistettua - kerran - jos toisenkin.
Niitä saa ostaa marketista säilykkeenä ja heittää vaikka salaatin sekaan.
Tuoreet kalatiskiltä ostetut ja kotona laitetut ovat tietysti eri juttu.
Niitä on helppo valmistaa syötäväksi.
Yks hailee. Laittelen safkat oman mieleni ja halujen mukaan.
Ei kiinosta yhtään, koska en tee enää ruokaa. Söin juuri Atrian verilettuja
eikä sekään kiinnosta ketään.