Olen viittä vaille laskentatradenomi. Minua kiinnostaa tilintarkastajan, kirjanpitäjän ja kustannuslaskijan tehtävät, mutta ei erityisemmin palkanlaskija ja reskontranhoitaja (ainakaan yksistään). Millaisen tyypin ottaisit töihin? Ihminen luo ensivaikutelman toisesta ensimmäisen 15 sekunnin aikana ja olen muutamissa käymissäni haastatteluissa ilmeisesti epäonnistunut tässä ensivaikutelman luomisessa, koska en ole saanut töitä. Saatan tietysti olla epäonnistunut myös haastattelussa, mutta se tuntuu epätodennäköisemmältä, koska mielestäni haastattelut menivät hyvin. Tunnen ja tiedän olevani laskentaihminen "joka solultani". Tekemäni persoonallisuustestit ovat vahvistaneet tämän tuntemukseni.
Pukeutuminen: Miten pukeutuneen nuoren miehen ottaisit töihin? Pitääkö haastattelussa olla puku ja kravatti vai riittääkö suorat housut ja kauluspaita? Onko alipukeutumista tulla haastatteluun farkuissa? Onko puku ja kravatti ylipukeutumista?
Tervehtiminen: Haluatko haastattelijana tehdä itse aloitteen vai voinko itse tarjota kättä?
Todistukset: Millaisessa kotelossa pitäisi tutkinto- ja työtodistusten olla? Repussa, salkussa vai mopissa?
Palkkatoive: Pitääkö minulla olla selvä palkkatoive vai voinko olla tässä kohden epämääräisempi?
Itsevarmuus: Minulla on laskentatoimen työkokemusta vain muutama kuukausi harjoitteluista. Opinnoissani olen saanut laskenta-aineista useimmiten kiitettäviä arvosanoja ja myös harjoitteluissa koen oppineeni paljon. Voinko esiintyä haastattelussa niin, että koen kykeneväni tekemään kirjanpidon itsenäisesti? Koen kykeneväni siihen, mutta haastattelujen perusteella haastattelijat eivät näe asiaa samoin.
Olisin kiitollinen vastauksista ja kommenteista. Erityisesti haluaisin tietää, mitä sinä haastattelijana toivot näkeväsi nuoressa miehessä, joka hakee tilintarkastajan, kirjanpitäjän tai kustannuslaskijan tehtäviin?
Pukeutuminen: Miten pukeutuneen nuoren miehen ottaisit töihin? Pitääkö haastattelussa olla puku ja kravatti vai riittääkö suorat housut ja kauluspaita? Onko alipukeutumista tulla haastatteluun farkuissa? Onko puku ja kravatti ylipukeutumista?
Tervehtiminen: Haluatko haastattelijana tehdä itse aloitteen vai voinko itse tarjota kättä?
Todistukset: Millaisessa kotelossa pitäisi tutkinto- ja työtodistusten olla? Repussa, salkussa vai mopissa?
Palkkatoive: Pitääkö minulla olla selvä palkkatoive vai voinko olla tässä kohden epämääräisempi?
Itsevarmuus: Minulla on laskentatoimen työkokemusta vain muutama kuukausi harjoitteluista. Opinnoissani olen saanut laskenta-aineista useimmiten kiitettäviä arvosanoja ja myös harjoitteluissa koen oppineeni paljon. Voinko esiintyä haastattelussa niin, että koen kykeneväni tekemään kirjanpidon itsenäisesti? Koen kykeneväni siihen, mutta haastattelujen perusteella haastattelijat eivät näe asiaa samoin.
Olisin kiitollinen vastauksista ja kommenteista. Erityisesti haluaisin tietää, mitä sinä haastattelijana toivot näkeväsi nuoressa miehessä, joka hakee tilintarkastajan, kirjanpitäjän tai kustannuslaskijan tehtäviin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakin jotain.. Jos et tiedä kyseisen firman pukeutumiskoodia, laita vaikka ne suorat housut ja kauluspaita. Ei kuitenkaan välttämättä farkkuja. Älä nyt hyvä mies ainakaan reppua ota, hyvä siisti kansio/mappi on mielestäni hyvä vaihtoehto.
Ole reipas ja kättele heti tavatessa, aläkä odota että toinen esittelee itsensä ensin.
Ota selvää alan palkoista, ja esitä tarkka toive, jos se on HIEMAN yläkanttiin ei yleensä haittaa... Mutta vain hieman.
Kerro haastattelijalle rehellisesti työkokemuksesi määrä ja jos sinulla on koulusta jokin hyvin mennyt "näyttötyö" yms ei ole varmaankaan haitaksi vilauttaa sitä haastattelussa. Ja jos lisäksi tunnet omaksuvasi asioita nopeasti ja pitäväsi haasteista kerroppa sekin haastattelijalle.
Kyllä se vaan niin on että sinun täytyy "myydä itsesi" firmaan. Yksi asia mitä usein kysytään ja sinun ehkä kannattaisi miettiä etukäteen on omat vahvuutesi ja heikkoutesi. Kerro ne rehellisesti, ja vaikka kuinka vaikealta voisi tuntua mieti myös 1-2 heikkoutta, sillä jos et yhtään sano voi haastattelija ajatella ettet ole realisti etkä itse tiedosta virheitäsi. Jos meinaan heikkoutensa / heikoimmat "kohtansa" tiedostaa, voi niitä myös kehittää...
Hyviä vinkkejä. Pukeutuminen on ollut heikko kohtani, koska jotenkin tuntuu luonnottomalta pukeutua suoriin housuihin/pukuun muualla kuin juhlissa. Häpeillen täytyy myös tunnustaa, että olen mennyt joihinkin paikkoihin reppu mukana... ehkä siitä on tullut yksi pitkä miinus. Palkkatoivetta en ole uskaltanut esittää, kun en ole tiennyt mitä voin vaatia. Tervehtimisessä olen yleensä tehnyt aloitteen, mutta rupesin miettimään, että saako siitä tungettelevan kuvan. Ilmeisesti olen kuitenkin toiminut aivan oikein. Vahvuuteni ja heikkouteni luulen tiedostavani ainakin osittain ja niistä olen osannut kertoa mielestäni hyvin.
Otan kaikki kommentit kiitollisena vastaan.
Sulla on ihan hyvin nuo lähtökohdat kohdillaan ja tuossa edellisessä viestissäkin tuli aika hyvin esille miten kannattaa pukeutua. Itsekään en laittaisi ainakaan krakaa päälle, muuten voisin heittää siistin puvun ja kengät jalkaan. Paperit kannattaa pitää siististi esim. pikku kansiossa, ei todellakaan missään koulurepussa.
Esittäytymisestä sen verran, että voit reippaasti tarjota omaa kättä ja esittäytyä ensiksi. Aloitteen tekeminen ja reippaus on mielestäni vain valttia noissa tilateissa.
Haastattelussa älä mielellään kerro heti tai ainakaan paljon niitä huonoja puolia. Keskity ennemmänkin positiivisiin puoliin ja huonotkin puolet kannattaa esittää siten, että niistä ei ole pelkästään haittaa. Hyvä esimerkki on esim. kärsimätön. Senkin voi kääntää siten, että tarvitsee säännöllisin väliajoin uusia haasteita, jotta ei turhaudu.
Sitten ei kannata parin kuukauden työkokemuksella esittää kovinkaan paljon "hyvin pätevää" ja itsenäisesti pärjäävää kaveria. Tuo mieluummin esille se, että olet hyvin ahkera, nopea oppimaan uutta ja kehityskelpoinen. Siitä työnantajat tykkää kuitenkin enemmän. Painotan tätä lähinnä siksi, että olet juuri valmistumassa ja varsinainen alakohtainen speciaaliosaaminen tulee vasta työpaikalla. Koulusta tultaessa lähes aina ollaan enemmän tai vähemmän "raakileita".
Tutustu palkkatutkimuksiin sekä täällä netissä että Tradenomiliiton sivuilla. Sieltä saat jonkin verran suuntaan millainen palkkatoive on realistinen, mutta älä myy itseäsi kuitenkaan ihan ilmaiseksi.
Mieti hyvin tarkaan mitä haluat tulevaisuudelta, lähinnä työtehtävät, asema, jne. ja muista haastattelussa kysellä itsekin aktiivisesti firmasta, johon olet hakemassa.
Tsemppiä matkaan, kyllä se hyvin menee :)
Kiitos hyvistä vinkeistä. Tuo omien heikkouksien "silottelu" ja vahvuuksien riittävä esiin tuominen vaatii joskus ponnistelujakin, koska en haluaisi homman menevän itsekehun puolelle. Olet kuitenkin oikeassa, itseään vähättelemällä ei työpaikkaa heru. Aktiivisen kiinnostuneisuuden osoittaminen firmaa kohtaan oli myös hyvä muistutus.
hmmm... tässäpä tämä ikiaikainen kysymys: miten saada se eka kunnon työpaikka, jonka jälkeen uuden työn hakeminen jatkossa onkin jo helpompaa?
varmoja kikkoja ei liene, ja epäilen tuota mainitsemaasi ensivaikutelman vaikutustakin. ehkäpä sinulla on ollut myös ns. paska tuuri, l. hakijoista joku muu on ollut työnantajan mielestä parempi. yleensä itse haastattelijana muistan yleisvaikutelman, en ensimmäistä 15 sekuntia.
itse olen ehtinyt olla ahkerasti sekä hakijana että haastattelijana, ja muutama pointti tuli heti mieleen:
salkku, suorat housut & kauluspaita antavat heti "ammattimaisemman" vaikutelman kuin farkut ja reppu.
itse hommasin tokareilleni ns. kalvokansion, jossa jokainen sivu on läpinäkyvässä muovitaskussa, jotka voidaan helposti repäistä kansiosta irti kopiointia varten (olipa huono selitys, mutta eiköhän kirjakaupoista löydy).
ei kannata noin pienellä kokemuksella väittää varmasti hanskaavansa kirjanpitoa tai muutakaan suoralta kädeltä (se on sitä paitsi jopa loukaavaa kirjanpitäjiä kohtaan), vaan tuoda esille oma aktiivisuus, oma-aloitteisuus, kiinnostus alaa kohtaa, halu oppia ja kehittymiskelpoisuus. olen itse talouspäällikkö, mutta aivan paska kirjanpitäjä ;) joka hommalle on oma tekijänsä.
jos palkkatoivetta pyydetään, se pitää esitttää. piste. muu on kikkailua ja osoittaa, ettet tiedä omaa markkina-arvoasi. itse hakijana pyydän aina vähän enemmän kuin mitä luulen saavani, koska tuskinpa koskaan tarjotaan palkkaa, joka ylittää oman toiveen.
kättely, esittely ym eivät juurikaan jää mieleen, paitsi jos niissä mokaa pahasti (esim ei sano nimeään tms).
kannattaa pitää myös pilke silmässä, jopa tiukassa & stressaavassa haastattelutilanteessa. kukaan ei halua muuten toimivaan työyhteisöön tosikkoa.
ole valmis tekemään myös epämieluisia hommia. reskontranhoitajanakin opit yllättävän paljon, vaikket haluaisikaan sitä pitkään tehdä. harva pääsee ns. kunnon hommiin ilman aiempaa kokemusta.
toivottavasti näistä oli jotain apua. onnea työnhaullesi!
Hyviä näkemyksiä tuli sinultakin. Uskon kyllä, että haastattelija muistaa yleisvaikutelman, mutta markkinaoppien mukaan siihen yleisvaikutelmaan vaikuttaa ensimmäisen 15 sekunnin ensivaikutelma huomattavasti enemmän kuin rationaalisesti ajatteleva laskentaihminen uskoisi. Oikeastaan olen tähän saakka luottanut siihen, että kykenen vakuuttamaan haastattelussa ja korjaamaan repun vaikutuksen mielikuvassa.
"jos palkkatoivetta pyydetään, se pitää esitttää. piste. muu on kikkailua ja osoittaa, ettet tiedä omaa markkina-arvoasi."
Kiitos kommentista. Tuo on sen verran painavaa sanaa, että tästä lähtien on osattava tuntea arvonsa.
Hyvä että olet kiinnostunut tärkeistä asioista työhaastattelun sujumiseksi. Hyviä neuvoja on jo tuossa yllä, niihin ei ole lisäämistä.
Silmiini sattui pahasti naiviutesi (vai ylimielisyytesi?), kun ajattelet muutaman kuukauden työharjoittelun ja koulutehtävien jälkeen hallitsevasi koko käytännön kirjanpidon itsenäisesti. Minä en ko. taustallasi ja tällä vastauksellasi palkkaisi sinua koskaan. Tuo asenne antaa hyvin lapsellisen kuvan hakijasta, jolla ei ole mitään realismia käytännön kirjanpitoon ja sen vaativuuteen. Se on ystävä hyvä, eri maailma kuin koulutehtävät. Parin kuukauden työharjoittelussa et edes pääse tekemään vaativia kirjanpidon tehtäviä, ammattilaisen näkökulmasta lähinnä yksinkertaisempia rutiineja vain. Parin kolmen vuoden kunnon työkokemuksen jälkeen, kun olet vähintään pariin kertaan hoitanut koko tilivuoden juoksenvan kirjanpidon kaikkine tilinpäätöksineen ja veroilmoituksineen, voit oikeasti mieltää osaavasi asiat itsenäisesti - jos siis silloin osaat ne :)
Tsemppiä matkaan, osoita positiivista asennetta ja halua oppia uutta, oma-aloitteisuutta jne, niin pärjäät yllä olevien neuvojen kanssa hyvin :)
Luin vastauksesi vuoksi oman aloitukseni uudelleen ja kyllä, olet oikeassa, siitä saa vähättelevän vaikutelman kirjanpitäjän työtä kohtaan. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Tiedän itsekin kokemuksesta, että on ihmisiä, joilla on hyvin vähättelevä käsitys kirjanpidon vaativuudesta. Lähinnä halusin sanoa, että mielestäni minulle ei tarvitse joka asiaa kädestä opettaa, kun vähäistä harjoittelukokemustakin on ja vankka teoriapohja. Ajatukseni muotoilu on kuitenkin epäonnistunut ja kiitos sinulle myös antamastasi negatiivisesta palautteesta. Sellainen kirpaisee aina vähän, mutta on elämän oppimisen ja kasvun kannalta asiallisesti annettuna hyödyksi.
aika itsevarma olet. en tiedä onko se haitaksi vai hyödyksi.
Minulla on kymmenkunta kirjanpidon kurssia takana, ja parin vuoden takainen taloushallinnon ammattitutkinto. lisäksi työkokemusta kirjanpidosta viisi vuotta. ja en uskalla vieläkään sanoa että pystyn aivan itsenäisesti tekemään kirjanpidon viennesitä tilinpäätökseen ja verotukseen.
vaikka olen tehnyt joitakin vuosia sitten toiminimen kirjanpidon kolmen vuoden ajan itsenäisesti.
kirjanpidolaki muuttuu vuosittain ja jotta pysyis alan uusissa tuulissa mukana, pitäisi tiedot päivittää joka vuosi, mikäli (ja vaikka toimisikin) ei toimi alalla.
Tosi hyviä pointteja näissä viesteissä, kun itse olen ollut aktiivinen työnhakija reilu puolisen vuotta. Laittaa miettimään omia hakemuksia. Itsellä tosin ollut melko nöyrä lähestymistapa, yrittänyt välttää ylilyöntejä. Toisaalta kun kirjoittaa hakemuksensa vähätellen, kehnoltahan se osaaminen vaikuttaa väkisinkin. Itse olen yrittänyt korostaa hyviä puoliani niin hyvinkin kuin pystyn. Toinen pointti on tietysti se, että aina asioissa/osaamisessa on tulkintaa. Jos toinen sanoo osaavaansa laskentatoimenasiat hyvin, merkitsee se henkilölle B tod.näk. muuta kuin henkilölle A, elleivät nämä ole yksi ja sama henkilö.