Unohdetut vanhukset,
onko kyseessä " vihasauhde " vanhempiin,
puolisoni oli alzhaimerin takia loppuvaiheessa laitos hoidossa,
samassa laitoksessa sattui eräs vierailu samaan aikaan
vanhusta oli tytär tullu tervehtimään, heidän suhteensa oli hyvin kipeä kiree.
tytär pyyteli äidiltään anteeksi loputtomasti, vanhus ei vastannu tyttären anteeksipyyntöihin, oli lähinnä kylmä piittaamaton,
ei suostunu puhumaan,
sivusta katsottuna tilanne oli hyvin surullinen,
raamatussa sanotaan,
lapset vihaa nousee vanhempiaan vastaan, onko pakko,
kysymys :
onko viha suhde syynä nyky unohdettujen vanhusten suureen määrää ,
koululuissa on unohdettu yhteikunta kasvatus oppiaineitten joukosta ,
yhteiskuntaoppi oli sodan jälkeisten sukupolvien yksi tärkeä oppiaine,
opettaa vastuuta ja yhteisöllisyyden tärkeyttä yhteiskuntaan ?
onko kyseessä " vihasauhde " vanhempiin,
puolisoni oli alzhaimerin takia loppuvaiheessa laitos hoidossa,
samassa laitoksessa sattui eräs vierailu samaan aikaan
vanhusta oli tytär tullu tervehtimään, heidän suhteensa oli hyvin kipeä kiree.
tytär pyyteli äidiltään anteeksi loputtomasti, vanhus ei vastannu tyttären anteeksipyyntöihin, oli lähinnä kylmä piittaamaton,
ei suostunu puhumaan,
sivusta katsottuna tilanne oli hyvin surullinen,
raamatussa sanotaan,
lapset vihaa nousee vanhempiaan vastaan, onko pakko,
kysymys :
onko viha suhde syynä nyky unohdettujen vanhusten suureen määrää ,
koululuissa on unohdettu yhteikunta kasvatus oppiaineitten joukosta ,
yhteiskuntaoppi oli sodan jälkeisten sukupolvien yksi tärkeä oppiaine,
opettaa vastuuta ja yhteisöllisyyden tärkeyttä yhteiskuntaan ?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sodan jälkeen heti oli kouluissa yhteiskunta oppi
jossa opetettiin konkreetisesti vastuuta esimerki luonnon muodossa
pitämään huolta omista vanhuksistaan,
nyky koiuluissa on karsittu rankalla kädellä oppiaineita aineita pois
opetusohjelmista.
seuraukset ovatki nyt karseita kuten nyt nähdään ihan konkreettisesti
vanhukset ovat nyt heikoin lenkki yhteikunassamme,
jokin helpotus tilanteeseen pitää keksiä,
ennenoli vastuulisia vanhain koteja,
neki on karsittu pois yhteiskunnastamme.
Kipeä aihe avuttomien vanhusten keskustelun aiheeksi
mutta hyvin ajankohtainen yksin jääneille vanhuksille,
joilla on ilmenny jo vaikeuksia ,
suuret ikäplvet ovat tottuneet omatoimiseen elämään itse huolehtimaan kaikista asioistaan,
nyt vanhuus yllättää
monet asiat onki outoja vanhuksen itsensä hoidettavaksi,
sairaus on saattanu yllättää
toiminta kyky äkisti muuttunu avun tarvitsijaksi,
ongelma on todellinen niille joilla ei ole hyvät suhteet jälkeläisiin, tai jälkeläisiä ei ole ollenkaan,
Ei ole harvinaista, että tyttäret ovat kylmän äitinsä vihan kohteita.
Varsinkin jos tytär on ensimmäinen lapsi.
Tytär alistetaan nöyräksi ja häntä syytetään vanhempien omista
virheistä. ja epäonnistuneesta avioliitosta.
Lopulta tytär alkaa puoliksi itsekin uskoa omaan syyllisyyteensä.
Eli voi tapahtua kuten kerroit:
"tytär pyyteli äidiltään anteeksi loputtomasti, vanhus ei vastannu tyttären anteeksipyyntöihin, oli lähinnä kylmä piittaamaton,
ei suostunu puhumaan"
Sivusta katsottuna tilanne näytti hyvin oudolta,
itse olisin hallanu rakastani ja itkeny yhdessä ,
-- olisko vanha äiti ollut jotenki dementikko,
koska hän oli samassa laitoksessa hoidossa kuin puolisoni,
puolisoni kuoli alzhaimeriin,
Olisi varmasti hyvä jos jotenki alettaisiin tutkia
miksi jälkeläiset hylkää vanhat vanhuhuksensa mieluummin yhteiskunnan vastulle,
enne oli toisin vielä sotaveterrnit hoidettiin hyvin vastuulisesti,
saivat kuntoutus jopa viikon loman kerran vuodessa kylpylään,
ym, huolenpitoa yleisesti yhteiskunnassamme,
ei ollut yksinäisyyteen kuolevia vanhuksia,
hankin omillekki vanhemmilleni kotipalvelu ja käytin lääkärissä kaverina mukana
vaikka itsekki olin työelämässä,
mutta silloin oli paremmin,
minne ovat kadonneet sotaveteraanien rahastot,
niitä keräsi jopa armeija kerran vuodessa, niissä oli paljon rahaa sotaveteraanien hoivaan,
Etulohkodementia muuttaa persoonallisuuden kätevästi
Oli se vaikeaa aikaa. Äitivainaa alkoi heti sättimään ja riitaa haastamaan kun tapasimme. Hoidin pankki- ja kauppa-asiat. Joskus jopa pysäytin auton tienvarteen ja sanoin, että jos se suu ei pysy kiinni, saat kävellä loppumatkan. Eli neljä viimeistä kuukauttaan sairaalassa...ilman diaknoosia. Juosta kipitti portaat mennessään, jonkin ajan kulutua oli liikuntakyvytön.
En koskaan sanonut mitään äitiäni vastaan, vaikka hän oli ilkein ihminen mitä
olen ikinä tuntenut, mutta vain minua kohtaan, joka olin hänen ainoa auttajansa.
Ihmisen arvo mitataan myös siinä, miten antaa toisten itseään kohdella!
Mitä sanot raivohullulle, joka alkaa vaan huutaa eikä kuuntele järkipuhetta ?
mä annan sen huutaa en sano yhtikäs mitään
sitten se lopettaa kun huomaa että itte huutaa,
Oletko sinä(kään) koskaan miettinyt, mikä tekee ihmisestä raivohullun?
Meillä ainakin oli se, että äiti oli ilkeä ja inhottava. Nolasi aina kuin voi ja suosi vain yhtä meistä lapsista.
Sain lähtiäisiksi huonon itsetunnon ja ajattelin, että olen ruma ja epämuodostunut; äitin arvosteli myös vartaloani ja tietenkin muiden kuulleen
KUNNES tapasin mieheni, joka sai vahvistettua itsetuntoani ja sai minut ymmärtämään, että itseasiassa olin kaunis ja hoikka nainen sekä myös fiksu, olen ainoa akateemisesti koulutettu meidän sisarparvesta.
Äitiä ei käynyt katsomassa enää edes tämä lellikkilapsikaan kun ei saanut ihan kaikkea mitä halusi
Äitini synnytti minut mutta äiti hän ei koskaan ollut
Mun äiti oli maailman kiltein äiti,
silti me riideltiin,
kun aina tuntui että hän tietää kaikesta kaiken
kerran sanoin että huomaa minäki tiedän elämästä jotain ehkä jopa enemän kuin sinä,
ei hän pahuuttaa neuvounu päinvastoi luuli vain etten ole asioista niin perillä kuin hän, ssiii s minussa oli se vika minä olin se joka räyhäösi hänelle, '
ÄITINI OLI Maalman KILTEIN IHMINEN auttoi aina kun lapset oli pieniä, raksitin ja rakasta edeleen ÄITIÄNI ja kaipaan suuresti varsinki nyt vanhuksena vaikka hän on kuollu jo lähes neljäkymmentä vuotta sitten,
kaipaan molempia ÄITIÄNI ja ISÄÄ edeleen usein harmittaa kun eivät ole enään olleet pitkiin aikoihin maanpäällä, he olivat ja on edeleen minulla maailman tärkeimmät ihmiset kuten oli puolisoniki,
ym elämääni vaikuttaneet ihmiset olivat .
Ihanaa lukea kiltistä äidistä. Ymmärrän, että kaipaat häntä ja isääsi suuresti.
Minulla oli lestadion uskontoa tunnustava äiti ja täytyy myöntää, että en halua taivaaseen hänen kanssaan.
Manipulointia, valehtelua, keksittyjä syytöksiä jne. Monet kerrat selässä pitkät veriset kohoumat. Yleensä en tiennyt syytä mutta viattomien lasten päivänä kuului antaa selkäsauna, vaikka ei syytä ollutkaan. Kesisin monet yöt vietin lähimetsässä nukkumassa, kun en uskaltanut mennä kotiin.
13 v. lyöminen loppui, kun olin niin voimakas, että otin käsistä kiinni ja pakotin kontalleen. Siitä alkoi loputon valehtelu ja syyllistäminen kunnes muutin kotoa 16 v.
No, elämä on tullut elettyä ja 84 vuotta täytettyä mutta usko ihmisiin ei koskaan ole palautunut. Olen aina varuillani tuttujen ja tuntemattomien suhteen.
Henkisiä vaurioita on varmasti jäänyt mutta ei valiteta.
Vanhemmat voivat olla tosi hirveitä, vaikka täälläkin haukutaan
nykyajan vanhempia. Itse ollaan niin "hyviä", lähes pyhimyksiä.
Entisaikaan oli kasvatus uskonnollisella pohjalla.
Sanonnat: "Joka kuritta kasvaa kunniatta kuolee" ja "Tuska jalostaa ihmistä".
Nyt on ohjeena toisenlaiset oletukset. Onko nykytulos sitten se oikea, en tiedä.
sanoisimpa vain
tärkeintä olisi kavatuksessa opettaa TOTUUDEN merkitys kaikessa elämän vaiheissa,
jos ihminen EI tauja hyvän ja pahan eroa siis
mikä on OIKEIN ja mikä VÄÄRIN ,
eikä puhu totta asioista
ei semmosesta ikinä kehity kunnon ihmistä,
silloin on kaikilla paha olla ja yhteiskunta sekasi kun valehdelaan tärkeissäki asioissa,
kouluihin PITÄÄ PALAUTTAA yhteiskunta oppi jopa 10 käskyä selityksineen, muuten EI yhteiskunnasta ikinä kehity rehellistä kaikkikille hyvä elämää,
koulut on tehneet suuren vahingon oman yteiskuntamme vahingoksi, lopettamalla tärkeät aineet ja yhteisöllisyyden tärkeyden.
Entisajan "kasvatus" oli hirveää. Lapsi on pieni ihminen, mutta ymmärtää puhetta.
Miksi lapsia hakataan ? Jos aikuinen tekee jotain vahingossa tai tarkoituksella
väärin ei sille turpiin anneta, vaan asiasta puhutaan.
Oisko syy siinä, että entisinä aikoina lasta(kaan) ei pidetty ihmisenä, kuten ei naista(kaan).
järkyttävää mutta totta,
lapsen kohdalla kuitenki sanoisin toisin, lapset oli a i n a k i äidille, siis naisille maailman tärkeimpiä pikku ihmisiä,
kyyllä äidit ainaki yritti suojella lapsiaan mutta tietenkään aina ei voinu koska äideilläki oli työpaikat
aina ei tienny kuinka isä kohteli lapsiaan, järkytyksen järkytys
vasta kymmenien vuosien päästä on moniki saanu kulla isän raivohullut kohtaukset jota lapset ei koskaan äidilleen kertoneet, vasta sitten kun isä kuoli ja lapset oli aikuisia,
tämmönen kohtalo on suomen taivaan alla tapahtunu,
Jos isä kaltoinkohteli ja pahoinpiteli lapsiaan, äiti kyllä varmasti tiesi sen. Mutta kaikki äidit eivät uskaltaneet avata suutaan tai muutenkaan olla vasten perheen pään tahtoa ja tekoja, vaikka ne olisivat olleet kuinka hirmuisia. Silloin ei naiselta kysytty eikä hänellä ollut sananvaltaa.
EI kaikki tienneet
kerranki äiti tuli töistä ja lapsi oli loukkaantunu äiti vei lääkäriin
lääkäri kyllä epäili että jotain on tapahunu mutta äidille OLI VALEHDELTU että lapsi itse oli komouroinu ,
ja äiti uksi valheen ja oli himeissään lääkärin epäilyjä,
vasta vuosen päästä toiset sisarukset kertoi totuuden isä oli remmillä hakannu
huh
voi kuinka VOI toinen aviopuoliso olla noin salakavala, että totuus valhedelaan toiselta puolisolta monta votta,
kyllä ihmiset on joko hulluja tai muuten ihan sekoja,
Ei isä ollut ankara kaikissa perheissä, kyllä äiti oli meidän perheessä se pahempi.
Juu,
se voi olla noinki päin,
luulisin kuitenki että mies useinmiten on se pahin lasten pieksäjä,
ainakaan mun äiti ei kinä olisi lyöny lasta
eikä mun isäkää muuta kuin kiroili meille lapsille jos emme todeleet
ENKÄ itse ikinä lyöny lasta,
mutta
puolisoni on
jonka olen saanu tietää vasta hänen kuolemansa jälkeen,
hän oli sairas päästään koko ikänsä sai epilepsia lääkityksen joskus kohtauksen jollon ampulanssi vei sairaalaan,
kuoli alzhaimeriin
kai ne lasten hakaajat ovat jotenki aivoperäisen sairuksen syytä luulisin.
Äiti aikoinaan antoi ohjeet kuka lapsista piti kurittaa ja isä teki sen kurituksen töistä tullessaan.
Äiti käytti monesti lapsiin uhkausta, jos et tee niin, isä antaa sinulle remmestä.
Ei entisajan kurituksesta voi syyttää vain toista osapuolta.
no ei ainakaa meilläpäin noin toimittu, ei ikinä uhkailtu lapsia ,
Se ainoa kerta, kun meinasin saada piiskasta, oli äidin 'määräämä' ja odottelin leikkimökin nurkassa isän kotiin paluuta. Mutta isä ei jostain syystä raaskinut selkäsaunaa antaa. Aika metkaa, koska toisia sisaruksiani hän löi, varsinkin poikia.
Ei se entisajan kasvatus ollut lopulta täysin hirveää.
Lapsena oppi väistämään niitä selkäsaunoja melko hyvin, vallankin kesisin. Talvella oli hankalampi mutta savupellin raosta roikkuvan piiskan vilkaisu taltutti kummasti musikkalauman ja vanhemmat väsyneitä päivän töistä.
Kesällä maalla asuvien lasten päivät olivat touhua ja iloa täynnä. Oli ritsat, jousipyssyt, uintireissut ja omenavarkaudet antamassa jännitystä ja tekemistä sekä elämään sisältöä.
Jos sieltä tuijottaa vain kuritusta ja nostaa sen keskiöön niin ei se kuvaa kokonaisuutta. Kyllä nykynuorten kännykkä keskeisyys on peräti ankea lapsuus.
joooo, lapsuus maalla oliki aivan ihanaa riemukasta vaikka lapsetki pantiin maalistöihin kesäisn varsinki heinäpellolle sekään ei ollu paha sekin oli mielenkiintoista hommaa, saatin hypellä ladossa heinäkasojen päällä että latoon mahtui mahdollisimman palkon heiniä ja ja
luonto itse oli mielenkiintoinen puroineen ja ja hiiri perheitten seuraamista, pikku hiiria ihmeteltiin pesässä, ne oli vaalean puaisia kun nillä ei vielä oluu silmiä eikä karvapeitettä kasvanu, ja paljon paljon muuta ihanaa
saatiin uida ja onki a kaloja, ravustaa, ja leikiä piilosta ja sotajuttuja, kylän lasten kanssa,
se kai on ollu elämäni onnelisinta aikaa,
kaikki oli uutta ja lasten uteliaisuus kaikeen elämässä oli hyvin mielenkiintoista,
Puhut kalliita sanoja, ne pitkät vapaat kesät ovat vieläkin iloisina muistoina. Voipi olla, että aika kultaa muistoja mutta en vaihtaisi niitä nykyaikaan.
Jostain syystä lapsuus ja nuoruus muistuu mieleen vain ihanana
onnelisena aikakautena,
suurten mielenkiitoisten tapauhtumien muistoina,
vaikka omalla kohda meinasi kuolema viedä 6 vuotiaana jo pois ikuisuuteen,
mutta
sen aikainen lääketidet ja lääkäri omalla nopella toiminnallaan pelasti henken,
sekä ameriikassa keksitty " penisilliini "
olin ensimmäin potilas suomessa johon sitä kokeiltiin , jäin henkiin,
myöhemmin olen kuullu historiasta että viro oli saanu penisilliinin jonkinverran aikasemmin siis ennemmin käyttönsä kuin suomi,